Hans Baldung oli saksalainen taidemaalari ja graafikko, jota pidettiin yhtenä Albrecht Dürerin lahjakkaimmista ja menestyneimmistä oppilaista. Hänen elämäntyönsä käsittää 90 maalausta ja alttaritaulua, noin 350 piirustusta ja 180 kirjakuvitusta. Baldung oli kotoisin intellektuellien ja akateemikkojen perheestä. Useimmat hänen sukulaisistaan olivat lääkäreitä tai lakimiehiä. Tuohon aikaan oli melko epätyypillistä, että puhtaasti akateemisen perheen poika teki taiteellisen uran. Itse asiassa Hans Baldung oli perheen ainoa mies, jolla ei ollut korkeakoulututkintoa, ja hän oli yksi ensimmäisistä saksalaisista taiteilijoista, jotka olivat peräisin puhtaasti akateemisesta perheestä. Hänen varhaiskasvatuksestaan tiedetään vain vähän. Koska hän varttui Strasbourgissa, hänen ensimmäisen opettajansa oletetaan olleen alueelta kotoisin oleva taidemaalari.
Kuten tuon ajan matkamiehille oli tapana, myös Baldung aloitti vaellusvuotensa ja lähti Strasbourgista noin 19-vuotiaana. Hän muutti Nürnbergiin ja pääsi Albrecht Dürerin työpajaan. Baldung alkoi nopeasti omaksua Dürerin vaikutuksen, ja heitä yhdisti syvä ystävyys koko heidän elämänsä ajan. Baldung otti todennäköisesti haltuunsa Dürerin Nürnbergin työpajan johtamisen, kun Dürer teki toisen matkansa Venetsiaan. Asiakirjoista käy ilmi, että Dürer otti matkalleen mukaansa osan Baldungin töistä ja myi niitä tämän puolesta. Baldung sai lempinimensä Grien Dürerin kanssa viettämänsä ajan aikana. Oletettavasti sen tarkoituksena oli helpottaa eron tekemistä työpajan eri taiteilijoiden välillä, joilla oli etunimi Hans, kuten Hans Schäufelein tai Dürerin nuorempi veli Hans. Myöhemmin Baldung allekirjoitti maalauksensa myös nimikirjaimilla HGB. Historioitsijat eivät ole yhtä mieltä tämän lempinimen syystä. Jotkut olettavat sen johtuvan hänen erityisestä mieltymyksestään vihreään väriin, toiset taas näkevät yhteyden sanaan Grienhals, joka tarkoittaa noitaa. Hänen teostensa keskeisiä teemoja olivat uskonnollisten motiivien lisäksi noituus, mystiset ja eroottiset kuvaukset sekä myöhemmin myös kuolema. Vaikka myös Dürerin teoksissa esiintyi usein noitia, ne eivät olleet läheskään yhtä yleisiä kuin Baldungin teoksissa.
Kuuden vuoden jälkeen Baldung jätti lopulta Dürerin työpajan. Hän palasi Strasbourgiin ja sai kansalaisuuden. Sitten hän avasi oman työpajan ja liittyi paikalliseen Zur Steltzin kiltaan. Hänestä tuli pian yksi kaupungin arvostetuimmista henkilöistä, ja hän oli haluttu taiteilija. Baldung avioitui paikallisen kauppiaan tyttären Margarethe Herlinin kanssa. Pariskunta vietti suurimman osan elämästään yhdessä Strasbourgissa. Baldungin uran suurinta toimeksiantoa varten he kuitenkin muuttivat väliaikaisesti Freiburg im Breisgauhun, jossa Baldungin oli määrä suunnitella muun muassa Freiburgin tuomiokirkon korkea alttari. Hankkeen loppuunsaattaminen kesti lähes neljä vuotta. Baldungista tuli yksi kaupungin varakkaimmista miehistä ja Strasbourgin kaupunginvaltuuston jäsen.
