Jokaisen kansakunnan historia näkyy myös sen taideteoksissa. Tämä pätee erityisesti kansan kohdalla, jolla on niin vaikea historia kuin magyareilla. Gyula Benczúr oli yksi niistä taiteilijoista, jotka omistautuivat Unkarin menneisyyden tilannekuville.
Hän syntyi vuonna 1844 Nyíregiházassa maan itäosassa ja muutti nelivuotiaana perheensä kanssa Kosiceen, joka sijaitsee nykyisessä Slovakiassa, joka tuolloin tunnettiin nimellä "Ylä-Unkari" ja joka oli edelleen osa Unkarin kuningaskuntaa k.u.k.:ssa. Kaksoismonarkia. Kosicessa hän oppi piirtämistä itävaltalaiselta historiamaalarilta Franz Geylingiltä, vuodesta 1861 hän opiskeli maalausta Baijerin kuninkaallisessa akatemiassa Münchenissä, muun muassa Karl Theodor von Piloty:n kanssa.
Vuonna 1870 Unkarissa järjestettiin historiallisia maalauksia koskeva kansallinen kilpailu, jossa Benczúr debytoi teoksella "Pyhän Tapanin kaste" (alkuperäiskielellä: Vajk megkeresztelése) ja voitti sen ensimmäisellä yrityksellä. Hän palasi Müncheniin, otti vastaan kuningas Ludwig II:n toimeksiantoja ja oli jäsenenä "vallankumouksellisessa" taiteilijayhteisössä Allotriassa, jonka tunnetuin jäsen lienee nykyään karikaturisti Wilhelm Busch. Benczúr ei kuvittanut Buschin "Max ja Moritzia" ja muita vastaavia teoksia, mutta hän kuvitteli joitakin Friedrich Schillerin teoksia. Jotkin freskot Münchenin kaupungintalossa sekä Maximilianeumissa - vuodesta 1949 lähtien Baijerin parlamentin istuntopaikka - ovat Benczúrin ja Pilotyyn yhteistuotantoa.
Benczúr asui Starnberg-järvellä vuoteen 1888 asti ennen kuin hän palasi kotimaahansa "Maalauskoulun" professoriksi.
Benczúr maalasi muotokuvia kuninkaista, aristokraateista ja merkittävistä aikalaisista, mutta hänen erikoisalaansa olivat edelleen suurikokoiset "historialliset maalaukset", joissa valon ja varjon leikit ovat läsnä. Näihin kuuluvat "Laszlo Hunyadin jäähyväiset" (unkarilainen soturi, jonka oma kuningas petti ja mestautti vuonna 1457), "Fransiskus II Rakoczyn pidätys" (unkarilaisten aatelisten epäonnistuneen kapinan jälkeen Habsburg-dynastiaa vastaan vuonna 1701) ja "Budan piiritys" (joka päättyi vuonna 1686 ottomaanien karkottamiseen Unkarin myöhemmästä pääkaupungista Budapestista). Antiikin aiheiden (kuten Kleopatran kuolema tai Narkissoksen kuolema) tai raamatullisten aiheiden ("Aatami ja Eeva") lisäksi hän maalasi myös omakuvia, ryhmäkuvia perheestään tai luontokuvia, kuten "Lukija metsässä".
Gyula Benczúr kuoli Szécsényissä vuonna 1920 76-vuotiaana. Unkarilainen historian maalauksen mestari koki itse Unkarin itsenäistymisen kaksoismonarkiasta ja sen samanaikaisen rappeutumisen rumpuvaltioksi menettämällä laajoja alueita uusille naapurivaltioille Romanialle ja Tšekkoslovakialle sekä siitä seuranneet poliittiset kamppailut tasavallan suunnasta.
Jokaisen kansakunnan historia näkyy myös sen taideteoksissa. Tämä pätee erityisesti kansan kohdalla, jolla on niin vaikea historia kuin magyareilla. Gyula Benczúr oli yksi niistä taiteilijoista, jotka omistautuivat Unkarin menneisyyden tilannekuville.
Hän syntyi vuonna 1844 Nyíregiházassa maan itäosassa ja muutti nelivuotiaana perheensä kanssa Kosiceen, joka sijaitsee nykyisessä Slovakiassa, joka tuolloin tunnettiin nimellä "Ylä-Unkari" ja joka oli edelleen osa Unkarin kuningaskuntaa k.u.k.:ssa. Kaksoismonarkia. Kosicessa hän oppi piirtämistä itävaltalaiselta historiamaalarilta Franz Geylingiltä, vuodesta 1861 hän opiskeli maalausta Baijerin kuninkaallisessa akatemiassa Münchenissä, muun muassa Karl Theodor von Piloty:n kanssa.
Vuonna 1870 Unkarissa järjestettiin historiallisia maalauksia koskeva kansallinen kilpailu, jossa Benczúr debytoi teoksella "Pyhän Tapanin kaste" (alkuperäiskielellä: Vajk megkeresztelése) ja voitti sen ensimmäisellä yrityksellä. Hän palasi Müncheniin, otti vastaan kuningas Ludwig II:n toimeksiantoja ja oli jäsenenä "vallankumouksellisessa" taiteilijayhteisössä Allotriassa, jonka tunnetuin jäsen lienee nykyään karikaturisti Wilhelm Busch. Benczúr ei kuvittanut Buschin "Max ja Moritzia" ja muita vastaavia teoksia, mutta hän kuvitteli joitakin Friedrich Schillerin teoksia. Jotkin freskot Münchenin kaupungintalossa sekä Maximilianeumissa - vuodesta 1949 lähtien Baijerin parlamentin istuntopaikka - ovat Benczúrin ja Pilotyyn yhteistuotantoa.
Benczúr asui Starnberg-järvellä vuoteen 1888 asti ennen kuin hän palasi kotimaahansa "Maalauskoulun" professoriksi.
Benczúr maalasi muotokuvia kuninkaista, aristokraateista ja merkittävistä aikalaisista, mutta hänen erikoisalaansa olivat edelleen suurikokoiset "historialliset maalaukset", joissa valon ja varjon leikit ovat läsnä. Näihin kuuluvat "Laszlo Hunyadin jäähyväiset" (unkarilainen soturi, jonka oma kuningas petti ja mestautti vuonna 1457), "Fransiskus II Rakoczyn pidätys" (unkarilaisten aatelisten epäonnistuneen kapinan jälkeen Habsburg-dynastiaa vastaan vuonna 1701) ja "Budan piiritys" (joka päättyi vuonna 1686 ottomaanien karkottamiseen Unkarin myöhemmästä pääkaupungista Budapestista). Antiikin aiheiden (kuten Kleopatran kuolema tai Narkissoksen kuolema) tai raamatullisten aiheiden ("Aatami ja Eeva") lisäksi hän maalasi myös omakuvia, ryhmäkuvia perheestään tai luontokuvia, kuten "Lukija metsässä".
Gyula Benczúr kuoli Szécsényissä vuonna 1920 76-vuotiaana. Unkarilainen historian maalauksen mestari koki itse Unkarin itsenäistymisen kaksoismonarkiasta ja sen samanaikaisen rappeutumisen rumpuvaltioksi menettämällä laajoja alueita uusille naapurivaltioille Romanialle ja Tšekkoslovakialle sekä siitä seuranneet poliittiset kamppailut tasavallan suunnasta.
Sivu 1 / 1