Hollantilainen taidemaalari Jan Gossaert käytti uransa aikana monia eri nimiä. Muita taiteilijanimiä ja synonyymejä, joilla hänet tunnettiin, olivat Jan Mabuse, joka oli peräisin hänen synnyinpaikkakunnastaan Mabeugesta, tai Jennyn van Hennegouwe. Hän ilmoittautui viimeksi mainitulla nimellä Antwerpenin Pyhän Luukkaan killan jäseneksi vuonna 1503. Hänen urastaan tiedetään vain vähän. Hänen taiteellinen lahjakkuutensa viittaa kuitenkin siihen, että hänen on täytynyt nauttia hyvästä koulutuksesta. Vuosina 1503-1508 Gossaert asui ja työskenteli Antwerpenissä. Tänä aikana hänellä oli useita oppipoikia, muun muassa Jan van Dornicke. Muita hänen oppilaansa olivat Jan van Scorel ja Jan Mertens nuorempi. Vuodesta 1508 lähtien Gossaert oli Burgundin Filipin palveluksessa. Loppuelämänsä ajan hän työskenteli lähes yksinomaan aatelistaloille. Jotkut hänen muista asiakkaistaan olivat hänen suojelijansa ja työnantajansa ystäviä ja tuttavia.
Kun Filip Burgundilainen lähetettiin lähettilääksi Roomaan ja paavi Julius II:n luo Vatikaaniin, Gossaert oli hänen mukanaan. Näin hän oli ensimmäinen hollantilainen taiteilija, joka matkusti Italiaan tuohon aikaan, ja hänestä tuli uranuurtaja monien muiden taiteilijoiden, kuten Peter Paul Rubens:n, Italian-matkoille. Italialaisen taiteen vaikutteet kiehtoivat flaamilaista taidemaalaria suuresti. Näin Gossaertista tuli yksi hollantilaisen renessanssin ensimmäisistä maalareista, jota kutsuttiin myös romanismisuudeksi. Vielä palattuaan Italiasta vuonna 1509 Gossaert yritti jatkaa italialaisen taiteen opiskelua tutkimalla Marcantonio Raimondin ja Jacopo de Barbari:n kaiverruksia. Vaikka hänen varhaisemmat teoksensa pohjautuivat vahvasti Antwerpenin koulukunnan ja taiteilijoiden, kuten Jan van Eyck:n ja Albrecht Dürer:n, tyyliin, hän pyrki myöhemmissä teoksissaan yhä enemmän kopioimaan italialaista tyyliä.
Gossaert astui veljensä Adolfin, Veerenin markiisin palvelukseen Filipin kuoleman jälkeen. Flaamilainen taidemaalari Carel van Mander esitti elämäkerrassaan, että Gossaert nautti melko riehakkaasta elämäntyylistä. Hän myönsi kuitenkin myös, että hän oli ammattinsa mestari ja että hänellä oli aina hyvin hoidettu ulkonäkö. Gossaertilla kerrotaan olleen alkoholiongelma, joka aiheutti hänelle ongelmia. Erään kerran, kun markiisi odotti keisari Kaarle V:n vierailua, hän määräsi kaikki, myös Gossaertin, esiintymään valkoiseen damastiin pukeutuneina. Gossaert oli kuitenkin niin onneton, että hän oli myynyt damastivaatteensa vähän aikaisemmin ostaakseen alkoholia. Niinpä hän yritti huijata muita ja esiintyi hyvin hienosta paperista tehdyssä puvussa. Suunnitelma ei kuitenkaan toiminut, ja markiisi oli niin raivoissaan, että hän halusi Gossaertin vangittavaksi. Keisarin kerrotaan kuitenkin olleen niin huvittunut, että hän säästi hänet vankeudelta. Gossaertin lukuisat teokset ja se, että hänellä oli ehjä perhe-elämä, viittaavat kuitenkin siihen, että riippuvuus ei hallinnut hänen elämäänsä.
