Englantilainen naturalismi tuotti tunnetuimpia ja merkittävimpiä maalareitaan 1800-luvun puolivälistä lähtien. Juuri suhteessa Englantiin tämä taiteellinen aikakausi on niin mielenkiintoinen, koska siihen liittyvät maalarit maalasivat vuosituhannen kynnyksellä. Yksi näistä kynnysmaalareista oli Henry Herbert La Thangue. Hänen tiensä ja elämäkertansa ovat tyypillisiä monille sukupolvensa brittiläisille taidemaalareille: nämä taiteilijat löysivät luonnon, maaseudun valon ja kyläelämän uudelleen genre-motiiveina juuri aikana, jolloin niin sanottu yksinkertainen maalaiselämä koki teollistumisen myötä suuria muutoksia klassiseen muotoonsa, ellei se suorastaan hajonnut siellä täällä teollistumisen myötä. Ranskalaiselta TAITEILIJALTA0 , joka hieman aikaisemmin syntyneenä kulki omaa tietään maalarina, mutta valmisteli impressionismia, on periytynyt sanonta: "On kiirehdittävä, että vielä näkee jotain."
Tämä sanonta kuvastaa myös englantilaisten luonnontieteilijöiden ja erään sen suuren edustajan Henry Herbert La Thanguen tunnelmaa ja perustunnetta. Poistuminen vanhasta hitaudesta, ryntäys liikkuvuuden aikakauteen, uuteen ja lisääntyvään kaupungistumiseen ja teollistumiseen, joka oli tuolle ajalle niin epätavallista, johti äkilliseen pakkoon nähdä takaisin avoimeen, koskemattomaan luontoon, jota ei kuitenkaan voi kuvata hieman pejoratiiviselta kuulostavalla sanalla "idyllinen" kodikkaan ja biedermeiermaisen merkityksessä. Kaikki nämä taiteilijat olivat liian levottomia, liian etsiviä, liian pohtivia ja ennen kaikkea: liian kiinnostuneita aikansa kehityksestä, mukaan lukien valokuvaus ja sen uusi ja selkeä tapa kuvata maailmaa.
Henry Herbert La Thangue syntyi vuonna 1859, juuri silloin, kun ensimmäinen teollinen vallankumous höyrykoneineen, rautateineen ja tehtaineen oli saanut aikaan suuren kehityksensä kukoistuksen Englannissa, kaikkine uusine mullistuksineen ja sosiaalisine ja maisemallisine muutoksineen ja mullistuksineen, jotka kulkivat käsi kädessä tämän vallankumouksen kanssa. Hän oli erittäin lahjakas taidemaalari ja kuului pian englantilaisten taidemaalareiden eliittiin, vaikkakin usein vastakkain vakiintuneen Kuninkaallisen Akatemian kanssa, jolle oli perustettu kilpaileva "New English Art Club", jonka piirissä hänestä tuli vaikutusvaltainen henkilö.
Vuonna 1890, 31-vuotiaana, Henry Herbert La Thangue sai valmiiksi maalauksen "Leaving Home". Siinä talonpoikaisnainen itkee, koska hänen on nyt muutettava kaupunkiin palvelemaan. Kun ajatellaan, että tällainen yhteiskuntakriittinen ja aikaa kommentoiva motiivi on periytynyt aikanaan "kiistaa" herättäneenä, voi aistia, kuinka paljon 1800-luvun lopun Englannissa maalarit ja luonnontieteilijät eivät suinkaan olleet pelkkiä idyllistejä, vaan nykyisyydestään kriittisesti ja valppaasti kiinnostuneita aikalaisia.
Henry Herbert La Thangue, joka oli viettänyt pitkän aikaa myös Ranskassa ja elämänsä viimeiset vuodet Italian maaseudulla, kuoli vuonna 1929 siellä, missä hän oli syntynytkin - Lontoon suurkaupungissa.