Hans Baldung oli saksalainen taidemaalari ja graafikko, jota pidettiin yhtenä Albrecht Dürerin lahjakkaimmista ja menestyneimmistä oppilaista. Hänen elämäntyönsä käsittää 90 maalausta ja alttaritaulua, noin 350 piirustusta ja 180 kirjakuvitusta. Baldung oli kotoisin intellektuellien ja akateemikkojen perheestä. Useimmat hänen sukulaisistaan olivat lääkäreitä tai lakimiehiä. Tuohon aikaan oli melko epätyypillistä, että puhtaasti akateemisen perheen poika teki taiteellisen uran. Itse asiassa Hans Baldung oli perheen ainoa mies, jolla ei ollut korkeakoulututkintoa, ja hän oli yksi ensimmäisistä saksalaisista taiteilijoista, jotka olivat peräisin puhtaasti akateemisesta perheestä. Hänen varhaiskasvatuksestaan tiedetään vain vähän. Koska hän varttui Strasbourgissa, hänen ensimmäisen opettajansa oletetaan olleen alueelta kotoisin oleva taidemaalari.
Kuten tuon ajan matkamiehille oli tapana, myös Baldung aloitti vaellusvuotensa ja lähti Strasbourgista noin 19-vuotiaana. Hän muutti Nürnbergiin ja pääsi Albrecht Dürerin työpajaan. Baldung alkoi nopeasti omaksua Dürerin vaikutuksen, ja heitä yhdisti syvä ystävyys koko heidän elämänsä ajan. Baldung otti todennäköisesti haltuunsa Dürerin Nürnbergin työpajan johtamisen, kun Dürer teki toisen matkansa Venetsiaan. Asiakirjoista käy ilmi, että Dürer otti matkalleen mukaansa osan Baldungin töistä ja myi niitä tämän puolesta. Baldung sai lempinimensä Grien Dürerin kanssa viettämänsä ajan aikana. Oletettavasti sen tarkoituksena oli helpottaa eron tekemistä työpajan eri taiteilijoiden välillä, joilla oli etunimi Hans, kuten Hans Schäufelein tai Dürerin nuorempi veli Hans. Myöhemmin Baldung allekirjoitti maalauksensa myös nimikirjaimilla HGB. Historioitsijat eivät ole yhtä mieltä tämän lempinimen syystä. Jotkut olettavat sen johtuvan hänen erityisestä mieltymyksestään vihreään väriin, toiset taas näkevät yhteyden sanaan Grienhals, joka tarkoittaa noitaa. Hänen teostensa keskeisiä teemoja olivat uskonnollisten motiivien lisäksi noituus, mystiset ja eroottiset kuvaukset sekä myöhemmin myös kuolema. Vaikka myös Dürerin teoksissa esiintyi usein noitia, ne eivät olleet läheskään yhtä yleisiä kuin Baldungin teoksissa.
Kuuden vuoden jälkeen Baldung jätti lopulta Dürerin työpajan. Hän palasi Strasbourgiin ja sai kansalaisuuden. Sitten hän avasi oman työpajan ja liittyi paikalliseen Zur Steltzin kiltaan. Hänestä tuli pian yksi kaupungin arvostetuimmista henkilöistä, ja hän oli haluttu taiteilija. Baldung avioitui paikallisen kauppiaan tyttären Margarethe Herlinin kanssa. Pariskunta vietti suurimman osan elämästään yhdessä Strasbourgissa. Baldungin uran suurinta toimeksiantoa varten he kuitenkin muuttivat väliaikaisesti Freiburg im Breisgauhun, jossa Baldungin oli määrä suunnitella muun muassa Freiburgin tuomiokirkon korkea alttari. Hankkeen loppuunsaattaminen kesti lähes neljä vuotta. Baldungista tuli yksi kaupungin varakkaimmista miehistä ja Strasbourgin kaupunginvaltuuston jäsen.
Sivu 1 / 2