Hendrick Goltzius, joka syntyi Brachtissa vuoden 1558 pakkastalvipäivinä, oli paitsi taiteen mestari myös kuparikaiverruksen uranuurtaja. Tieteellisestä ja taiteellisesta vallankumouksestaan tunnetussa maassa Goltzius asetti itselleen muistomerkin.
Dirck Volkertszoon Coornhertin ja Philipp Galle:n valvovan silmän alla muotoutunut Goltzius kehittyi mieltymykseksi kuparikaiverruksen tekniikkaan. Väsymättömän uteliaisuuden vallassa hän matkusti Italiassa ja Saksassa tehden "treffliche Studien". Huolimatta oikean käden epämuodostuneisuudesta - lapsuuden arpi kivuliaasta palovammasta - hän viimeisteli taiteensa niin loistavasti, että hän kuvasi itsensä erityisessä omakuvassa, jossa käsi oli ihanteellinen hänen ammattiinsa. Legendan mukaan hän puukotti oikealla kädellään ja maalasi vasemmalla, minkä hänen elämäkerturinsa Karel van Mander vahvistaa.
Nelikymppisenä Goltzius löysi uuden intohimon: maalaamisen. Vaikka hän oli jo taidokkuutensa huipulla kaivertajana, hän antoi ajan manieristisen virtauksen viedä itsensä mukanaan. Hänen teoksensa ovat tunteiden ja tekniikoiden kaleidoskooppi, joka ulottuu eroottisista allegorioista dramaattisiin väkivaltamotiiveihin. Silti hänen oma taiteensa ei ollut ainoa, joka loisti. Opettajana hän muokkasi aikansa eliittiä, kuten Jacob de Gheyn II:ta ja Jan Saenredam:tä. He kaikki jatkoivat hänen vaikutustaan ja muokkasivat taidemaailmaa sukupolvien ajan. Goltziuksen taidegrafiikka ei ole vain osoitus hänen lahjakkuudestaan, vaan myös todiste taidehistorian syvyydestä ja monimuotoisuudesta, joka herää jatkuvasti henkiin kokoelmassamme.
Hendrick Goltzius, joka syntyi Brachtissa vuoden 1558 pakkastalvipäivinä, oli paitsi taiteen mestari myös kuparikaiverruksen uranuurtaja. Tieteellisestä ja taiteellisesta vallankumouksestaan tunnetussa maassa Goltzius asetti itselleen muistomerkin.
Dirck Volkertszoon Coornhertin ja Philipp Galle:n valvovan silmän alla muotoutunut Goltzius kehittyi mieltymykseksi kuparikaiverruksen tekniikkaan. Väsymättömän uteliaisuuden vallassa hän matkusti Italiassa ja Saksassa tehden "treffliche Studien". Huolimatta oikean käden epämuodostuneisuudesta - lapsuuden arpi kivuliaasta palovammasta - hän viimeisteli taiteensa niin loistavasti, että hän kuvasi itsensä erityisessä omakuvassa, jossa käsi oli ihanteellinen hänen ammattiinsa. Legendan mukaan hän puukotti oikealla kädellään ja maalasi vasemmalla, minkä hänen elämäkerturinsa Karel van Mander vahvistaa.
Nelikymppisenä Goltzius löysi uuden intohimon: maalaamisen. Vaikka hän oli jo taidokkuutensa huipulla kaivertajana, hän antoi ajan manieristisen virtauksen viedä itsensä mukanaan. Hänen teoksensa ovat tunteiden ja tekniikoiden kaleidoskooppi, joka ulottuu eroottisista allegorioista dramaattisiin väkivaltamotiiveihin. Silti hänen oma taiteensa ei ollut ainoa, joka loisti. Opettajana hän muokkasi aikansa eliittiä, kuten Jacob de Gheyn II:ta ja Jan Saenredam:tä. He kaikki jatkoivat hänen vaikutustaan ja muokkasivat taidemaailmaa sukupolvien ajan. Goltziuksen taidegrafiikka ei ole vain osoitus hänen lahjakkuudestaan, vaan myös todiste taidehistorian syvyydestä ja monimuotoisuudesta, joka herää jatkuvasti henkiin kokoelmassamme.
Sivu 1 / 11