Ranskan länsirannikolla sijaitsevassa Nantesin kaupungissa elettiin lahjakkaan Henri-Pierre Picoun koko elämänkaarta kirkkaasta keväästä 1824, tarkalleen 27. helmikuuta, unohtumattomaan kesäpäivään 17. heinäkuuta 1895. Muotokuvien ja historiallisten aiheiden parissa taidemaailmaan astunut Picou valloitti taiteen kentän, kun hän siirsi rohkeasti työnsä painopistettä allegorisiin, mytologisiin ja uskonnollisiin aiheisiin. Erinomaisten taiteilijoiden galleriaan Picou sopii saumattomasti, ja hänen nimensä on usein painettu taidegrafiikan vedoksiin, jotka ovat korkealaatuisia ja jäljennösten uskollisuutta, mikä on sopiva kunnianosoitus hänen korvaamattomalle vaikutukselleen taiteessa.

Kouluttautuneena Charles Gleyre:n ja Paul Delaroche:n kaltaisten valopilkkujen vaikutuksen alaisena Picou raivasi tiensä taiteen maailmaan ahkeralla työllä ja erottuvalla omaperäisyydellä. Läheisten ystäviensä Jean Leon Gerome:n, Gustave Boulanger:n ja Jean Louis Hamon:n kanssa hän perusti Néo-Grec-taidesuuntauksen, joka on kiehtova ilmaus paluusta kreikkalais-roomalaiseen antiikkiin ja Pompejin ja Herculaneumin kaivausten vaikutuksesta. Vaikka Picoun työ oli läpikotaisin klassistista ja mytologista, se erottui edukseen sisällyttämällä taiteelliseen toimeksiantoonsa epätavallisella tavalla uskonnollisia freskoja, joita voi nähdä Pariisin St-Rochin kirkon seinillä ja taidegrafiikoissa eri puolilla maata.

Picoun taiteellinen matka alkoi näyttelystä Pariisin Salonissa vuonna 1847, ja vain vuotta myöhemmin hän sai toisen luokan mitalin maalauksestaan Cléopâtre et Antoine sur le Cydnus, joka kuvaa Kleopatraa ja Antoniusta purjehtimassa Egyptiin Kydnos-joella. Tästä mestariteoksesta, joka kuvasti nuoren taiteilijan toiveita ja odotuksia, tuli myöhemmin koko hänen uransa symboli. Boulevard de Magentan varrella sijaitsevassa ateljeessa työskennellyt Picou jatkoi menestyksen ja tunnustuksen nauttimista, ja hänen teoksensa, jotka ovat nykyään nähtävissä monissa taidegrafiikan muodoissa, edustavat hänen monipuolisen panoksensa taidemaailmaan. Picoun ja hänen kollegoidensa luovan mielen aikaansaama Néo-Grec-liike oli elinvoimainen kunnianosoitus kreikkalais-roomalaisen antiikin taiteelle sekä Pompejin ja Herculaneumin kulttuuriperinnölle. Se kattoi maalaustaiteen, arkkitehtuurin, musiikin ja sisustuksen alat, ja sille olivat ominaisia klassiset ja mytologiset aiheet.

Picoun työstä säteili hämmästyttävää monimuotoisuutta. Muotokuvista historiallisiin aiheisiin, kreikkalaisesta ja roomalaisesta mytologiasta kristillisiin uskomuksiin, hänen taiteensa oli aina motiivien ja ilmaisujen kaleidoskooppi. Olipa kyseessä sitten maalaus "Andromeda kahlittuna kallioon" tai valloittava "Pariisin tuomio", Picou loi taideteoksia, joita jäljennettiin taidegrafiikoina ympäri maailmaa. Hänen viimeinen siveltimenvetonsa tehtiin vuonna 1895, mutta hänen perintönsä elää hänen taideteostensa kautta, jotka löytyvät taidegrafiikoista ja taiteenystävien sydämistä kaikkialla maailmassa.