Pariisin kaduista ja mahtavista rakennuksista Provencen pelloille - Ranska on aina inspiroinut valokuvaajiaan kaikkine mahdollisuuksineen. Ihmiset, maisemat, arkkitehtuuri - jokainen kuva kertoo tarinan. Ranskan pääkaupunkia ympäröi romantiikka, jota ei voi kieltää. Ja tämä on myös ja ankkuroitu kollektiivinen tietoisuus ja valokuvaus Ranskan. Pariisia kutsutaan usein valokuvauksen pääkaupungiksi. Kaupungin ja sen tiedotusvälineiden kehitys liittyy läheisesti toisiinsa. Teollistumisen aikana Ranskan metropoli kasvoi voimakkaasti. Ja sen mukana sen kuvamaailma. Tähän kuuluivat myös tekniset joukkoviestimet, kuten painettu valokuvaus ja valokuvaus.
Maailman ensimmäinen tunnettu valokuva on peräisin Ranskasta, samoin kuin valokuvauksen keksiminen. Joseph Nicéphore Niépce kuvasi näkymän ikkunastaan La Grasissa 1800-luvun alussa. Toinen ranskalainen maanmies nimeltä Daguerre teki valokuvauksesta suosittua ja käytännöllistä. Ranskan hallitus osti hänen prosessinsa, jolla onnistuttiin kiinnittämään pysyvästi camera obscuran kuvat. Tiedeakatemia ja taideakatemia esittelivät sen Pariisissa elokuussa 1839 ja tekivät siitä myöhemmin lahjan maailmalle.
Tämä oli merkittävä peruskivi ranskalaisen valokuvataiteen pitkälle ja edelleen jatkuvalle historialle. Visuaalinen ja uudenlainen taide jätti pian jälkensä julkisiin tiloihin Ranskassa ja ympäri maailmaa. Tämän ajanjakson tärkeitä nimiä ovat muun muassa taiteilijat Henri Cartier-Bresson ja Robert Doisneau. Ranskalaiset valokuvaajat yleensä ollut keskeinen rooli edelleen on uskomattoman tärkeä rooli tämän välineen kehittämisessä. He käyttivät sitä taidemuotona ja keinona dokumentoida Ranskan historiaa ja yhteiskuntaa. Mustavalkoiset kuvat, dynaamiset, nykyaikaiset teokset, mutta myös innovatiiviset otokset ja kokeilut edustavat ranskalaista valokuvataidetta. Tärkeitä nimiä tässä yhteydessä ovat myös Brassaï, Félix Nadar, Jacques Henri Lartigue, Willy Ronis, Eugène Atget ja monet muut. Aluksi valokuvaus oli kuitenkin usein dokumentaarinen väline. Maalaukset ja vedokset korvattiin valokuvilla, jotka nyt esittivät maailmaa visuaalisesti. 1800-luvulla keskusteltiin siitä, mihin tarkoitukseen valokuvia pitäisi oikeastaan käyttää. Tiedettä vai taidetta. Tai molemmat. 1900-luvulla valokuvista tuli ranskalaisille yhä enemmän nostalgian symboli. Tähän vaikuttivat myös voimakkaasti ensimmäinen ja toinen maailmansota, jotka olivat tuhonneet ihmiskunnan järjestyksen. Valokuvat olivat nyt ainoa tapa nähdä maailma jälleen sellaisena kuin se oli ennen. Tämä käy selväksi, kun katsot tuon ajan ranskalaisten taiteilijoiden ilmeikkäitä kuvia.
Pariisin kaduista ja mahtavista rakennuksista Provencen pelloille - Ranska on aina inspiroinut valokuvaajiaan kaikkine mahdollisuuksineen. Ihmiset, maisemat, arkkitehtuuri - jokainen kuva kertoo tarinan. Ranskan pääkaupunkia ympäröi romantiikka, jota ei voi kieltää. Ja tämä on myös ja ankkuroitu kollektiivinen tietoisuus ja valokuvaus Ranskan. Pariisia kutsutaan usein valokuvauksen pääkaupungiksi. Kaupungin ja sen tiedotusvälineiden kehitys liittyy läheisesti toisiinsa. Teollistumisen aikana Ranskan metropoli kasvoi voimakkaasti. Ja sen mukana sen kuvamaailma. Tähän kuuluivat myös tekniset joukkoviestimet, kuten painettu valokuvaus ja valokuvaus.
Maailman ensimmäinen tunnettu valokuva on peräisin Ranskasta, samoin kuin valokuvauksen keksiminen. Joseph Nicéphore Niépce kuvasi näkymän ikkunastaan La Grasissa 1800-luvun alussa. Toinen ranskalainen maanmies nimeltä Daguerre teki valokuvauksesta suosittua ja käytännöllistä. Ranskan hallitus osti hänen prosessinsa, jolla onnistuttiin kiinnittämään pysyvästi camera obscuran kuvat. Tiedeakatemia ja taideakatemia esittelivät sen Pariisissa elokuussa 1839 ja tekivät siitä myöhemmin lahjan maailmalle.
Tämä oli merkittävä peruskivi ranskalaisen valokuvataiteen pitkälle ja edelleen jatkuvalle historialle. Visuaalinen ja uudenlainen taide jätti pian jälkensä julkisiin tiloihin Ranskassa ja ympäri maailmaa. Tämän ajanjakson tärkeitä nimiä ovat muun muassa taiteilijat Henri Cartier-Bresson ja Robert Doisneau. Ranskalaiset valokuvaajat yleensä ollut keskeinen rooli edelleen on uskomattoman tärkeä rooli tämän välineen kehittämisessä. He käyttivät sitä taidemuotona ja keinona dokumentoida Ranskan historiaa ja yhteiskuntaa. Mustavalkoiset kuvat, dynaamiset, nykyaikaiset teokset, mutta myös innovatiiviset otokset ja kokeilut edustavat ranskalaista valokuvataidetta. Tärkeitä nimiä tässä yhteydessä ovat myös Brassaï, Félix Nadar, Jacques Henri Lartigue, Willy Ronis, Eugène Atget ja monet muut. Aluksi valokuvaus oli kuitenkin usein dokumentaarinen väline. Maalaukset ja vedokset korvattiin valokuvilla, jotka nyt esittivät maailmaa visuaalisesti. 1800-luvulla keskusteltiin siitä, mihin tarkoitukseen valokuvia pitäisi oikeastaan käyttää. Tiedettä vai taidetta. Tai molemmat. 1900-luvulla valokuvista tuli ranskalaisille yhä enemmän nostalgian symboli. Tähän vaikuttivat myös voimakkaasti ensimmäinen ja toinen maailmansota, jotka olivat tuhonneet ihmiskunnan järjestyksen. Valokuvat olivat nyt ainoa tapa nähdä maailma jälleen sellaisena kuin se oli ennen. Tämä käy selväksi, kun katsot tuon ajan ranskalaisten taiteilijoiden ilmeikkäitä kuvia.
Sivu 1 / 45