Gustav Bauernfeind oli elinaikanaan paitsi Saksan tunnetuin myös suosituin itämainen taidemaalari. Ihmisiä kiehtoi muslimien, juutalaisten ja kristittyjen kulttuurien yhteen kietoutuminen, jonka taiteilija vangitsi teoksiinsa. Ja hän teki tämän niin, että katsojalle tuli tunne, ettei hän seiso maalauksen edessä, vaan keskellä basaaria tai itse Itkumuurilla.
Kuoltuaan vuonna 1904 kaukaisessa Jerusalemissa Bauerfeind ja hänen työnsä joutuivat kuitenkin nopeasti unohduksiin. Vasta 1980-luvulla taiteilija löydettiin vähitellen uudelleen ja häntä alettiin arvostaa. Kiitos tästä kuuluu Hugo Schmidille, taiteilijan kotikaupungin Sulz am Neckarin asukkaalle. Schmid löysi Bauerfeindin jäämistön ja monet hänen maalauksistaan. Hänen kirjoittamansa elämäkerta toi taidemaalarin takaisin taidekentän tietoisuuteen ja palautti hänet oikealle paikalleen taidehistoriassa. Tämä näkyy muun muassa toiminnan hintojen nousuna: Bauernfeindin öljyvärimaalaus "Itkumuuri, Jerusalem", joka oli tuottanut 326 000 euroa Lontoon huutokauppatalo Christie'sin huutokaupassa vuonna 1992, maksoi Sotheby'sin huutokaupassa 15 vuotta myöhemmin jo 4,5 miljoonaa euroa. Kymmenkertainen lisäys!
Tämä kuolemanjälkeinen tunnustus olisi varmasti täyttänyt Gustav Bauernfeindin ylpeydellä, vaikka aikalaiset tunsivatkin hänet hyvin vaatimattomana taidemaalarina, jota aina vaivasi epäilys lahjakkuudestaan. Hän oli syntynyt apteekkarin yhdeksästä lapsesta kuudentena, eikä hänen tiensä taiteeseen ollut luonnollinen. Hän opiskeli ensin arkkitehtuuria Stuttgartin ammattikorkeakoulussa ja työskenteli jonkin aikaa myös arkkitehtina. Tämä ammatti ei kuitenkaan tehnyt häntä onnelliseksi, ainoastaan siihen liittyvä piirtäminen viehätti häntä. Niinpä hän haki töitä Stuttgartin taidekustantamosta Engelhornista. Hän matkusti asiakkaalleen Sveitsiin ja Italiaan luodakseen kuvituksia historiallisista kohteista. Mutta tämäkään ei tyydyttänyt häntä pitkällä aikavälillä. Münchenissä hän pyrki liittymään paikalliseen taiteilijayhteisöön. Valitettavasti hän huomasi pian, ettei häntä otettu vakavasti taiteilijana. Hänen kuvitustyöstään maksettiin vain vähän. Tunnustuksen puute ja epävarma taloudellinen tilanne lisäsivät hänen masennustaipumuksiaan. Toipuakseen psyykkisesti Gustav Bauernfeind lähti ensimmäiselle matkalleen itään vuonna 1880. Beirut oli itsestään selvä kohde, koska hänen sisarensa Emilie asui siellä. Taiteilija oli heti innostunut eksoottisista aiheista, voimakkaista väreistä ja kimmeltävästä valosta, jotka tarjoutuivat hänelle. Niinpä neljä vuotta myöhemmin hän lähti toiselle matkalle itään, jossa hän tapasi Jaffassa tulevan vaimonsa Elise Bertschin. Kymmenen vuotta myöhemmin Bauernfeind asettui hänen kanssaan Lähi-itään. Hänen rakkautensa maata ja sen ihmisiä kohtaan lisäksi tähän oli todennäköisesti myös taloudellisia syitä. Taidemaalari pystyi myymään joitakin maalauksia Englantiin ja Yhdysvaltoihin, mutta ne jäivät yksittäisiksi taloudellisiksi menestyksiksi.