Hollantilainen taidemaalari Jan Gossaert käytti uransa aikana monia eri nimiä. Muita taiteilijanimiä ja synonyymejä, joilla hänet tunnettiin, olivat Jan Mabuse, joka oli peräisin hänen synnyinpaikkakunnastaan Mabeugesta, tai Jennyn van Hennegouwe. Hän ilmoittautui viimeksi mainitulla nimellä Antwerpenin Pyhän Luukkaan killan jäseneksi vuonna 1503. Hänen urastaan tiedetään vain vähän. Hänen taiteellinen lahjakkuutensa viittaa kuitenkin siihen, että hänen on täytynyt nauttia hyvästä koulutuksesta. Vuosina 1503-1508 Gossaert asui ja työskenteli Antwerpenissä. Tänä aikana hänellä oli useita oppipoikia, muun muassa Jan van Dornicke. Muita hänen oppilaansa olivat Jan van Scorel ja Jan Mertens nuorempi. Vuodesta 1508 lähtien Gossaert oli Burgundin Filipin palveluksessa. Loppuelämänsä ajan hän työskenteli lähes yksinomaan aatelistaloille. Jotkut hänen muista asiakkaistaan olivat hänen suojelijansa ja työnantajansa ystäviä ja tuttavia.
Kun Filip Burgundilainen lähetettiin lähettilääksi Roomaan ja paavi Julius II:n luo Vatikaaniin, Gossaert oli hänen mukanaan. Näin hän oli ensimmäinen hollantilainen taiteilija, joka matkusti Italiaan tuohon aikaan, ja hänestä tuli uranuurtaja monien muiden taiteilijoiden, kuten Peter Paul Rubens:n, Italian-matkoille. Italialaisen taiteen vaikutteet kiehtoivat flaamilaista taidemaalaria suuresti. Näin Gossaertista tuli yksi hollantilaisen renessanssin ensimmäisistä maalareista, jota kutsuttiin myös romanismisuudeksi. Vielä palattuaan Italiasta vuonna 1509 Gossaert yritti jatkaa italialaisen taiteen opiskelua tutkimalla Marcantonio Raimondin ja Jacopo de Barbari:n kaiverruksia. Vaikka hänen varhaisemmat teoksensa pohjautuivat vahvasti Antwerpenin koulukunnan ja taiteilijoiden, kuten Jan van Eyck:n ja Albrecht Dürer:n, tyyliin, hän pyrki myöhemmissä teoksissaan yhä enemmän kopioimaan italialaista tyyliä.
Gossaert astui veljensä Adolfin, Veerenin markiisin palvelukseen Filipin kuoleman jälkeen. Flaamilainen taidemaalari Carel van Mander esitti elämäkerrassaan, että Gossaert nautti melko riehakkaasta elämäntyylistä. Hän myönsi kuitenkin myös, että hän oli ammattinsa mestari ja että hänellä oli aina hyvin hoidettu ulkonäkö. Gossaertilla kerrotaan olleen alkoholiongelma, joka aiheutti hänelle ongelmia. Erään kerran, kun markiisi odotti keisari Kaarle V:n vierailua, hän määräsi kaikki, myös Gossaertin, esiintymään valkoiseen damastiin pukeutuneina. Gossaert oli kuitenkin niin onneton, että hän oli myynyt damastivaatteensa vähän aikaisemmin ostaakseen alkoholia. Niinpä hän yritti huijata muita ja esiintyi hyvin hienosta paperista tehdyssä puvussa. Suunnitelma ei kuitenkaan toiminut, ja markiisi oli niin raivoissaan, että hän halusi Gossaertin vangittavaksi. Keisarin kerrotaan kuitenkin olleen niin huvittunut, että hän säästi hänet vankeudelta. Gossaertin lukuisat teokset ja se, että hänellä oli ehjä perhe-elämä, viittaavat kuitenkin siihen, että riippuvuus ei hallinnut hänen elämäänsä.
Sivu 1 / 2