Ranskalainen Hubert Robert oli taidemaalari, joka syntyi toukokuussa 1733 Pariisissa. Valitettavasti hänen lapsuudestaan tiedetään vain vähän. Hänen isänsä kerrotaan olleen korkea virkamies Pariisissa. Hän aloitti koulunkäyntinsä 12-vuotiaana yliopistossa, Navarran jesuiittakoulussa (Collège de Navarre), jonka Ranskan kuninkaan vaimo Jeanne d'Navarra perusti vuonna 1304. Täällä nuorelle Hubertille opetettiin maalaamisen lisäksi myös logiikkaa, kielioppia ja teologiaa. Ranskalaisesta kuvanveistäjä René-Michel Slodtzista tuli Hubertin suosikkiluennoitsija. Hän seurasi suurella mielenkiinnolla eri näkökulmien selityksiä ja paransi piirustuksiaan jatkuvasti. Sanotaan, että vasta Slodtzin opettavaisten oppituntien ansiosta Hubert Robert teki päätöksen maalarin urasta.
Opiskeltuaan kuusi vuotta Pariisin yliopistossa hän lähti Roomaan. Täällä hän asui kaikkiaan yksitoista vuotta ja loi laajan ystävä- ja tuttavapiirin. Heihin kuului joitakin tuon ajan merkittäviä taiteilijoita, taidemaalareita ja kirjailijoita. ARTISTREPLEPLACE0 ja ARTISTREPLEPLACE1, jotka myös asuivat Roomassa, vaikuttivat todennäköisesti erityisesti hänen kehitykseensä. Piranesi aloitti uransa kaivertajana ja työskenteli sitten arkeologina ja arkkitehtina. Pannini puolestaan oli tunnettu roomalainen vedutemaalari.
Roomassa oleskelunsa jälkeen Hubert Robert palasi kotikaupunkiinsa Pariisiin. Vuosi oli 1793, ja Hubert juhli 60-vuotissyntymäpäiväänsä levottomina aikoina. Ranskan vallankumouksen suuri kauhu oli lähestymässä. Alkuvuodesta jakobiinipuolueen jäsenet giljotoivat Ranskan kuninkaan Ludvig XVI:n yleisön nähden. Eri puolilla maata joutuivat verisen terrorin uhreiksi ihmiset, joita jakobiinit pitivät vallankumouksen vastustajina. Myös Robert vangittiin samana vuonna. Häntä pidettiin Saint-Pélagien ja Saint-Lazaren vankiloissa Pariisissa. Hänet vapautettiin vasta Robespierren kaatumisen jälkeen kesällä 1794, mutta Ranskan vallankumous jatkui vielä viisi vuotta. Robert liittyi jakobinuslaisiin ja tuli kansalliskokouksen jäseneksi. Kansalliskokous oli kansan vallankumouksellinen edustuselin. Valmistelukunnan korvasi kansalliskokous, joka oli Euroopan ensimmäinen kansallinen parlamentti. Ranskan vallankumous päättyi siihen, että vuonna 1799 hyväksyttiin julistus ihmisen ja kansalaisen oikeuksista. Monarkia oli vastedes historiaa, ja kansalaiset saivat vastaisuudessa vaikuttaa maansa kehitykseen vapaissa vaaleissa. Ranskan vallankumous on yksi Euroopan pitkän historian merkittävimmistä tapahtumista. Hubert Robert eli ensimmäiset rauhalliset vuodet vallankumouksen jälkeen ja 1800-luvun alussa. Hän kuoli 75-vuotiaana vuonna 1808 kotikaupungissaan Pariisissa.
Ranskalainen Hubert Robert oli taidemaalari, joka syntyi toukokuussa 1733 Pariisissa. Valitettavasti hänen lapsuudestaan tiedetään vain vähän. Hänen isänsä kerrotaan olleen korkea virkamies Pariisissa. Hän aloitti koulunkäyntinsä 12-vuotiaana yliopistossa, Navarran jesuiittakoulussa (Collège de Navarre), jonka Ranskan kuninkaan vaimo Jeanne d'Navarra perusti vuonna 1304. Täällä nuorelle Hubertille opetettiin maalaamisen lisäksi myös logiikkaa, kielioppia ja teologiaa. Ranskalaisesta kuvanveistäjä René-Michel Slodtzista tuli Hubertin suosikkiluennoitsija. Hän seurasi suurella mielenkiinnolla eri näkökulmien selityksiä ja paransi piirustuksiaan jatkuvasti. Sanotaan, että vasta Slodtzin opettavaisten oppituntien ansiosta Hubert Robert teki päätöksen maalarin urasta.
Opiskeltuaan kuusi vuotta Pariisin yliopistossa hän lähti Roomaan. Täällä hän asui kaikkiaan yksitoista vuotta ja loi laajan ystävä- ja tuttavapiirin. Heihin kuului joitakin tuon ajan merkittäviä taiteilijoita, taidemaalareita ja kirjailijoita. ARTISTREPLEPLACE0 ja ARTISTREPLEPLACE1, jotka myös asuivat Roomassa, vaikuttivat todennäköisesti erityisesti hänen kehitykseensä. Piranesi aloitti uransa kaivertajana ja työskenteli sitten arkeologina ja arkkitehtina. Pannini puolestaan oli tunnettu roomalainen vedutemaalari.
Roomassa oleskelunsa jälkeen Hubert Robert palasi kotikaupunkiinsa Pariisiin. Vuosi oli 1793, ja Hubert juhli 60-vuotissyntymäpäiväänsä levottomina aikoina. Ranskan vallankumouksen suuri kauhu oli lähestymässä. Alkuvuodesta jakobiinipuolueen jäsenet giljotoivat Ranskan kuninkaan Ludvig XVI:n yleisön nähden. Eri puolilla maata joutuivat verisen terrorin uhreiksi ihmiset, joita jakobiinit pitivät vallankumouksen vastustajina. Myös Robert vangittiin samana vuonna. Häntä pidettiin Saint-Pélagien ja Saint-Lazaren vankiloissa Pariisissa. Hänet vapautettiin vasta Robespierren kaatumisen jälkeen kesällä 1794, mutta Ranskan vallankumous jatkui vielä viisi vuotta. Robert liittyi jakobinuslaisiin ja tuli kansalliskokouksen jäseneksi. Kansalliskokous oli kansan vallankumouksellinen edustuselin. Valmistelukunnan korvasi kansalliskokous, joka oli Euroopan ensimmäinen kansallinen parlamentti. Ranskan vallankumous päättyi siihen, että vuonna 1799 hyväksyttiin julistus ihmisen ja kansalaisen oikeuksista. Monarkia oli vastedes historiaa, ja kansalaiset saivat vastaisuudessa vaikuttaa maansa kehitykseen vapaissa vaaleissa. Ranskan vallankumous on yksi Euroopan pitkän historian merkittävimmistä tapahtumista. Hubert Robert eli ensimmäiset rauhalliset vuodet vallankumouksen jälkeen ja 1800-luvun alussa. Hän kuoli 75-vuotiaana vuonna 1808 kotikaupungissaan Pariisissa.
Sivu 1 / 6