Erilaiset ajat, erilaiset tavat: 1800-luvun puolivälissä, kun sotaa pidettiin vielä oikeutettuna "politiikan jatkumona muilla keinoin", taiteilijan ura saattoi alkaa taistelumaalauskilpailun voittamisesta. Giovanni Fattori saavutti tämän vuonna 1861 "Magentan taistelukentällä", jolla juhlistetaan Piemonten ja Sardinian voittoa itävaltalaisista vuonna 1895. Piemonten ja Sardinian kuningaskunta oli muutamaa vuotta myöhemmin "Risorgimenton" eli Italian yhdentymisen liikkeelle paneva voima. Fattorin maalaus on nykyään Firenzen Galleria d'Arte moderne -galleriassa.
Giovanni Fattori syntyi Livornossa, jossa hän sai myös taidemaalarikoulutuksen Giuseppe Baldini:ssa ennen kuin hän opiskeli Firenzessä Accademia di belli Artissa. Fattori oli yleisesti ottaen nonkonformistinen: vuosina 1848/49 hän osallistui itsenäisyysliikkeeseen, joka pyrki vapauttamaan Veneton Itävallan hallinnasta. Taiteilijana hän oli yksi sen liikkeen perustajista, joka kääntyi pois "akateemisesta" maalaustavasta ja kohti realismia. Koska he suosivat luonnonmaisemia, valtavirta kutsui näitä toisinajattelijoita aluksi halveksivasti "macchiaioleiksi", pensaikkomaalareiksi. Lyhyessä ajassa tästä tuli kuitenkin laatutermi, jonka ryhmä ylpeänä omaksui.
Ei ollut sattumaa, että ARTISTREPLEPLACE1 ja ARTISTREPLEPLACE2 olivat hänen ilmoittamiaan malleja. Hänen erikoisalaansa olivat maisemamaalaukset, mieluiten talonpoikaiskuvia, ja myös hänen myöhemmät taistelumaalauksensa osoittautuivat hyvin todellisiksi, kuten "The Downed Horseman" tai "Mary Stuart at Crookston", jonka aiheena on skotlantilaisen kuningattaren vangitseminen hävityn taistelun jälkeen. Toinen Fattorin erikoisaloista olivat "luonnokset", maalaukset pienille puulevyille, mieluiten sikarikorkkirasioille. Hänen maalauksensa eivät koskaan olleet yhtä värikkäitä kuin esimerkiksi impressionistien teokset, vaan pikemminkin herkkiä seepian, harmaan ja ruskean sävyjä.
Fattori uskalsi siirtyä puhtaasti akateemisesta maalaustaiteesta realistiseen maalaustyyliin, mutta pysyi kuitenkin sidoksissa klassiseen maalaustapaan ja hylkäsi tiukasti muut tuon ajan "kapinalliset" tyylit. Hän oli koko elämänsä ajan impressionismin vastustaja ja aiheutti suuren kohun vuonna 1891, kun hän hyökkäsi jyrkästi "pointilismia" (maalaustyyli, joka käytti väriteoriaa säveltääkseen kuvakompositioita pienistä pisteistä - tunnetuin edustaja oli varmasti Paul Signac) vastaan Polemitissa. Neljä vuotta myöhemmin Fattori, joka oli toiminut opettajana Accademia di Bella Artissa vuodesta 1869 lähtien, nousi professoriksi: hän opetti maisemamaalausta Firenzen alma materissa, jossa hän oli aikoinaan itse opiskellut. Hänen elämänsä viimeisiä vuosia varjostivat hänen toisen vaimonsa kuolema sekä pettymys yhtäältä yhdistyneen Italian yhteiskunnalliseen kehitykseen ja toisaalta joidenkin hänen oppilaidensa "pettämiseen", jotka kääntyivät post-impressionismiin ja pointilismiin. Fattori kuoli vuonna 1908 83-vuotiaana.
