Hollantilainen taidemaalari Jan van Huysum on peräisin tunnetusta taiteilijasuvusta. Hänen isoisänsä Jan Huysum I oli myös taidemaalari ja koristi myös ovenkarmeja ja maljakoita. Hänen isänsä Justus van Huysum ja veljensä Jacob olivat asetelma- ja maisemamaalareita. Hänen nuorempi veljensä Justus van Huysum II oli kuuluisa ja lahjakas taistelukohtausten maalari. Hän kuitenkin kuoli 22-vuotiaana. Jan van Huysum oli isänsä oppipoika, mutta ylitti pian isänsä taidot. Hän oli hyvin monipuolinen taidemaalari ja kokeili eri aiheita, kuten maisemia, taistelukohtauksia, muotokuvia ja asetelmia. Jan van Huysumin tyttärestä Francina Margarethasta tuli Jan van Huysumin tavoin erityisesti asetelmien ja kukkien maalari. Hänen sanotaan avustaneen häntä myöhemmin joidenkin teosten kanssa.
Lähes puolet van Huysumin nykyisin julkisesti esillä olevista maalauksista on maisemia. Monet hänen maalaamistaan kohtauksista olivat pitkälti hänen mielikuvituksestaan lähtöisin. Näin ollen ne näyttivät hyvin yksiulotteisilta ja elottomilta, eivätkä ne olleet yhtä suosittuja kuin hänen kukka- ja hedelmämaalauksensa. Isänsä oli nimittäin kouluttanut hänet asetelmamaalariksi. Van Huysum erottui selvästi muista hollantilaisista asetelmamaalareista. Hän oli yksi ensimmäisistä taiteilijoista, jotka valitsivat teoksilleen vaalean taustan. Hän myös vaati, että kaikki maalauksissaan kuvaamansa asiat oli maalattu yksinomaan suoran havainnon perusteella. Pakkomielle yksityiskohtiin meni niin pitkälle, että eräälle asiakkaalle kerrottiin, että hän joutuisi odottamaan maalaustaan vuoden. Hän perusteli viivytystä sillä, että maalaukseen tarvittavaa keltaista ruusua ei ollut nyt saatavilla. Van Huysum käytti teoksissaan kukkia kaikkina vuodenaikoina, värivaihteluita, kukinnan ja kuihtumisen tiloja. Usein hän maalasi kuvaan myös hyönteisiä, jotta se näyttäisi entistä luonnollisemmalta.
Van Huysumin tarkoituksena ei ollut vain viihdyttää ja miellyttää silmää, vaan kutsua katsojaa uskoon. Van Huysumia arvostettiin aikalaistensa keskuudessa suuresti, ja häntä kutsuttiin kukkamaalareiden feeniksiksi. Hän oli yksi niistä harvoista maalareista, jotka saivat elinaikanaan suuria summia teoksistaan. Rakastajat maksoivat usein tuhannen guldenin ja enemmänkin yhdestä hänen maalauksestaan. Van Huysum tunnettiin maan rajojen ulkopuolella, ja myös jotkut aateliset ja kuninkaalliset tilasivat häntä. Myöhempinä vuosinaan Van Huysumin lahjakkuus näytti kuitenkin vähitellen hiipuvan, eivätkä hänen teoksensa olleet enää yhtä hienoja ja siksi vähemmän haluttuja. Hän kuoli 66-vuotiaana kotikaupungissaan Amsterdamissa ja jätti perheelleen noin 20 000 guldenin omaisuuden. Van Huysum ei ollut perinteinen opettaja, mutta hän jätti jälkensä taiteen kentälle pitkälle 1800-luvulle. Monet taiteilijat, kuten Jan van Os, ARTISTREPLEPLACE2 tai ARTISTREPLEPLACE3, ottivat mallia van Huysumin töistä ja yrittivät jäljitellä hänen tyyliään.
Hollantilainen taidemaalari Jan van Huysum on peräisin tunnetusta taiteilijasuvusta. Hänen isoisänsä Jan Huysum I oli myös taidemaalari ja koristi myös ovenkarmeja ja maljakoita. Hänen isänsä Justus van Huysum ja veljensä Jacob olivat asetelma- ja maisemamaalareita. Hänen nuorempi veljensä Justus van Huysum II oli kuuluisa ja lahjakas taistelukohtausten maalari. Hän kuitenkin kuoli 22-vuotiaana. Jan van Huysum oli isänsä oppipoika, mutta ylitti pian isänsä taidot. Hän oli hyvin monipuolinen taidemaalari ja kokeili eri aiheita, kuten maisemia, taistelukohtauksia, muotokuvia ja asetelmia. Jan van Huysumin tyttärestä Francina Margarethasta tuli Jan van Huysumin tavoin erityisesti asetelmien ja kukkien maalari. Hänen sanotaan avustaneen häntä myöhemmin joidenkin teosten kanssa.
Lähes puolet van Huysumin nykyisin julkisesti esillä olevista maalauksista on maisemia. Monet hänen maalaamistaan kohtauksista olivat pitkälti hänen mielikuvituksestaan lähtöisin. Näin ollen ne näyttivät hyvin yksiulotteisilta ja elottomilta, eivätkä ne olleet yhtä suosittuja kuin hänen kukka- ja hedelmämaalauksensa. Isänsä oli nimittäin kouluttanut hänet asetelmamaalariksi. Van Huysum erottui selvästi muista hollantilaisista asetelmamaalareista. Hän oli yksi ensimmäisistä taiteilijoista, jotka valitsivat teoksilleen vaalean taustan. Hän myös vaati, että kaikki maalauksissaan kuvaamansa asiat oli maalattu yksinomaan suoran havainnon perusteella. Pakkomielle yksityiskohtiin meni niin pitkälle, että eräälle asiakkaalle kerrottiin, että hän joutuisi odottamaan maalaustaan vuoden. Hän perusteli viivytystä sillä, että maalaukseen tarvittavaa keltaista ruusua ei ollut nyt saatavilla. Van Huysum käytti teoksissaan kukkia kaikkina vuodenaikoina, värivaihteluita, kukinnan ja kuihtumisen tiloja. Usein hän maalasi kuvaan myös hyönteisiä, jotta se näyttäisi entistä luonnollisemmalta.
Van Huysumin tarkoituksena ei ollut vain viihdyttää ja miellyttää silmää, vaan kutsua katsojaa uskoon. Van Huysumia arvostettiin aikalaistensa keskuudessa suuresti, ja häntä kutsuttiin kukkamaalareiden feeniksiksi. Hän oli yksi niistä harvoista maalareista, jotka saivat elinaikanaan suuria summia teoksistaan. Rakastajat maksoivat usein tuhannen guldenin ja enemmänkin yhdestä hänen maalauksestaan. Van Huysum tunnettiin maan rajojen ulkopuolella, ja myös jotkut aateliset ja kuninkaalliset tilasivat häntä. Myöhempinä vuosinaan Van Huysumin lahjakkuus näytti kuitenkin vähitellen hiipuvan, eivätkä hänen teoksensa olleet enää yhtä hienoja ja siksi vähemmän haluttuja. Hän kuoli 66-vuotiaana kotikaupungissaan Amsterdamissa ja jätti perheelleen noin 20 000 guldenin omaisuuden. Van Huysum ei ollut perinteinen opettaja, mutta hän jätti jälkensä taiteen kentälle pitkälle 1800-luvulle. Monet taiteilijat, kuten Jan van Os, ARTISTREPLEPLACE2 tai ARTISTREPLEPLACE3, ottivat mallia van Huysumin töistä ja yrittivät jäljitellä hänen tyyliään.
Sivu 1 / 1