Maalaaminen terapiana on hieno tapa tasapainottaa kehoa ja mieltä. Helen White käytti maalaamisen parantavaa vaikutusta ennakoimatta, että hän samalla ottaisi askeleita kohti taiteilijan uraa toipumispolun varrella. Helen White, kuten niin monet nuoret luovan työn tekijät, oli aloittanut taideopinnot. Opintojensa aikana hän sai huonon ennusteen. Hänen suorituksensa eivät riittäisi siihen, että hän voisi koskaan elää maalaamisesta. Helen poistui ja piilotti öljyvärinsä kaappiin. Kolmekymppisenä Helen ajautui terveydelliseen kriisiin. Ammatillisesti hän oli sekaisin, hän teki paljon töitä, kokeili eri töitä ja tuli sen jälkeen onnettomaksi. Kun hän avasi sotkuisen kaapin, siveltimiä ja maaleja putosi hänen jalkojensa juureen. Helen aloitti maalaamisen uudelleen ja kuvailee ensimmäisiä siveltimenvetoja kotiinpaluun tunteeksi. Melkein meditatiivisesti hän tarttui siveltimeen joka päivä ja levitti värejä kankaalle. Vain kaksi vuotta myöhemmin taidemaalari sai kutsuja näyttelyihin, ja siitä lähtien maalaaminen on ollut tärkeä osa Helen Whiten elämää.
Helen White kehittyi intohimoiseksi taiteilijaksi. Hän työskentelee teostensa parissa jokaisella vapaalla minuutilla ja on aina avoin jatkuvalle kehitykselle. Helen löytää inspiraatiota valoisista hetkistä. Kukat ja kukinnot kylpevät auringonvalossa, muuttuvat pieneksi hetkeksi. Värit ovat rohkeita ja voimakkaita, ja ne säteilevät voimakasta energiaa. Kun Helen White oli toipumisen tiellä, hän aloitti päivittäiset kävelylenkit luonnossa. Taiteilijalla on aina mukanaan kamera, jolla hän vangitsee voimakkaan valon hetkiä. Ateljeessa taidemaalari käsittelee luonnosta keräämiään kokemuksia kankaalle.
Valokuvaus ja öljymaalaus kankaalle ovat kaksi taidemuotoa, jotka Helen Whiten töissä sulautuvat toisiinsa ja muodostavat silti itsenäisiä kuvamuotoja. Taiteilija on itseoppinut. Tieto, maalaustyyli ja teoreettinen tausta on kokoelma kokemuksia ja monia pieniä askelia, jotka taiteilija on ottanut. Digitaalisten prosessien avulla Helen voi yhdistää siveltimenvedot ja valokuvapikselit. Taiteilija käyttää digitaalisia työkaluja ja asettaa yksittäisiä kuvakerroksia päällekkäin, jolloin syntyy kokonaan uuden sukupolven taideteos. Helen Whiten teoksia katsellessa herää usein kysymys, onko kuva maalaus vai valokuva. Yhä useammin kyse on molempien yhdistelmästä. Helen Whitelle taide on kaiken kattava ilmaisumuoto. Taidetta ei pitäisi rajoittaa vain pienelle alueelle seinällä. Siksi hänen työhönsä kuuluu myös tekstiilejä, joita hän suunnittelee intohimolla, joka on kulkenut mukana koko hänen elämänsä ajan.
Maalaaminen terapiana on hieno tapa tasapainottaa kehoa ja mieltä. Helen White käytti maalaamisen parantavaa vaikutusta ennakoimatta, että hän samalla ottaisi askeleita kohti taiteilijan uraa toipumispolun varrella. Helen White, kuten niin monet nuoret luovan työn tekijät, oli aloittanut taideopinnot. Opintojensa aikana hän sai huonon ennusteen. Hänen suorituksensa eivät riittäisi siihen, että hän voisi koskaan elää maalaamisesta. Helen poistui ja piilotti öljyvärinsä kaappiin. Kolmekymppisenä Helen ajautui terveydelliseen kriisiin. Ammatillisesti hän oli sekaisin, hän teki paljon töitä, kokeili eri töitä ja tuli sen jälkeen onnettomaksi. Kun hän avasi sotkuisen kaapin, siveltimiä ja maaleja putosi hänen jalkojensa juureen. Helen aloitti maalaamisen uudelleen ja kuvailee ensimmäisiä siveltimenvetoja kotiinpaluun tunteeksi. Melkein meditatiivisesti hän tarttui siveltimeen joka päivä ja levitti värejä kankaalle. Vain kaksi vuotta myöhemmin taidemaalari sai kutsuja näyttelyihin, ja siitä lähtien maalaaminen on ollut tärkeä osa Helen Whiten elämää.
Helen White kehittyi intohimoiseksi taiteilijaksi. Hän työskentelee teostensa parissa jokaisella vapaalla minuutilla ja on aina avoin jatkuvalle kehitykselle. Helen löytää inspiraatiota valoisista hetkistä. Kukat ja kukinnot kylpevät auringonvalossa, muuttuvat pieneksi hetkeksi. Värit ovat rohkeita ja voimakkaita, ja ne säteilevät voimakasta energiaa. Kun Helen White oli toipumisen tiellä, hän aloitti päivittäiset kävelylenkit luonnossa. Taiteilijalla on aina mukanaan kamera, jolla hän vangitsee voimakkaan valon hetkiä. Ateljeessa taidemaalari käsittelee luonnosta keräämiään kokemuksia kankaalle.
Valokuvaus ja öljymaalaus kankaalle ovat kaksi taidemuotoa, jotka Helen Whiten töissä sulautuvat toisiinsa ja muodostavat silti itsenäisiä kuvamuotoja. Taiteilija on itseoppinut. Tieto, maalaustyyli ja teoreettinen tausta on kokoelma kokemuksia ja monia pieniä askelia, jotka taiteilija on ottanut. Digitaalisten prosessien avulla Helen voi yhdistää siveltimenvedot ja valokuvapikselit. Taiteilija käyttää digitaalisia työkaluja ja asettaa yksittäisiä kuvakerroksia päällekkäin, jolloin syntyy kokonaan uuden sukupolven taideteos. Helen Whiten teoksia katsellessa herää usein kysymys, onko kuva maalaus vai valokuva. Yhä useammin kyse on molempien yhdistelmästä. Helen Whitelle taide on kaiken kattava ilmaisumuoto. Taidetta ei pitäisi rajoittaa vain pienelle alueelle seinällä. Siksi hänen työhönsä kuuluu myös tekstiilejä, joita hän suunnittelee intohimolla, joka on kulkenut mukana koko hänen elämänsä ajan.
Sivu 1 / 4