Gustav Bauernfeind oli elinaikanaan paitsi Saksan tunnetuin myös suosituin itämainen taidemaalari. Ihmisiä kiehtoi muslimien, juutalaisten ja kristittyjen kulttuurien yhteen kietoutuminen, jonka taiteilija vangitsi teoksiinsa. Ja hän teki tämän niin, että katsojalle tuli tunne, ettei hän seiso maalauksen edessä, vaan keskellä basaaria tai itse Itkumuurilla.
Kuoltuaan vuonna 1904 kaukaisessa Jerusalemissa Bauerfeind ja hänen työnsä joutuivat kuitenkin nopeasti unohduksiin. Vasta 1980-luvulla taiteilija löydettiin vähitellen uudelleen ja häntä alettiin arvostaa. Kiitos tästä kuuluu Hugo Schmidille, taiteilijan kotikaupungin Sulz am Neckarin asukkaalle. Schmid löysi Bauerfeindin jäämistön ja monet hänen maalauksistaan. Hänen kirjoittamansa elämäkerta toi taidemaalarin takaisin taidekentän tietoisuuteen ja palautti hänet oikealle paikalleen taidehistoriassa. Tämä näkyy muun muassa toiminnan hintojen nousuna: Bauernfeindin öljyvärimaalaus "Itkumuuri, Jerusalem", joka oli tuottanut 326 000 euroa Lontoon huutokauppatalo Christie'sin huutokaupassa vuonna 1992, maksoi Sotheby'sin huutokaupassa 15 vuotta myöhemmin jo 4,5 miljoonaa euroa. Kymmenkertainen lisäys!
Tämä kuolemanjälkeinen tunnustus olisi varmasti täyttänyt Gustav Bauernfeindin ylpeydellä, vaikka aikalaiset tunsivatkin hänet hyvin vaatimattomana taidemaalarina, jota aina vaivasi epäilys lahjakkuudestaan. Hän oli syntynyt apteekkarin yhdeksästä lapsesta kuudentena, eikä hänen tiensä taiteeseen ollut luonnollinen. Hän opiskeli ensin arkkitehtuuria Stuttgartin ammattikorkeakoulussa ja työskenteli jonkin aikaa myös arkkitehtina. Tämä ammatti ei kuitenkaan tehnyt häntä onnelliseksi, ainoastaan siihen liittyvä piirtäminen viehätti häntä. Niinpä hän haki töitä Stuttgartin taidekustantamosta Engelhornista. Hän matkusti asiakkaalleen Sveitsiin ja Italiaan luodakseen kuvituksia historiallisista kohteista. Mutta tämäkään ei tyydyttänyt häntä pitkällä aikavälillä. Münchenissä hän pyrki liittymään paikalliseen taiteilijayhteisöön. Valitettavasti hän huomasi pian, ettei häntä otettu vakavasti taiteilijana. Hänen kuvitustyöstään maksettiin vain vähän. Tunnustuksen puute ja epävarma taloudellinen tilanne lisäsivät hänen masennustaipumuksiaan. Toipuakseen psyykkisesti Gustav Bauernfeind lähti ensimmäiselle matkalleen itään vuonna 1880. Beirut oli itsestään selvä kohde, koska hänen sisarensa Emilie asui siellä. Taiteilija oli heti innostunut eksoottisista aiheista, voimakkaista väreistä ja kimmeltävästä valosta, jotka tarjoutuivat hänelle. Niinpä neljä vuotta myöhemmin hän lähti toiselle matkalle itään, jossa hän tapasi Jaffassa tulevan vaimonsa Elise Bertschin. Kymmenen vuotta myöhemmin Bauernfeind asettui hänen kanssaan Lähi-itään. Hänen rakkautensa maata ja sen ihmisiä kohtaan lisäksi tähän oli todennäköisesti myös taloudellisia syitä. Taidemaalari pystyi myymään joitakin maalauksia Englantiin ja Yhdysvaltoihin, mutta ne jäivät yksittäisiksi taloudellisiksi menestyksiksi.
Sivu 1 / 1