Belle Époque -aikakauden vilkkailla Pariisin kaduilla taiteilija André-Jacques Marie Videcoq-Wély, joka tunnetaan paremmin nimellä Jacques Wély, loi taikansa. Tämä 21. toukokuuta 1873 Pariisin 19. kaupunginosassa syntynyt ranskalainen taidemaalari, pilapiirtäjä ja kuvittaja oli aikakauden korvaamaton lahjakkuus.
Taiteellisen matkansa alku vei Wélyin Kiinaan, jossa hän uskaltautui kaupalliselle uralle. Mutta vasta Pariisissa hänen todellinen lahjakkuutensa kukoisti. Vuonna 1896 hän signeerasi ensimmäiset piirroksensa, ja pian sen jälkeen hän lyöttäytyi yhteen taiteilijanimellä "Dola" tunnetun Edmond Vernier-taiteilijan kanssa. Yhdessä he loivat kuvituksia operettivihkoihin nimellä "Madola", jotka painettiin heidän omassa litografiapajassaan. Seuraavina vuosina hän suunnitteli salanimellä "Jacques Wély" lukuisia taidegrafiikoita musiikin kansiin tunnetuille pariisilaisille kustantajille, kuten Enochille. Hänen intohimonsa ei kuitenkaan jäänyt kuvitukseen, vaan hänen maalaustensa siveltimenvedot olivat sekä humoristisia että hellävaraisia, ja hänen naiskuvauksensa ja satunnaiset asetelmat olivat usein postimpressionismin mukaisia.
Suuret kustantajat ja lehtitalot, kuten Rouff, Albin Michel, Jules Tallandier ja Pierre Lafitte, huomasivat pian Wélyin lahjakkuuden, ja hänestä tuli heille korvaamaton pilapiirtäjä. Menestyksestään ja kasvavasta suosiostaan huolimatta Wélyin elämä jäi traagisesti lyhyeksi. Hän avasi uuden studion Montfort-l'Amauryyn vuonna 1908, mutta vain kaksi vuotta myöhemmin, 18. kesäkuuta 1910, hän menehtyi tuberkuloosiin kotonaan Meudonissa. Ennenaikaisesta kuolemastaan huolimatta Wély jätti jälkeensä grafiikan ja teoksia, jotka vakiinnuttivat hänen läsnäolonsa ja lahjakkuutensa Belle Époquen taidemaailmassa.
Belle Époque -aikakauden vilkkailla Pariisin kaduilla taiteilija André-Jacques Marie Videcoq-Wély, joka tunnetaan paremmin nimellä Jacques Wély, loi taikansa. Tämä 21. toukokuuta 1873 Pariisin 19. kaupunginosassa syntynyt ranskalainen taidemaalari, pilapiirtäjä ja kuvittaja oli aikakauden korvaamaton lahjakkuus.
Taiteellisen matkansa alku vei Wélyin Kiinaan, jossa hän uskaltautui kaupalliselle uralle. Mutta vasta Pariisissa hänen todellinen lahjakkuutensa kukoisti. Vuonna 1896 hän signeerasi ensimmäiset piirroksensa, ja pian sen jälkeen hän lyöttäytyi yhteen taiteilijanimellä "Dola" tunnetun Edmond Vernier-taiteilijan kanssa. Yhdessä he loivat kuvituksia operettivihkoihin nimellä "Madola", jotka painettiin heidän omassa litografiapajassaan. Seuraavina vuosina hän suunnitteli salanimellä "Jacques Wély" lukuisia taidegrafiikoita musiikin kansiin tunnetuille pariisilaisille kustantajille, kuten Enochille. Hänen intohimonsa ei kuitenkaan jäänyt kuvitukseen, vaan hänen maalaustensa siveltimenvedot olivat sekä humoristisia että hellävaraisia, ja hänen naiskuvauksensa ja satunnaiset asetelmat olivat usein postimpressionismin mukaisia.
Suuret kustantajat ja lehtitalot, kuten Rouff, Albin Michel, Jules Tallandier ja Pierre Lafitte, huomasivat pian Wélyin lahjakkuuden, ja hänestä tuli heille korvaamaton pilapiirtäjä. Menestyksestään ja kasvavasta suosiostaan huolimatta Wélyin elämä jäi traagisesti lyhyeksi. Hän avasi uuden studion Montfort-l'Amauryyn vuonna 1908, mutta vain kaksi vuotta myöhemmin, 18. kesäkuuta 1910, hän menehtyi tuberkuloosiin kotonaan Meudonissa. Ennenaikaisesta kuolemastaan huolimatta Wély jätti jälkeensä grafiikan ja teoksia, jotka vakiinnuttivat hänen läsnäolonsa ja lahjakkuutensa Belle Époquen taidemaailmassa.
Sivu 1 / 1