Jacopo Bassano oli merkittävä myöhäisrenessanssin taidemaalari, joka kuului venetsialaiseen koulukuntaan. Hänen oikea nimensä oli Jacopo da Ponte. Kuten tuon ajan italialaisille taiteilijoille oli tapana, hän otti epiteetiksi kotikaupunkinsa nimen. Hänen isänsä, Francesco vanhempi, oli vähän tunnettu maakunnan rajojen ulkopuolella, mutta hänellä oli hyvin toimiva taidemaalarin työpaja. Niinpä nuori Bassano aloitti aluksi harjoittelunsa isänsä työpajassa. Opittuaan perusasiat isältään hän ajautui nuorena aikuisena noin 65 kilometrin päässä sijaitsevaan Venetsiaan. Siellä hän pääsi Bonifazio Veronesen oppipojaksi. Taiteilijakaupungissa ollessaan hän tutustui Tizianin, Lorenzo Loton ja Pordenonen töihin. Heidän tekniikkansa ja vaikutteensa näkyvät monissa Bassanon varhaisissa teoksissa. Bassanolla oli kuitenkin myöhemmin suuri vaikutus myöhempiin taiteilijasukupolviin, ja häntä pidetään monessa asiassa edelläkävijänä.
Kun Bassano oli 29-vuotias, hänen isänsä kuoli äkillisesti. Sen jälkeen nuori taiteilija lähti jälleen Venetsiasta ja palasi kotikaupunkiinsa jatkamaan isänsä työpajaa. Hän asui Bassanossa loppuelämänsä ajan. Tänä aikana myös Bassanon tyyli muuttui. Hän näytti suuntautuvan enemmän firenzeläisten ja roomalaisten manieristien tyyliin. Bassano piti erityisesti Parmigianinon siroista hahmoista, joita hän käytti mielellään teoksissaan. Taidekriitikot pitävät Bassanoa merkittävänä myöhäisrenessanssin edustajana. Hän kykeni yhdistämään aikakautensa eri taiteilijoiden, kuten Tizianin, Dürerin, Tintoretton tai Rafaelin, taiteelliset vaikutteet samaan maalaukseen. Hän onnistui jopa tekemään tämän ilman, että hänen olisi tarvinnut lähteä pienestä kotikaupungistaan. Nykyään oletetaan, että hän oppi tekniikat taidegrafiikoista, joita hän keräsi innokkaasti. Bassano lisäsi teoksiinsa myös henkilökohtaisen kosketuksen. Hän yhdisti genre- ja maisemamaalausta uskonnollisiin motiiveihin. Esimerkiksi hänen uskonnollisten maalaustensa hahmoilla oli usein 1500-luvun vaatteet. Bassano tykkäsi myös kokeilla, ja häntä pidettiin pastellimaalauksen kehityksen edelläkävijänä. Kun hänen taiteilijatoverinsa käyttivät tuohon aikaan pääasiassa mustaa tai punaista liitua, Bassano käytti maalauksen luomiseen useita eri värejä.
Bassano avioitui 36-vuotiaana kotikaupungistaan kotoisin olleen nuoren Elisabetta Merzarin kanssa. Pariskunnalla oli neljä poikaa, jotka kaikki seurasivat isänsä jalanjälkiä ja joista kaikista tuli myös taidemaalareita. Leandro ja Francesco nuorempi ottivat sukunimen Bassano, kun taas Giovanni ja Girolamo jatkoivat sukunimen da Ponte. Neljä poikaa työskenteli yhdessä isänsä kanssa perheen työpajassa. Monet teokset ovat syntyneet yhteistoiminnassa. Isän kuoleman jälkeen pojat jatkoivat työskentelyä työpajassa ja säilyttivät isänsä tyylin. Tämän vuoksi taidehistorioitsijoiden oli myöhemmin vaikea erottaa, mitkä teokset olivat Bassanon itsensä ja mitkä hänen poikiensa tekemiä.
