"Symbolistisen taiteen olennainen piirre ei koskaan ole ajatuksen käsitteellinen kiinnittäminen tai sen suora ilmaiseminen". Nämä ranskalaisen runoilijan Jean Moréas'n sanat symbolistisesta manifestista vuodelta 1886 kuvaavat Hugo Gerhard Simbergin suhdetta teoksiinsa - erityisesti hänen kuuluisimpaan maalaukseensa "Haavoittunut enkeli". Siinä on puisilla paareilla istuva enkeli, jolla on haavoittuneet siivet ja jota kaksi poikaa kantaa pitkin polkua suomalaisessa maisemassa. Maisemakuvaus on saanut inspiraationsa Helsingin Töölönlahdesta. Simberg sairastui aivokalvontulehdukseen vuonna 1902 ja vietti kuukausia diakonissalaitoksessa. Tänä aikana hän käveli usein sen rannoilla. Hän ponnisteli kaikin voimin toipuakseen, jotta hän pystyisi viimeistelemään maalauksensa. Kun se esiteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1903, hän sai siitä paljon kysymyksiä: Mitä enkelille tapahtui? Miksi hän on loukkaantunut? Minne pojat vievät hänet? Satuttivatko he enkeliä? Mitä maalaus tarkoittaa? Simberg ei vastannut näihin kysymyksiin.
Simbergin mielestä maalausten katselu ei ole pohdiskelua ja merkityksen etsimistä. On tarpeetonta tietää, mitä taiteilija on voinut ajatella maalatessaan tai mitä kuvatun kohtauksen edessä on voinut tapahtua. Maalaaminen herättää tunteita. Sillä ei ole merkitystä, pidetäänkö maalausta taiteellisesti hyvänä, huonona, kauniina vai rumana. Ainoastaan tunne on tärkeä - oli se sitten surullinen, iloinen tai luonteeltaan erilainen. Siksi maalausta ei voi tulkita oikein tai väärin. Jokainen ihminen näkee maalauksen omalla tavallaan. Vuonna 2006 suomalaiset äänestivät "Haavoittuneen enkelin" maansa suosituimmaksi maalaukseksi. Suomen Kansallisgallerian Ateneum-museo käynnisti valtakunnallisen yleisöäänestyksen. Osallistujat pystyivät perustelemaan valintansa. Enemmistön mielipide oli, että "Haavoittunut enkeli" on kaunis maalaus, joka herättää aina pohdintaa. Yli 100 vuotta maalauksen jälkeen on esitetty uusia tulkintoja. Ehkä se on symboli Suomen itsenäisyystaistelulle, Töölönlahden haavoittuvuudelle tai luonnolle yleensä? Simberg itse ei vakaumuksensa mukaisesti antanut maalaukselle edes nimeä. Ensimmäiseen näyttelyluetteloon hän antoi otsikon "Haavoittuneet enkelit" vain ehdotuksen tai kuvauksen muodossa.
Tyylillisesti Simberg luokiteltiin jo elinaikanaan symbolismiin. Monet hänen motiiveistaan esittävät kohtauksia, joissa on allegorisia hahmoja, kuten kuolema, halla tai paholainen. Suomalaisten oli alun perin vaikea hyväksyä Simbergin ilmaisumuotoa. Vuonna 1904 hän sai yhdessä taidemaalarikollegansa Magnus Enkellin kanssa toimeksiannon koristella Tampereen Johanneksen kirkon sisätilat. Tätä varten Simberg siirsi "Haavoittuneen enkelin" ja akvarellinsa "Kuoleman puutarha" suurikokoisiksi. Seinäfreskoon "Köynnösten kantajat" hän suunnitteli Jeesuksen kaksitoista opetuslasta alastomina pojina, jotka kantavat lehtikukkien seppeleitä. Kattokupolin alle hän asetti enkelin siipien ympäröimän käärmeen, jonka avoimeen suuhun oli laitettu kasvinalkio. Kirkkoväki reagoi järkyttyneenä kirkon vihkimiseen vuonna 1907. Nykyään Tampereen tuomiokirkkoa pidetään kokonaistaideteoksena ja yhtenä suomalaisen taiteellisen luomistyön kohokohdista.
