Frederick Edward Hulmen ura todistaa erinomaisesti, että taiteen ja eksaktin tieteen ei tarvitse olla tiukasti erillisiä tieteenaloja. Vain harva taiteenlaji on tehnyt enemmän tieteen hyväksi kuin piirtäminen, ja ilman piirtäjää Frederick Edward Hulmea tiedemies Hulme olisi mahdoton kuvitella.
Hulme (syntynyt 1841 Hanleyssa Staffordshiren kreivikunnassa), maisemamaalarin poika ja posliinimaalarin pojanpoika (Staffordshire ja sen pääkaupunki Stoke-on-Trent ovat edelleen astiatuotannon tukikohta), syntyi luonnostaan maalaamaan ja piirtämään ja sai opetuksensa nykyisessä Kensingtonin (Lontoo) Royal College of Artissa. Vuonna 1870, 29-vuotiaana, hänet nimitettiin piirustuksen professoriksi Wiltshiren Marlborough Collegeen, joka oli perustettu vuonna 1843 kouluttamaan anglikaanisia pappeja. Hulme ei kuitenkaan ollut missään nimessä tekopyhä esteetikko. Hulme omisti elämänsä böömiläisen augustinolaispappi Gregor Johann Mendelin tavoin kasvitieteelle. Hänen pääteoksensa Familiar Wild Flowers kirjoitettiin Marlborough'ssa, ja se sisälsi yksityiskohtaisen kuvauksen kustakin kasvista ja sen kukasta sekä sen kasvupaikasta ja mahdollisista lääkinnällisistä käyttötarkoituksista. Yhdeksänosaisen teoksen ytimenä oli kuitenkin yksityiskohtainen, muodonmukainen ja värikäs piirros jokaisesta luetellusta kasvista. Jos eräässä irlantilaislaulussa sanotaan, että saarella on "neljäkymmentä vihreän sävyä", ne löytyvät helposti Hulmen piirroksista.
Hulme tuli tunnetuksi kasvitieteellisistä töistään - hän ei kuitenkaan koskaan harjoittanut kasvitieteiden tutkimusta ammattimaisesti, vaan aina vain harrastuksena, vaikka hänet valittiin vuonna 1869 jopa Lontoon kuninkaallisen Linnean-seuran (Royal Linnean Society of London) puheenjohtajaksi, joka oli Carl von Linnén mukaan nimetty luonnonhistorian edistämiseen tähtäävä seura. Juuri tätä tieteenalaa Charles Darwinin julkaisut ravistelivat perusteellisesti noina vuosina. Lenné-seura on edelleen olemassa. Ammatiltaan Hulme pysyi aina piirtäjänä. Vuonna 1885 hänet nimitettiin Lontoon yliopiston Kings Collegen ensimmäiseksi piirustuksen opettajaksi, ja hän toimi siellä kuolemaansa saakka. Hulme kirjoitti ikään kuin sivutoimisesti myös oppineita tutkielmia heraldiikasta (heraldiikka on käytännössä piirustuksen paraatialaa ja sitä arvostetaan suuresti Isossa-Britanniassa) ja kryptografiasta eli koodien ja salakirjoitusten salaamisesta ja salauksen purkamisesta.
Hulme ei saanut kuulla, miten hänen kryptografiaepigoninsa voittivat toisen maailmansodan Britannialle murtamalla saksalaisia koodeja, eikä hän saanut nauttia "tunnettujen villien kukkiensa" loistosta: Kun hän kuoli vuonna 1909 vain 58-vuotiaana, yhdeksäs ja viimeinen nide oli juuri valmistumassa - kaikki yhdeksän nidettä julkaistiin vasta yhdessä eli Frederick Edward Hulmen kuoleman jälkeen.
Frederick Edward Hulmen ura todistaa erinomaisesti, että taiteen ja eksaktin tieteen ei tarvitse olla tiukasti erillisiä tieteenaloja. Vain harva taiteenlaji on tehnyt enemmän tieteen hyväksi kuin piirtäminen, ja ilman piirtäjää Frederick Edward Hulmea tiedemies Hulme olisi mahdoton kuvitella.
Hulme (syntynyt 1841 Hanleyssa Staffordshiren kreivikunnassa), maisemamaalarin poika ja posliinimaalarin pojanpoika (Staffordshire ja sen pääkaupunki Stoke-on-Trent ovat edelleen astiatuotannon tukikohta), syntyi luonnostaan maalaamaan ja piirtämään ja sai opetuksensa nykyisessä Kensingtonin (Lontoo) Royal College of Artissa. Vuonna 1870, 29-vuotiaana, hänet nimitettiin piirustuksen professoriksi Wiltshiren Marlborough Collegeen, joka oli perustettu vuonna 1843 kouluttamaan anglikaanisia pappeja. Hulme ei kuitenkaan ollut missään nimessä tekopyhä esteetikko. Hulme omisti elämänsä böömiläisen augustinolaispappi Gregor Johann Mendelin tavoin kasvitieteelle. Hänen pääteoksensa Familiar Wild Flowers kirjoitettiin Marlborough'ssa, ja se sisälsi yksityiskohtaisen kuvauksen kustakin kasvista ja sen kukasta sekä sen kasvupaikasta ja mahdollisista lääkinnällisistä käyttötarkoituksista. Yhdeksänosaisen teoksen ytimenä oli kuitenkin yksityiskohtainen, muodonmukainen ja värikäs piirros jokaisesta luetellusta kasvista. Jos eräässä irlantilaislaulussa sanotaan, että saarella on "neljäkymmentä vihreän sävyä", ne löytyvät helposti Hulmen piirroksista.
Hulme tuli tunnetuksi kasvitieteellisistä töistään - hän ei kuitenkaan koskaan harjoittanut kasvitieteiden tutkimusta ammattimaisesti, vaan aina vain harrastuksena, vaikka hänet valittiin vuonna 1869 jopa Lontoon kuninkaallisen Linnean-seuran (Royal Linnean Society of London) puheenjohtajaksi, joka oli Carl von Linnén mukaan nimetty luonnonhistorian edistämiseen tähtäävä seura. Juuri tätä tieteenalaa Charles Darwinin julkaisut ravistelivat perusteellisesti noina vuosina. Lenné-seura on edelleen olemassa. Ammatiltaan Hulme pysyi aina piirtäjänä. Vuonna 1885 hänet nimitettiin Lontoon yliopiston Kings Collegen ensimmäiseksi piirustuksen opettajaksi, ja hän toimi siellä kuolemaansa saakka. Hulme kirjoitti ikään kuin sivutoimisesti myös oppineita tutkielmia heraldiikasta (heraldiikka on käytännössä piirustuksen paraatialaa ja sitä arvostetaan suuresti Isossa-Britanniassa) ja kryptografiasta eli koodien ja salakirjoitusten salaamisesta ja salauksen purkamisesta.
Hulme ei saanut kuulla, miten hänen kryptografiaepigoninsa voittivat toisen maailmansodan Britannialle murtamalla saksalaisia koodeja, eikä hän saanut nauttia "tunnettujen villien kukkiensa" loistosta: Kun hän kuoli vuonna 1909 vain 58-vuotiaana, yhdeksäs ja viimeinen nide oli juuri valmistumassa - kaikki yhdeksän nidettä julkaistiin vasta yhdessä eli Frederick Edward Hulmen kuoleman jälkeen.
Sivu 1 / 5