Sivu 1 / 65
Italialainen taide on aina nauttinut suurta suosiota. Leonardo da Vinci, Michelangelo Buonarroti ja Rafael da Urbino ovat taidehistorian tunnetuimpia kasvoja. Italialaisen taiteen juuret juontavat juurensa ennen kaikkea antiikkiin, jonka viittaukset ovat tunnistettavissa vuosisatojen kuluessa tähän päivään asti. Koska taide oli erittäin arvostettu hyödyke, politiikka ja kirkko edistivät sitä Italiassa aina. Myös arkkitehtuurilla oli tärkeä rooli, sillä usein kuuluisat taiteilijat osallistuivat suurten italialaisten katedraalien tai kirkkojen rakentamiseen. Ikonisiin piirteisiin kuuluivat geometriset rakenteet, rakennusten sisällä olevat upeat maalaukset ja kupolikatot. Kristinuskon lisäksi italialaiseen taiteeseen ovat keskiajalta lähtien vaikuttaneet myös muut maat ja niiden kulttuurit. Esimerkiksi Bysantin valtakunta, Ranska ja Saksa sekä eräät islamilaiset maat. Italian taiteen upea monimuotoisuus on epäilemättä seurausta näistä vaikutteista, jotka kulkevat läpi taidehistorian eri aikakausien. Renessanssi on yksi Italian tärkeimmistä taideaikakausista, ja se tunnetaan ennen kaikkea kolmiulotteisista taideteoksista. Täällä kauneus, harmonia ja täydellisyys olivat antiikin malleihin perustuvien patsaiden pääteemoja. Alastomuus luonnollisena täydellisyytenä vangittiin kuitenkin myös kankaalle mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Vaikka Firenzen ja Venetsian kaltaiset kaupungit olivat renessanssin aikana keskeisessä asemassa taiteen kannalta, barokkiaika sijoittui pääasiassa Roomaan. Täällä arkkitehtuurissa ja maalaustaiteessa käytettiin pääasiassa valkoisen ja kullan kaltaisia värejä sekä voimakkaita ja ylellisiä muotoja. Kattomaalaus saavutti huippunsa barokin aikana, ja sillä oli suuri merkitys tälle aikakaudelle. Klassisella kaudella irtauduttiin lopullisesti barokin ekspansiivisesta tyylistä ja keskityttiin pikemminkin yksinkertaisuuteen ja eleganssiin suunnittelussa, joka noudatti tiukkaa symmetriaa. Historismi, joka alkoi vallita samaan aikaan jugendtyylin kanssa, otti uudelleen käyttöön aiempia tyylejä, kuten goottilaisuutta, romantiikkaa tai antiikkia, ja muodosti uuden, omintakeisemman tyylin, jota tuskin voitiin standardisoida. Nykyaikakaudesta lähtien Italiassa ihmisiä on innostanut ennen kaikkea muotoilu. Autot, muoti tai jopa ikoniset avantgardistiset kalusteet, joista Italia tunnetaan nykyään, todistavat yhä Italian historiallisesta ja taiteellisesta merkityksestä. Italian nykytaide osoittaa kuitenkin sitäkin selvemmin, että erityisesti menneiden aikakausien maalaukset nauttivat edelleen erityistä kulttimaalauksen asemaa.
Italialainen taide on aina nauttinut suurta suosiota. Leonardo da Vinci, Michelangelo Buonarroti ja Rafael da Urbino ovat taidehistorian tunnetuimpia kasvoja. Italialaisen taiteen juuret juontavat juurensa ennen kaikkea antiikkiin, jonka viittaukset ovat tunnistettavissa vuosisatojen kuluessa tähän päivään asti. Koska taide oli erittäin arvostettu hyödyke, politiikka ja kirkko edistivät sitä Italiassa aina. Myös arkkitehtuurilla oli tärkeä rooli, sillä usein kuuluisat taiteilijat osallistuivat suurten italialaisten katedraalien tai kirkkojen rakentamiseen. Ikonisiin piirteisiin kuuluivat geometriset rakenteet, rakennusten sisällä olevat upeat maalaukset ja kupolikatot. Kristinuskon lisäksi italialaiseen taiteeseen ovat keskiajalta lähtien vaikuttaneet myös muut maat ja niiden kulttuurit. Esimerkiksi Bysantin valtakunta, Ranska ja Saksa sekä eräät islamilaiset maat. Italian taiteen upea monimuotoisuus on epäilemättä seurausta näistä vaikutteista, jotka kulkevat läpi taidehistorian eri aikakausien. Renessanssi on yksi Italian tärkeimmistä taideaikakausista, ja se tunnetaan ennen kaikkea kolmiulotteisista taideteoksista. Täällä kauneus, harmonia ja täydellisyys olivat antiikin malleihin perustuvien patsaiden pääteemoja. Alastomuus luonnollisena täydellisyytenä vangittiin kuitenkin myös kankaalle mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Vaikka Firenzen ja Venetsian kaltaiset kaupungit olivat renessanssin aikana keskeisessä asemassa taiteen kannalta, barokkiaika sijoittui pääasiassa Roomaan. Täällä arkkitehtuurissa ja maalaustaiteessa käytettiin pääasiassa valkoisen ja kullan kaltaisia värejä sekä voimakkaita ja ylellisiä muotoja. Kattomaalaus saavutti huippunsa barokin aikana, ja sillä oli suuri merkitys tälle aikakaudelle. Klassisella kaudella irtauduttiin lopullisesti barokin ekspansiivisesta tyylistä ja keskityttiin pikemminkin yksinkertaisuuteen ja eleganssiin suunnittelussa, joka noudatti tiukkaa symmetriaa. Historismi, joka alkoi vallita samaan aikaan jugendtyylin kanssa, otti uudelleen käyttöön aiempia tyylejä, kuten goottilaisuutta, romantiikkaa tai antiikkia, ja muodosti uuden, omintakeisemman tyylin, jota tuskin voitiin standardisoida. Nykyaikakaudesta lähtien Italiassa ihmisiä on innostanut ennen kaikkea muotoilu. Autot, muoti tai jopa ikoniset avantgardistiset kalusteet, joista Italia tunnetaan nykyään, todistavat yhä Italian historiallisesta ja taiteellisesta merkityksestä. Italian nykytaide osoittaa kuitenkin sitäkin selvemmin, että erityisesti menneiden aikakausien maalaukset nauttivat edelleen erityistä kulttimaalauksen asemaa.