Vuosien 1860 ja 1890 välisenä kolmena vuosikymmenenä niin sanotun Haagin koulukunnan taidemaalarit tekivät itselleen nimeä Alankomaissa. Realistit käyttivät usein melko synkkiä värejä, vaikka tässäkin on poikkeus: Jan Hendrik Weissenbruchia pidetään akvarellimaalaajana, jonka maisemat ja kuvaukset mahtavasta ja pilvisestä horisontista ovat vielä nykyäänkin laajalti arvostettuja.

Weissenbruch, jonka oikeat etunimet Hendrik Johannes muutettiin Jan Hendrikiksi, oli lähtöisin Johannes Weissenbruchin ja Johanna Hendrika Zaagin taiteilijaperheestä, jonka taloudessa mesenaatilla ja omalla maalaustaiteellisella työllä oli suuri merkitys. Weissenbruchin taidekokoelmaan kuului Andreas Schelfhoutin ja Bartholomeus van Hoven teoksia. Myös Weissenbruchin serkut Jan, Frederik Hendrik ja Frederik Johann tekivät itselleen nimeä hollantilaisessa taidekentässä kaupunkiaiheiden maalareina, litografioijina ja kaivertajina. Kun Jan Hendrik oli 16-vuotias, hän otti maalaustunteja Haagin taideakatemiassa Bartholomeus van Hovelta ja Johannes Low'lta. Päivisin Weissenbruch työskenteli Salomon Verveerin ja Johannes Bosboomin rinnalla Van Hoven ateljeessa, pääasiassa Alankomaiden kuninkaallisen teatterin kohtausmaalausten parissa.

Romantiikan maisemamaalauksen merkittävä edustaja Andreas Schelfhout vaikutti voimakkaasti Weissenbruchin varhaisiin töihin. Tätä varten hänen yksityiskohtaisia maisemakuviaan täydennettiin upeilla taivaspanoraamakuvilla, jotka paljastavat Weissenbruchin suuren ihailun 1600-luvun Jacob van Ruisdaelia kohtaan. Hän oppi kuitenkin nopeasti hiomaan oman maalaustyylinsä täydelliseksi; vuonna 1847 Jan Hendrik Weissenbruch esitteli omia teoksiaan ensimmäistä kertaa Living Masters -näyttelyssä. Hän oli myös yksi Haagissa sijaitsevan Pulchri Studiosin perustajista, jota pidetään edelleen merkittävien taidemaalareiden, valokuvaajien ja kuvanveistäjien yhdistyksenä. Vaikka Haarlemissa sijaitseva maineikas Teylersin museo olikin jo hankkinut yhden hänen panoraamamaalauksistaan, Weissenbruchin laajamittainen tunnettuus jatkui vasta 1880-luvun lopulla. Siihen asti hän kehittyi hollantilaisen romantiikan maalaajasta Haagin koulukunnan päähenkilöksi. Hänen merta ja dyynejä kuvaavissa teoksissaan hehkutettiin valtavan taivaan tiheää valoa, ja kaikki akvarellit ja jotkut öljyvärimaalaukset oli maalattu vapailla, hienovaraisilla siveltimenvedoilla.

Hän maalasi mieluummin suoraan luonnossa. Merenkulun motiivit todella riippuvainen, Jan Hendrik Weissenbruch käytti värejä yhä hillitymmin; hän sovelsi niitä laajasti ja väljästi. Näin kuvaukset saivat lisää tunnelmaa, ja mestari ymmärsi, että taivas ja valo ovat vastuussa maisemamaalauksen taikuudesta. Henkilökohtaisesti Weissenbruchia pidettiin suoran puheen miehenä: Koska hänellä oli korkea taiteellinen älykkyys, hän sai Hollannin taiteilijapiireissä lempinimen "armoton miekka". Esimerkiksi maisemamaalari TAITEILIJAN TILA0:n suorasta pyynnöstä hän oli kerran arvioinut ensimmäiset maalaukset TAITEILIJAN TILA1:n ja neuvonut häntä piirtämään vähemmän akvarelleilla ja enemmän kynällä - kynällä tehdyt piirrokset kuuluivat silloin van Goghin ensimmäisiin menestyksiin.

Elämänsä kahdella viimeisellä vuosikymmenellä Jan Hendrik Weissenbruch oli saavuttanut taiteellisuutensa huipun. Hänen akvarellejaan ja öljymaalauksiaan arvostettiin myös kansainvälisesti, ja niistä tuli erityisen suosittuja Kanadassa ja Ranskassa. Nykyään hänen upeita maalauksiaan on esillä muun muassa Amsterdamin Rijksmuseumissa, Gemeentemuseum Den Haagissa ja Groningerin museossa.