1800-luvun lopulla Yhdysvallat edusti nykyaikaisuuden alkua. Teollistuminen ja kapitalismi muokkasivat uutta dynaamista maailmanvaltaa ja tekivät siitä eurooppalaisille rajattomien mahdollisuuksien maan. Samaan aikaan Yhdysvalloissa syntyi kuitenkin myös sivilisaatiokritiikin perinne, jota Henry David Thoreau ja hänen romaaninsa "Walden" edustavat. Thoreau ylistää yksinkertaista elämää modernin urbaania maailmaa vastaan. George Catlin edustaa tätä perinnettä. Lännen valloitus tapahtui taistelussa mantereen alkuperäiskansoja vastaan. Intiaanikansojen kulttuurit tuhoutuivat uudisasukkaiden vaelluksilla ja Yhdysvaltain ratsuväen aseiden ammuksissa. Catlin on intiaanien uppoavan maailman merkittävin kronikoitsija. Hänen kirjanpitonsa, kirjansa ja erityisesti luonnokset ja maalauksensa ovat nykyään tärkeä osa Yhdysvaltojen kulttuuriperintöä.
Catlin tuli kosketuksiin intiaanikulttuurin kanssa jo varhain. Intiaanit sieppasivat hänen äitinsä ja isoäitinsä ennen hänen syntymäänsä ja käyttivät heitä panttivankeina. Keskilännen maaseudulla kasvaneella Catlinilla oli läheinen suhde luontoon, ja hän alkoi kerätä intiaanien kulttiesineitä. Isällä oli kuitenkin muita suunnitelmia pojan suhteen, ja hän lähetti hänet kaupunkiin opiskelemaan lakia. Catlin valmistui oikeustieteellisestä korkeakoulusta ja harjoitteli lakia. Tänä aikana hänessä heräsi halu yhdistää luonnonrakkautensa ja taiteelliset taipumuksensa ja ryhtyä taidemaalariksi. Ensimmäisten New Yorkissa muotokuvamaalarina vietettyjen vuosien jälkeen hän löysi lopulta tiensä takaisin nuoruutensa kiinnostuksenkohteiden pariin ja löysi Amerikan alkuperäiskansojen kulttuurin työnsä aiheeksi. Tutkittuaan ensin intialaisten edustajien muotokuvia hän lähti tutkimaan intialaista kulttuuria sen luonnollisessa elinympäristössä. Nykyään Catlinia pidetään "aidon" intiaanielämän tuntijana. Hänen matkakertomuksensa ja muotokuvansa ovat nykyään osa Yhdysvaltojen kulttuuriperintöä ja korvaamattomia lähteitä alkuperäisamerikkalaisia koskevalle tutkimukselle.
Seurasi matkoja Amerikan eri alkuperäisheimojen luo. Intiaanikulttuurin tuntijana Catlin kulki myös virallisten lähetystöjen mukana ottamassa ensikontaktia, kuten komanssien kanssa vuonna 1834. Catlin innostui yhä enemmän intiaanikulttuurista ja protestoi sen häikäilemätöntä kolonisaatiota vastaan. Vuodesta 1837 alkaen Catlin esitteli intiaanien kulttuuria laajemmalle yleisölle Indian Gallery -teoksessaan, joka suhtautui kiehtovasti tuntemattomaan maailmaan. Catlin matkusti näyttelynsä kanssa myös Eurooppaan sen jälkeen, kun se oli menestynyt Amerikassa. Vuonna 1845 Catlin alkoi julkisesti esitellä intiaanien rituaaleja, ensin valkoisten, sitten myös intiaanien. Kiinnostus tätä taantuvaa kulttuuria kohtaan oli niin suurta, että hän esitteli näitä kulttuuritapahtumia myös Lontoossa ja Pariisissa. Henkilökohtaisten onnettomuuksien vuoksi hän lähti Pohjois-Amerikasta ja kokeili kullanetsijänä Etelä-Amerikassa ennen kuin hän asettui asumaan Brysseliin. Vasta hyvin vanhana hän palasi Yhdysvaltoihin.