Erilaiset ajat, erilaiset tavat: 1800-luvun puolivälissä, kun sotaa pidettiin vielä oikeutettuna "politiikan jatkumona muilla keinoin", taiteilijan ura saattoi alkaa taistelumaalauskilpailun voittamisesta. Giovanni Fattori saavutti tämän vuonna 1861 "Magentan taistelukentällä", jolla juhlistetaan Piemonten ja Sardinian voittoa itävaltalaisista vuonna 1895. Piemonten ja Sardinian kuningaskunta oli muutamaa vuotta myöhemmin "Risorgimenton" eli Italian yhdentymisen liikkeelle paneva voima. Fattorin maalaus on nykyään Firenzen Galleria d'Arte moderne -galleriassa.
Giovanni Fattori syntyi Livornossa, jossa hän sai myös taidemaalarikoulutuksen Giuseppe Baldini:ssa ennen kuin hän opiskeli Firenzessä Accademia di belli Artissa. Fattori oli yleisesti ottaen nonkonformistinen: vuosina 1848/49 hän osallistui itsenäisyysliikkeeseen, joka pyrki vapauttamaan Veneton Itävallan hallinnasta. Taiteilijana hän oli yksi sen liikkeen perustajista, joka kääntyi pois "akateemisesta" maalaustavasta ja kohti realismia. Koska he suosivat luonnonmaisemia, valtavirta kutsui näitä toisinajattelijoita aluksi halveksivasti "macchiaioleiksi", pensaikkomaalareiksi. Lyhyessä ajassa tästä tuli kuitenkin laatutermi, jonka ryhmä ylpeänä omaksui.
Ei ollut sattumaa, että ARTISTREPLEPLACE1 ja ARTISTREPLEPLACE2 olivat hänen ilmoittamiaan malleja. Hänen erikoisalaansa olivat maisemamaalaukset, mieluiten talonpoikaiskuvia, ja myös hänen myöhemmät taistelumaalauksensa osoittautuivat hyvin todellisiksi, kuten "The Downed Horseman" tai "Mary Stuart at Crookston", jonka aiheena on skotlantilaisen kuningattaren vangitseminen hävityn taistelun jälkeen. Toinen Fattorin erikoisaloista olivat "luonnokset", maalaukset pienille puulevyille, mieluiten sikarikorkkirasioille. Hänen maalauksensa eivät koskaan olleet yhtä värikkäitä kuin esimerkiksi impressionistien teokset, vaan pikemminkin herkkiä seepian, harmaan ja ruskean sävyjä.
Fattori uskalsi siirtyä puhtaasti akateemisesta maalaustaiteesta realistiseen maalaustyyliin, mutta pysyi kuitenkin sidoksissa klassiseen maalaustapaan ja hylkäsi tiukasti muut tuon ajan "kapinalliset" tyylit. Hän oli koko elämänsä ajan impressionismin vastustaja ja aiheutti suuren kohun vuonna 1891, kun hän hyökkäsi jyrkästi "pointilismia" (maalaustyyli, joka käytti väriteoriaa säveltääkseen kuvakompositioita pienistä pisteistä - tunnetuin edustaja oli varmasti Paul Signac) vastaan Polemitissa. Neljä vuotta myöhemmin Fattori, joka oli toiminut opettajana Accademia di Bella Artissa vuodesta 1869 lähtien, nousi professoriksi: hän opetti maisemamaalausta Firenzen alma materissa, jossa hän oli aikoinaan itse opiskellut. Hänen elämänsä viimeisiä vuosia varjostivat hänen toisen vaimonsa kuolema sekä pettymys yhtäältä yhdistyneen Italian yhteiskunnalliseen kehitykseen ja toisaalta joidenkin hänen oppilaidensa "pettämiseen", jotka kääntyivät post-impressionismiin ja pointilismiin. Fattori kuoli vuonna 1908 83-vuotiaana.
Sivu 1 / 3