"Symbolistisen taiteen olennainen piirre ei koskaan ole ajatuksen käsitteellinen kiinnittäminen tai sen suora ilmaiseminen". Nämä ranskalaisen runoilijan Jean Moréas'n sanat symbolistisesta manifestista vuodelta 1886 kuvaavat Hugo Gerhard Simbergin suhdetta teoksiinsa - erityisesti hänen kuuluisimpaan maalaukseensa "Haavoittunut enkeli". Siinä on puisilla paareilla istuva enkeli, jolla on haavoittuneet siivet ja jota kaksi poikaa kantaa pitkin polkua suomalaisessa maisemassa. Maisemakuvaus on saanut inspiraationsa Helsingin Töölönlahdesta. Simberg sairastui aivokalvontulehdukseen vuonna 1902 ja vietti kuukausia diakonissalaitoksessa. Tänä aikana hän käveli usein sen rannoilla. Hän ponnisteli kaikin voimin toipuakseen, jotta hän pystyisi viimeistelemään maalauksensa. Kun se esiteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1903, hän sai siitä paljon kysymyksiä: Mitä enkelille tapahtui? Miksi hän on loukkaantunut? Minne pojat vievät hänet? Satuttivatko he enkeliä? Mitä maalaus tarkoittaa? Simberg ei vastannut näihin kysymyksiin.
Simbergin mielestä maalausten katselu ei ole pohdiskelua ja merkityksen etsimistä. On tarpeetonta tietää, mitä taiteilija on voinut ajatella maalatessaan tai mitä kuvatun kohtauksen edessä on voinut tapahtua. Maalaaminen herättää tunteita. Sillä ei ole merkitystä, pidetäänkö maalausta taiteellisesti hyvänä, huonona, kauniina vai rumana. Ainoastaan tunne on tärkeä - oli se sitten surullinen, iloinen tai luonteeltaan erilainen. Siksi maalausta ei voi tulkita oikein tai väärin. Jokainen ihminen näkee maalauksen omalla tavallaan. Vuonna 2006 suomalaiset äänestivät "Haavoittuneen enkelin" maansa suosituimmaksi maalaukseksi. Suomen Kansallisgallerian Ateneum-museo käynnisti valtakunnallisen yleisöäänestyksen. Osallistujat pystyivät perustelemaan valintansa. Enemmistön mielipide oli, että "Haavoittunut enkeli" on kaunis maalaus, joka herättää aina pohdintaa. Yli 100 vuotta maalauksen jälkeen on esitetty uusia tulkintoja. Ehkä se on symboli Suomen itsenäisyystaistelulle, Töölönlahden haavoittuvuudelle tai luonnolle yleensä? Simberg itse ei vakaumuksensa mukaisesti antanut maalaukselle edes nimeä. Ensimmäiseen näyttelyluetteloon hän antoi otsikon "Haavoittuneet enkelit" vain ehdotuksen tai kuvauksen muodossa.
Tyylillisesti Simberg luokiteltiin jo elinaikanaan symbolismiin. Monet hänen motiiveistaan esittävät kohtauksia, joissa on allegorisia hahmoja, kuten kuolema, halla tai paholainen. Suomalaisten oli alun perin vaikea hyväksyä Simbergin ilmaisumuotoa. Vuonna 1904 hän sai yhdessä taidemaalarikollegansa Magnus Enkellin kanssa toimeksiannon koristella Tampereen Johanneksen kirkon sisätilat. Tätä varten Simberg siirsi "Haavoittuneen enkelin" ja akvarellinsa "Kuoleman puutarha" suurikokoisiksi. Seinäfreskoon "Köynnösten kantajat" hän suunnitteli Jeesuksen kaksitoista opetuslasta alastomina pojina, jotka kantavat lehtikukkien seppeleitä. Kattokupolin alle hän asetti enkelin siipien ympäröimän käärmeen, jonka avoimeen suuhun oli laitettu kasvinalkio. Kirkkoväki reagoi järkyttyneenä kirkon vihkimiseen vuonna 1907. Nykyään Tampereen tuomiokirkkoa pidetään kokonaistaideteoksena ja yhtenä suomalaisen taiteellisen luomistyön kohokohdista.
Sivu 1 / 1