Jan van Eyck:a pidetään yhtenä Flanderin ja Alankomaiden renessanssin pioneereista. Hän onnistui voittamaan keskiaikaisen taiteen ajatukset ja kehittämään kuvamuodon, jossa realistiset yksityiskohdat olivat etusijalla. Van Eyck käytti innovatiivista valaistusta ja suosi luonnonmuotoja. Nykytaiteilijat kumarsivat hänen suuren lahjakkuutensa ja tarkkojen kuvaustensa edessä ja jäljittelivät häntä. Gerard David kuului taiteen ihailijoihin ja löysi Jan van Eyckistä suuren esikuvansa. Davidin elämäkerrasta tiedetään vain vähän. Hänen synnyinpaikkansa on Goudan lähellä, ja hänen ensimmäiset taideopetuksensa antoi todennäköisesti Gerardin isä. 1400-luvun loppupuolella Gerard David lähti ja muutti Bruggeen. Hänestä tuli paikallisen killan jäsen, ja lyhyessä ajassa nuori taidemaalari oli erittäin arvostettu. Avioliitto kultasepänliikkeen johtajan tyttären kanssa mahdollisti taiteilijalle pääsyn kaupungin ylempään sosiaaliluokkaan. Gerard David vietti tasapainoista ja taloudellisesti huoletonta taiteilijaelämää. Taidemaalari sai tuottoisia tilauksia ja eli taiteelle. Historioitsijat olettavat todennäköisesti, että taiteilija matkusti. Gerard löysi inspiraatiota italialaisten jumalanpalveluspaikkojen upeista alttaritauluista ja uskonnollisista esineistä.
Niin arvostettu kuin taiteilija elinaikanaan olikin, Gerard David vaipui nopeasti tuntemattomuuteen vuonna 1523 tapahtuneen kuolemansa jälkeen. Nykyään Davidia pidetään viimeisenä suurena 1400-luvun taidemaalarina, jonka Bruggen maalarikilta on tuottanut. Hänen työnsä on perinteisen realismin retrospektiivi. Taiteellisessa työssä on selkeä viittaus malleihinsa. Gerard David yhdistää maailman koruttoman kuvauksen ajatuksen hillittyyn värinkäyttöön, jolloin syntyy tunnelmallisia kohtauksia. Taiteilija maalasi jokaisen esineen kiinnittäen erityistä huomiota yksityiskohtiin. Pieniä asioita, jotka eivät heti kiinnitä katsojan huomiota, mutta jotka kutsuvat hänet tutustumismatkalle. Taidehistorioitsijat arvostavat nykyään nuorena unohduksiin vaipunutta taiteilijaa hänen teknisen taitonsa ja lahjansa antaa teoksilleen mystinen ilme.
Daavidilla oli erityinen yhteys uskontoon. Vain muutamissa poikkeustapauksissa taiteilija pidättäytyy käyttämästä uskonnollista aihetta motiivinaan. Hänen teoksistaan tunnetaan vain muutama teos, joissa hän omistautui muotokuville. Hänen luovan vaiheensa ja vanhan alankomaalaisen taidemaalarin arvostuksen välillä on pitkä aikaväli. On mahdollista, että taiteilija on tehnyt teoksia, joissa on muita motiiveja, jotka ovat kadonneet sodankäynnin ja vanhenemisen vuoksi. Gerard David maalasi uskonnollisia kohtauksia hollantilaiselle renessanssille epätavallisen intensiivisesti. Teos kertoo suuresta yhteydestä uskoon. Varakkaana taiteilijana hän tuki taloudellisesti erilaisia uskonnollisia yhteisöjä ja toimitti alttaritauluja.
Jan van Eyck:a pidetään yhtenä Flanderin ja Alankomaiden renessanssin pioneereista. Hän onnistui voittamaan keskiaikaisen taiteen ajatukset ja kehittämään kuvamuodon, jossa realistiset yksityiskohdat olivat etusijalla. Van Eyck käytti innovatiivista valaistusta ja suosi luonnonmuotoja. Nykytaiteilijat kumarsivat hänen suuren lahjakkuutensa ja tarkkojen kuvaustensa edessä ja jäljittelivät häntä. Gerard David kuului taiteen ihailijoihin ja löysi Jan van Eyckistä suuren esikuvansa. Davidin elämäkerrasta tiedetään vain vähän. Hänen synnyinpaikkansa on Goudan lähellä, ja hänen ensimmäiset taideopetuksensa antoi todennäköisesti Gerardin isä. 1400-luvun loppupuolella Gerard David lähti ja muutti Bruggeen. Hänestä tuli paikallisen killan jäsen, ja lyhyessä ajassa nuori taidemaalari oli erittäin arvostettu. Avioliitto kultasepänliikkeen johtajan tyttären kanssa mahdollisti taiteilijalle pääsyn kaupungin ylempään sosiaaliluokkaan. Gerard David vietti tasapainoista ja taloudellisesti huoletonta taiteilijaelämää. Taidemaalari sai tuottoisia tilauksia ja eli taiteelle. Historioitsijat olettavat todennäköisesti, että taiteilija matkusti. Gerard löysi inspiraatiota italialaisten jumalanpalveluspaikkojen upeista alttaritauluista ja uskonnollisista esineistä.
Niin arvostettu kuin taiteilija elinaikanaan olikin, Gerard David vaipui nopeasti tuntemattomuuteen vuonna 1523 tapahtuneen kuolemansa jälkeen. Nykyään Davidia pidetään viimeisenä suurena 1400-luvun taidemaalarina, jonka Bruggen maalarikilta on tuottanut. Hänen työnsä on perinteisen realismin retrospektiivi. Taiteellisessa työssä on selkeä viittaus malleihinsa. Gerard David yhdistää maailman koruttoman kuvauksen ajatuksen hillittyyn värinkäyttöön, jolloin syntyy tunnelmallisia kohtauksia. Taiteilija maalasi jokaisen esineen kiinnittäen erityistä huomiota yksityiskohtiin. Pieniä asioita, jotka eivät heti kiinnitä katsojan huomiota, mutta jotka kutsuvat hänet tutustumismatkalle. Taidehistorioitsijat arvostavat nykyään nuorena unohduksiin vaipunutta taiteilijaa hänen teknisen taitonsa ja lahjansa antaa teoksilleen mystinen ilme.
Daavidilla oli erityinen yhteys uskontoon. Vain muutamissa poikkeustapauksissa taiteilija pidättäytyy käyttämästä uskonnollista aihetta motiivinaan. Hänen teoksistaan tunnetaan vain muutama teos, joissa hän omistautui muotokuville. Hänen luovan vaiheensa ja vanhan alankomaalaisen taidemaalarin arvostuksen välillä on pitkä aikaväli. On mahdollista, että taiteilija on tehnyt teoksia, joissa on muita motiiveja, jotka ovat kadonneet sodankäynnin ja vanhenemisen vuoksi. Gerard David maalasi uskonnollisia kohtauksia hollantilaiselle renessanssille epätavallisen intensiivisesti. Teos kertoo suuresta yhteydestä uskoon. Varakkaana taiteilijana hän tuki taloudellisesti erilaisia uskonnollisia yhteisöjä ja toimitti alttaritauluja.
Sivu 1 / 2