Englantilainen naturalismi tuotti tunnetuimpia ja merkittävimpiä maalareitaan 1800-luvun puolivälistä lähtien. Juuri suhteessa Englantiin tämä taiteellinen aikakausi on niin mielenkiintoinen, koska siihen liittyvät maalarit maalasivat vuosituhannen kynnyksellä. Yksi näistä kynnysmaalareista oli Henry Herbert La Thangue. Hänen tiensä ja elämäkertansa ovat tyypillisiä monille sukupolvensa brittiläisille taidemaalareille: nämä taiteilijat löysivät luonnon, maaseudun valon ja kyläelämän uudelleen genre-motiiveina juuri aikana, jolloin niin sanottu yksinkertainen maalaiselämä koki teollistumisen myötä suuria muutoksia klassiseen muotoonsa, ellei se suorastaan hajonnut siellä täällä teollistumisen myötä. Ranskalaiselta TAITEILIJALTA0 , joka hieman aikaisemmin syntyneenä kulki omaa tietään maalarina, mutta valmisteli impressionismia, on periytynyt sanonta: "On kiirehdittävä, että vielä näkee jotain."
Tämä sanonta kuvastaa myös englantilaisten luonnontieteilijöiden ja erään sen suuren edustajan Henry Herbert La Thanguen tunnelmaa ja perustunnetta. Poistuminen vanhasta hitaudesta, ryntäys liikkuvuuden aikakauteen, uuteen ja lisääntyvään kaupungistumiseen ja teollistumiseen, joka oli tuolle ajalle niin epätavallista, johti äkilliseen pakkoon nähdä takaisin avoimeen, koskemattomaan luontoon, jota ei kuitenkaan voi kuvata hieman pejoratiiviselta kuulostavalla sanalla "idyllinen" kodikkaan ja biedermeiermaisen merkityksessä. Kaikki nämä taiteilijat olivat liian levottomia, liian etsiviä, liian pohtivia ja ennen kaikkea: liian kiinnostuneita aikansa kehityksestä, mukaan lukien valokuvaus ja sen uusi ja selkeä tapa kuvata maailmaa.
Henry Herbert La Thangue syntyi vuonna 1859, juuri silloin, kun ensimmäinen teollinen vallankumous höyrykoneineen, rautateineen ja tehtaineen oli saanut aikaan suuren kehityksensä kukoistuksen Englannissa, kaikkine uusine mullistuksineen ja sosiaalisine ja maisemallisine muutoksineen ja mullistuksineen, jotka kulkivat käsi kädessä tämän vallankumouksen kanssa. Hän oli erittäin lahjakas taidemaalari ja kuului pian englantilaisten taidemaalareiden eliittiin, vaikkakin usein vastakkain vakiintuneen Kuninkaallisen Akatemian kanssa, jolle oli perustettu kilpaileva "New English Art Club", jonka piirissä hänestä tuli vaikutusvaltainen henkilö.
Vuonna 1890, 31-vuotiaana, Henry Herbert La Thangue sai valmiiksi maalauksen "Leaving Home". Siinä talonpoikaisnainen itkee, koska hänen on nyt muutettava kaupunkiin palvelemaan. Kun ajatellaan, että tällainen yhteiskuntakriittinen ja aikaa kommentoiva motiivi on periytynyt aikanaan "kiistaa" herättäneenä, voi aistia, kuinka paljon 1800-luvun lopun Englannissa maalarit ja luonnontieteilijät eivät suinkaan olleet pelkkiä idyllistejä, vaan nykyisyydestään kriittisesti ja valppaasti kiinnostuneita aikalaisia.
Henry Herbert La Thangue, joka oli viettänyt pitkän aikaa myös Ranskassa ja elämänsä viimeiset vuodet Italian maaseudulla, kuoli vuonna 1929 siellä, missä hän oli syntynytkin - Lontoon suurkaupungissa.
Sivu 1 / 1