1800-luvun lopulla Yhdysvallat edusti nykyaikaisuuden alkua. Teollistuminen ja kapitalismi muokkasivat uutta dynaamista maailmanvaltaa ja tekivät siitä eurooppalaisille rajattomien mahdollisuuksien maan. Samaan aikaan Yhdysvalloissa syntyi kuitenkin myös sivilisaatiokritiikin perinne, jota Henry David Thoreau ja hänen romaaninsa "Walden" edustavat. Thoreau ylistää yksinkertaista elämää modernin urbaania maailmaa vastaan. George Catlin edustaa tätä perinnettä. Lännen valloitus tapahtui taistelussa mantereen alkuperäiskansoja vastaan. Intiaanikansojen kulttuurit tuhoutuivat uudisasukkaiden vaelluksilla ja Yhdysvaltain ratsuväen aseiden ammuksissa. Catlin on intiaanien uppoavan maailman merkittävin kronikoitsija. Hänen kirjanpitonsa, kirjansa ja erityisesti luonnokset ja maalauksensa ovat nykyään tärkeä osa Yhdysvaltojen kulttuuriperintöä.
Catlin tuli kosketuksiin intiaanikulttuurin kanssa jo varhain. Intiaanit sieppasivat hänen äitinsä ja isoäitinsä ennen hänen syntymäänsä ja käyttivät heitä panttivankeina. Keskilännen maaseudulla kasvaneella Catlinilla oli läheinen suhde luontoon, ja hän alkoi kerätä intiaanien kulttiesineitä. Isällä oli kuitenkin muita suunnitelmia pojan suhteen, ja hän lähetti hänet kaupunkiin opiskelemaan lakia. Catlin valmistui oikeustieteellisestä korkeakoulusta ja harjoitteli lakia. Tänä aikana hänessä heräsi halu yhdistää luonnonrakkautensa ja taiteelliset taipumuksensa ja ryhtyä taidemaalariksi. Ensimmäisten New Yorkissa muotokuvamaalarina vietettyjen vuosien jälkeen hän löysi lopulta tiensä takaisin nuoruutensa kiinnostuksenkohteiden pariin ja löysi Amerikan alkuperäiskansojen kulttuurin työnsä aiheeksi. Tutkittuaan ensin intialaisten edustajien muotokuvia hän lähti tutkimaan intialaista kulttuuria sen luonnollisessa elinympäristössä. Nykyään Catlinia pidetään "aidon" intiaanielämän tuntijana. Hänen matkakertomuksensa ja muotokuvansa ovat nykyään osa Yhdysvaltojen kulttuuriperintöä ja korvaamattomia lähteitä alkuperäisamerikkalaisia koskevalle tutkimukselle.
Seurasi matkoja Amerikan eri alkuperäisheimojen luo. Intiaanikulttuurin tuntijana Catlin kulki myös virallisten lähetystöjen mukana ottamassa ensikontaktia, kuten komanssien kanssa vuonna 1834. Catlin innostui yhä enemmän intiaanikulttuurista ja protestoi sen häikäilemätöntä kolonisaatiota vastaan. Vuodesta 1837 alkaen Catlin esitteli intiaanien kulttuuria laajemmalle yleisölle Indian Gallery -teoksessaan, joka suhtautui kiehtovasti tuntemattomaan maailmaan. Catlin matkusti näyttelynsä kanssa myös Eurooppaan sen jälkeen, kun se oli menestynyt Amerikassa. Vuonna 1845 Catlin alkoi julkisesti esitellä intiaanien rituaaleja, ensin valkoisten, sitten myös intiaanien. Kiinnostus tätä taantuvaa kulttuuria kohtaan oli niin suurta, että hän esitteli näitä kulttuuritapahtumia myös Lontoossa ja Pariisissa. Henkilökohtaisten onnettomuuksien vuoksi hän lähti Pohjois-Amerikasta ja kokeili kullanetsijänä Etelä-Amerikassa ennen kuin hän asettui asumaan Brysseliin. Vasta hyvin vanhana hän palasi Yhdysvaltoihin.
Sivu 1 / 18