1800-luvun Amsterdamin vilkkailla kaduilla nostettiin esirippu lumoavaan taidetarinaan. Jan Hoynck van Papendrecht näki päivänvalon 18. syyskuuta 1858, ja hänen kohtalonaan oli rikastuttaa hollantilaisen sotataiteen tietä. Tähän tarinaan kietoutuu kuitenkin taiteilijan kohtalon ja lahjakkuuden lisäksi myös hänen isänsä John Cornelis Hoynck van Papendrechtin vaikutus, joka siirsi hänelle piirtämisen ja maalaamisen perinnön.

Van Papendrechtin matka taiteen maailmaan vei hänet Amsterdamin kauppakorkeakoulusta Antwerpenin arvostettuun Kuninkaalliseen taideakatemiaan isänsä läheisen luottamushenkilön Charles Rochussen:n kannustamana. München tarjosi hänelle toisen näyttämön, jossa hän saattoi hioa taitojaan ennen kuin hän palasi Amsterdamiin. Täällä hän ei ainoastaan jatkanut taiteellista uraansa vaan löysi myös rakkauden onnen ja avioitui Johanna Philippa van Gorkomin kanssa. Yhdessä he muuttivat läpi Alankomaiden Amstelveenistä Rhedeniin ja asettuivat lopulta Haagiin, jossa van Papendrecht asui viimeiseen hengenvetoonsa asti vuonna 1933.

Hänen uransa alku loisti kirkkaasti, kun hän julkaisi ensimmäiset piirroksensa Eigen Haard -lehdessä vuonna 1885. Mutta se, mitä seurasi, oli enemmän kuin vaikuttava teoskokonaisuus. Hän ei tullut tunnetuksi ainoastaan Elsevier-lehden kuvittajana, vaan hän innoitti myös panoksellaan hollantilaisen tykistöjoukon historiaan. Mutta jokainen, joka luulee, että "taidegrafiikka" tarkoittaa vain kaksiulotteisia teoksia, on väärässä. Van Papendrecht ihastutti ihailijoitaan yhtä lailla eloisilla akvarelleillaan, jotka nykyään jäljennetään korkeatasoisina taidegrafiikoina, jotta mestarille tehtäisiin oikeutta.

Hänen öljyvärimaalauksensa olivat enemmän kuin pelkkää maalia kankaalle. Ne kertoivat niin voimakkaita tarinoita, että ne herättivät innostusta vuoden 1884 elävien mestareiden näyttelyssä Amsterdamissa ja toivat hänelle arvostettuja palkintoja, joista mainittakoon muun muassa Münchenin kultamitali ja Oranssin talon hopeamitali.

Hänen vaikuttavan uransa, jonka kruunasivat lukuisat kunnianosoitukset ja palkinnot, päätteeksi hänet nimitettiin Oranian-Nassaun ritarikunnan ritariksi. Mutta juuri hänen taidegrafiikoiksi monistetut teoksensa kestävät ajan hammasta ja pitävät hänen legendansa elossa. Perintö, joka elää ikuisesti taiteen ystävien sydämissä.