Jacopo Bassano oli merkittävä myöhäisrenessanssin taidemaalari, joka kuului venetsialaiseen koulukuntaan. Hänen oikea nimensä oli Jacopo da Ponte. Kuten tuon ajan italialaisille taiteilijoille oli tapana, hän otti epiteetiksi kotikaupunkinsa nimen. Hänen isänsä, Francesco vanhempi, oli vähän tunnettu maakunnan rajojen ulkopuolella, mutta hänellä oli hyvin toimiva taidemaalarin työpaja. Niinpä nuori Bassano aloitti aluksi harjoittelunsa isänsä työpajassa. Opittuaan perusasiat isältään hän ajautui nuorena aikuisena noin 65 kilometrin päässä sijaitsevaan Venetsiaan. Siellä hän pääsi Bonifazio Veronesen oppipojaksi. Taiteilijakaupungissa ollessaan hän tutustui Tizianin, Lorenzo Loton ja Pordenonen töihin. Heidän tekniikkansa ja vaikutteensa näkyvät monissa Bassanon varhaisissa teoksissa. Bassanolla oli kuitenkin myöhemmin suuri vaikutus myöhempiin taiteilijasukupolviin, ja häntä pidetään monessa asiassa edelläkävijänä.
Kun Bassano oli 29-vuotias, hänen isänsä kuoli äkillisesti. Sen jälkeen nuori taiteilija lähti jälleen Venetsiasta ja palasi kotikaupunkiinsa jatkamaan isänsä työpajaa. Hän asui Bassanossa loppuelämänsä ajan. Tänä aikana myös Bassanon tyyli muuttui. Hän näytti suuntautuvan enemmän firenzeläisten ja roomalaisten manieristien tyyliin. Bassano piti erityisesti Parmigianinon siroista hahmoista, joita hän käytti mielellään teoksissaan. Taidekriitikot pitävät Bassanoa merkittävänä myöhäisrenessanssin edustajana. Hän kykeni yhdistämään aikakautensa eri taiteilijoiden, kuten Tizianin, Dürerin, Tintoretton tai Rafaelin, taiteelliset vaikutteet samaan maalaukseen. Hän onnistui jopa tekemään tämän ilman, että hänen olisi tarvinnut lähteä pienestä kotikaupungistaan. Nykyään oletetaan, että hän oppi tekniikat taidegrafiikoista, joita hän keräsi innokkaasti. Bassano lisäsi teoksiinsa myös henkilökohtaisen kosketuksen. Hän yhdisti genre- ja maisemamaalausta uskonnollisiin motiiveihin. Esimerkiksi hänen uskonnollisten maalaustensa hahmoilla oli usein 1500-luvun vaatteet. Bassano tykkäsi myös kokeilla, ja häntä pidettiin pastellimaalauksen kehityksen edelläkävijänä. Kun hänen taiteilijatoverinsa käyttivät tuohon aikaan pääasiassa mustaa tai punaista liitua, Bassano käytti maalauksen luomiseen useita eri värejä.
Bassano avioitui 36-vuotiaana kotikaupungistaan kotoisin olleen nuoren Elisabetta Merzarin kanssa. Pariskunnalla oli neljä poikaa, jotka kaikki seurasivat isänsä jalanjälkiä ja joista kaikista tuli myös taidemaalareita. Leandro ja Francesco nuorempi ottivat sukunimen Bassano, kun taas Giovanni ja Girolamo jatkoivat sukunimen da Ponte. Neljä poikaa työskenteli yhdessä isänsä kanssa perheen työpajassa. Monet teokset ovat syntyneet yhteistoiminnassa. Isän kuoleman jälkeen pojat jatkoivat työskentelyä työpajassa ja säilyttivät isänsä tyylin. Tämän vuoksi taidehistorioitsijoiden oli myöhemmin vaikea erottaa, mitkä teokset olivat Bassanon itsensä ja mitkä hänen poikiensa tekemiä.
Sivu 1 / 2