"Kulta-aikana" Alankomaissa ei kukoistanut ainoastaan kotimaan talous. Vuonna 1650 nykyisen Hollannin alueella työskenteli runsaat 700 maalaria, jotka loivat uskomattoman suuren määrän taideteoksia. Markkinoille tuli vuosittain jopa 70 000 teosta. Monet niistä vietiin maasta tai tuhoutuivat 1800- ja 1900-luvun sodissa. Myös taiteilijoiden nimet ovat usein unohtuneet. Jan van Goyen säästyi tältä kohtalolta, vaikka hän ei ollut muutenkaan elämässään kovin onnekas. Mies, jota nykyään pidetään yhtenä hollantilaisen maisemamaalauksen uranuurtajista, syntyi Leidenissä vuonna 1596. Hänen isänsä oli käsityöläinen ja äitinsä kotiäiti. Se, että hän sai taideopetusta nuorena tästä vaatimattomasta taustasta huolimatta, osoittaa, että hänen suuri lahjakkuutensa oli ilmeinen jo lapsena.
Kymmenvuotiaasta lähtien häntä koulutettiin järjestelmällisesti ja hän kävi useita mestarikouluja. Koska hänen vanhempansa olivat kuitenkin enemmän käytännönläheisiä, hän opiskeli ensin lasimaalariksi. Lasimaalaus oli tuohon aikaan arvostettu ja tuottoisa käsityö. Jan oli kuitenkin luultavasti eri maata kuin muu perhe, eikä hän halunnut oppia ammattia vaan luoda taidetta. Siksi hän päätti jo varhain ryhtyä maisemamaalariksi. Tätä varten hän muutti Itä-Hollannissa sijaitsevaan Hoorniin, jossa häntä opetti Willem Gerritsz.
Tätä jaksoa seurasi epävakaa vaihe, jolloin van Goyen matkusti paljon ja tapasi tulevan vaimonsa. Vuodesta 1618 lähtien hänen oli elätettävä perhe, eivätkä hänen tulonsa maalarina riittäneet. Siksi hän kokeili itseään taidekauppiaana ja kiinteistönvälittäjänä ja lopulta jopa tulppaanikeinottelijana. Se, mikä nykyään tuntuu oudolta, oli tuohon aikaan hyvin muodikasta. Tulppaanit olivat aikakauden Bitcoineja. Taloudellisesti van Goyen ei kuitenkaan menestynyt, ja hän kuoli velkaantuneena Haagissa vuonna 1656.
Jälkipolvien onneksi hänen taloudelliset vaikeutensa eivät estäneet häntä kehittymästä jatkuvasti taiteilijana ja olemasta samalla valtavan tuottava. Van der Goyen jätti jälkeensä noin 1 200 teosta. Asiantuntijat kuvailevat hänen tyyliään jännitteiseksi, jolle erityisen tyypillisiä ovat perspektiiviset diagonaalit, jotka leikittelevät horisontin vaakatasoa vastaan. Nykyään häntä pidetään Salomon van Ruysdael:n ja Pieter de Molynin ohella tonaalisen maisemamaalauksen tärkeimpänä edustajana. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluvat noin vuonna 1660 maalattu "Näkymä Merwedestä lähellä Dordrechtia", noin neljä vuotta nuorempi maalaus "Haarlemin meri" ja "Kesä joella", jonka alkuperäiskappale on esillä Dresdenin Vanhojen mestareiden kuvagalleriassa.
"Kulta-aikana" Alankomaissa ei kukoistanut ainoastaan kotimaan talous. Vuonna 1650 nykyisen Hollannin alueella työskenteli runsaat 700 maalaria, jotka loivat uskomattoman suuren määrän taideteoksia. Markkinoille tuli vuosittain jopa 70 000 teosta. Monet niistä vietiin maasta tai tuhoutuivat 1800- ja 1900-luvun sodissa. Myös taiteilijoiden nimet ovat usein unohtuneet. Jan van Goyen säästyi tältä kohtalolta, vaikka hän ei ollut muutenkaan elämässään kovin onnekas. Mies, jota nykyään pidetään yhtenä hollantilaisen maisemamaalauksen uranuurtajista, syntyi Leidenissä vuonna 1596. Hänen isänsä oli käsityöläinen ja äitinsä kotiäiti. Se, että hän sai taideopetusta nuorena tästä vaatimattomasta taustasta huolimatta, osoittaa, että hänen suuri lahjakkuutensa oli ilmeinen jo lapsena.
Kymmenvuotiaasta lähtien häntä koulutettiin järjestelmällisesti ja hän kävi useita mestarikouluja. Koska hänen vanhempansa olivat kuitenkin enemmän käytännönläheisiä, hän opiskeli ensin lasimaalariksi. Lasimaalaus oli tuohon aikaan arvostettu ja tuottoisa käsityö. Jan oli kuitenkin luultavasti eri maata kuin muu perhe, eikä hän halunnut oppia ammattia vaan luoda taidetta. Siksi hän päätti jo varhain ryhtyä maisemamaalariksi. Tätä varten hän muutti Itä-Hollannissa sijaitsevaan Hoorniin, jossa häntä opetti Willem Gerritsz.
Tätä jaksoa seurasi epävakaa vaihe, jolloin van Goyen matkusti paljon ja tapasi tulevan vaimonsa. Vuodesta 1618 lähtien hänen oli elätettävä perhe, eivätkä hänen tulonsa maalarina riittäneet. Siksi hän kokeili itseään taidekauppiaana ja kiinteistönvälittäjänä ja lopulta jopa tulppaanikeinottelijana. Se, mikä nykyään tuntuu oudolta, oli tuohon aikaan hyvin muodikasta. Tulppaanit olivat aikakauden Bitcoineja. Taloudellisesti van Goyen ei kuitenkaan menestynyt, ja hän kuoli velkaantuneena Haagissa vuonna 1656.
Jälkipolvien onneksi hänen taloudelliset vaikeutensa eivät estäneet häntä kehittymästä jatkuvasti taiteilijana ja olemasta samalla valtavan tuottava. Van der Goyen jätti jälkeensä noin 1 200 teosta. Asiantuntijat kuvailevat hänen tyyliään jännitteiseksi, jolle erityisen tyypillisiä ovat perspektiiviset diagonaalit, jotka leikittelevät horisontin vaakatasoa vastaan. Nykyään häntä pidetään Salomon van Ruysdael:n ja Pieter de Molynin ohella tonaalisen maisemamaalauksen tärkeimpänä edustajana. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluvat noin vuonna 1660 maalattu "Näkymä Merwedestä lähellä Dordrechtia", noin neljä vuotta nuorempi maalaus "Haarlemin meri" ja "Kesä joella", jonka alkuperäiskappale on esillä Dresdenin Vanhojen mestareiden kuvagalleriassa.
Sivu 1 / 2