Jean-Étienne Liotard oli eksentrinen taidemaalari, joka ulkonäkönsä lisäksi tuli erityisen tunnetuksi pastellin värisistä muotokuvistaan. Hänen perheensä oli ranskalaisia protestantteja, jotka joutuivat jättämään Ranskan vuonna 1685 ja pakenemaan Geneveen. Hänen ensimmäiset opettajansa olivat Daniel Gardelle ja Jean Louis Petitot. Sitten hän lähti Pariisiin vuodesta 1725, jossa hän jatkoi opintojaan Jean-Baptiste Massén ja François Lemoyne:n johdolla. Opettajiensa suosituksesta Liotard sai luvan matkustaa Napoliin Puysieux'n markiisin kanssa. Noin 10 vuotta myöhemmin hän sai kuvata paavi Klemens XII:n ja joitakin hänen kardinaaleistaan Roomassa. Muutamaa vuotta myöhemmin brittiläinen lordi Duncannon kutsui hänet mukaansa Konstantinopoliin. Liotard viipyi Osmanien valtakunnan pääkaupungissa yhteensä viisi vuotta ja valmisti lukuisia muotokuvia ja arkielämän kohtauksia. Kuten länsieurooppalaisille matkailijoille tuolloin suositeltiin, myös Liotard pukeutui kuten paikallinen väestö. Hän säilytti tämän pukeutumistyylin myös palattuaan Konstantinopolista. Tämä melko epätavallinen ulkonäkö toi hänelle lempinimen turkkilainen maalari.
Noin vuonna 1643 Liotard matkusti Wieniin ja maalasi erilaisia muotokuvia keisariperheestä keisarinna Maria Teresian ympärillä. Seuraavina vuosina hän matkusti paljon ja oli kysytty muotokuvapiirtäjä eri aatelistaloissa. Hän maalasi muun muassa Marie Antoinettea, Venäjän keisarinnaa tai Walesin prinssiparia. Tuohon aikaan monet, olivatpa he sitten koskaan käyneet Euroopan ulkopuolella tai eivät, halusivat teettää muotokuvansa eksoottisen näköisissä turkkilaisissa puvuissa. Liotard pystyi hyvin tarjoamaan tällaisia palveluja, koska hän oli pitkään maassa. Hän maalasi esimerkiksi Madame Pompadurin, Marie Adelaide Frankenin ja filosofi Jean Jacques Rousseaun itämaisissa asuissa. Huomattavaa Liotardin muotokuvissa oli myös se, että hän kuvasi mallinsa aina hieman hymyillen. Tämä oli tuohon aikaan melko epätavallista, sillä monet taiteilijat valitsivat neutraalin tai vakavan ilmeen. Tällä tavoin Liotard osoitti läheisyytensä valistuksen näkemyksiin.
Liotard avioitui Hollannissa vuonna 1757 hugenottisyntyisen kauppiaan tyttären Marie Farguesin kanssa. Naisen pyynnöstä hän lopulta ajeli pois täyden parran, jonka hän oli kasvattanut monta vuotta ottomaanien perinteen mukaisesti. Vuodesta 1758 lähtien he asettuivat lopulta asumaan Geneveen. Liotard kuitenkin matkusti yhä uudelleen ja uudelleen Euroopan eri metropoleihin. Loppuvuosina hän maalasi Jean Simeon Chardin:n innoittamana erilaisia asetelmia ja maisemakuvia. Vuonna 1781, 79-vuotiaana, hän julkaisi tutkielman maalauksen periaatteista ja säännöistä. Siinä hän totesi muun muassa, että hänen mielestään maalauksen pitäisi olla luonnon peili.
Jean-Étienne Liotard oli eksentrinen taidemaalari, joka ulkonäkönsä lisäksi tuli erityisen tunnetuksi pastellin värisistä muotokuvistaan. Hänen perheensä oli ranskalaisia protestantteja, jotka joutuivat jättämään Ranskan vuonna 1685 ja pakenemaan Geneveen. Hänen ensimmäiset opettajansa olivat Daniel Gardelle ja Jean Louis Petitot. Sitten hän lähti Pariisiin vuodesta 1725, jossa hän jatkoi opintojaan Jean-Baptiste Massén ja François Lemoyne:n johdolla. Opettajiensa suosituksesta Liotard sai luvan matkustaa Napoliin Puysieux'n markiisin kanssa. Noin 10 vuotta myöhemmin hän sai kuvata paavi Klemens XII:n ja joitakin hänen kardinaaleistaan Roomassa. Muutamaa vuotta myöhemmin brittiläinen lordi Duncannon kutsui hänet mukaansa Konstantinopoliin. Liotard viipyi Osmanien valtakunnan pääkaupungissa yhteensä viisi vuotta ja valmisti lukuisia muotokuvia ja arkielämän kohtauksia. Kuten länsieurooppalaisille matkailijoille tuolloin suositeltiin, myös Liotard pukeutui kuten paikallinen väestö. Hän säilytti tämän pukeutumistyylin myös palattuaan Konstantinopolista. Tämä melko epätavallinen ulkonäkö toi hänelle lempinimen turkkilainen maalari.
Noin vuonna 1643 Liotard matkusti Wieniin ja maalasi erilaisia muotokuvia keisariperheestä keisarinna Maria Teresian ympärillä. Seuraavina vuosina hän matkusti paljon ja oli kysytty muotokuvapiirtäjä eri aatelistaloissa. Hän maalasi muun muassa Marie Antoinettea, Venäjän keisarinnaa tai Walesin prinssiparia. Tuohon aikaan monet, olivatpa he sitten koskaan käyneet Euroopan ulkopuolella tai eivät, halusivat teettää muotokuvansa eksoottisen näköisissä turkkilaisissa puvuissa. Liotard pystyi hyvin tarjoamaan tällaisia palveluja, koska hän oli pitkään maassa. Hän maalasi esimerkiksi Madame Pompadurin, Marie Adelaide Frankenin ja filosofi Jean Jacques Rousseaun itämaisissa asuissa. Huomattavaa Liotardin muotokuvissa oli myös se, että hän kuvasi mallinsa aina hieman hymyillen. Tämä oli tuohon aikaan melko epätavallista, sillä monet taiteilijat valitsivat neutraalin tai vakavan ilmeen. Tällä tavoin Liotard osoitti läheisyytensä valistuksen näkemyksiin.
Liotard avioitui Hollannissa vuonna 1757 hugenottisyntyisen kauppiaan tyttären Marie Farguesin kanssa. Naisen pyynnöstä hän lopulta ajeli pois täyden parran, jonka hän oli kasvattanut monta vuotta ottomaanien perinteen mukaisesti. Vuodesta 1758 lähtien he asettuivat lopulta asumaan Geneveen. Liotard kuitenkin matkusti yhä uudelleen ja uudelleen Euroopan eri metropoleihin. Loppuvuosina hän maalasi Jean Simeon Chardin:n innoittamana erilaisia asetelmia ja maisemakuvia. Vuonna 1781, 79-vuotiaana, hän julkaisi tutkielman maalauksen periaatteista ja säännöistä. Siinä hän totesi muun muassa, että hänen mielestään maalauksen pitäisi olla luonnon peili.
Sivu 1 / 3