Jean-Baptiste Armand Guillaumin oli ranskalainen impressionistinen taidemaalari ja litografi. Hän kasvoi melko vaatimattomissa oloissa työläisen poikana. Guillauminilla ei ollut tarvittavia taloudellisia resursseja klassiseen taidekoulutukseen. Hän työskenteli 15-vuotiaana setänsä alusvaateliikkeessä ja myöhemmin Ranskan rautateillä. Niinpä hän pystyi omistautumaan todelliselle intohimolleen, taiteelle, vain vapaa-ajallaan ja jatkoi autodidaktista kouluttautumistaan. Vuonna 1861 hänellä oli vihdoin varaa osallistua Académie Suisseen. Siellä hän tutustui ARTISTREPLEPLACE0:een ja ARTISTREPLEPLACE1:een, joihin häntä yhdisti syvä ystävyys koko elämänsä ajan. Guillaumin ei koskaan saavuttanut samanlaista mainetta ja tunnustusta kuin Cézanne tai Pissaro, mutta hänen sanotaan vaikuttaneen voimakkaasti heidän töihinsä. Cézanne käytti esimerkiksi ensimmäistä vedostaan varten Guillauminin maalausta. Cézannen ja Pissaron ohella Guillaumin oli myös Refusé-salonissa säännöllisesti esillä. Hän osallistui myös useaan otteeseen Salon des Indépendants -näyttelyyn.
Guillaumin oli syvällä impressionistien piirissä. Varhaisissa teoksissaan hän suuntautui vahvasti Édouard Manet:een. Hänen myöhemmät teoksensa sen sijaan olivat hyvin värikkäitä ja muistuttivat Claude Monet:n tyyliä. Huolimatta suuresta lahjakkuudestaan raha-asioilla oli Guillauminin elämässä kuitenkin aina ratkaiseva merkitys, ja ne haittasivat aluksi suuresti hänen taiteellista toimintaansa. Hän joutui jatkamaan työtään julkisten töiden osastolla monta vuotta, eikä hänellä ollut varaa omistautua kokonaan taiteelle, toisin kuin ystävillään. Tutustuminen Vincent van Gogh:ään oli Guillauminille ensimmäinen askel kohti taloudellista riippumattomuutta. Guillauminin erityinen luontotuntemus teki vaikutuksen Van Goghiin ja vaikutti hänen työhönsä. Hän ohjasi Guillauminin veljelleen Theo van Goghille, joka oli taidekauppias. Jälkimmäinen pystyi myymään osan Guillauminin teoksista voitolla. Vasta vuonna 1891 Guillaumin pystyi kuitenkin omistautumaan täysin maalaamiselle, eikä hänen tarvinnut enää huolehtia rahasta. Hän nimittäin voitti yllättäen 100 000 frangia valtion arpajaisissa. Tämän jälkeen hän luopui välittömästi työstään tienrakennustoimistossa.
Tuottojen ansiosta hän pystyi lopulta asettumaan Crozanttiin, paikkaan, joka oli hyvin suosittu monien hänen aikansa taidemaalareiden keskuudessa. Siellä hänestä tuli myös École de Crozantin johtaja. Yli sadassa teoksessaan hän esitteli vaikutelmia ympäröivästä Creusen alueesta. Hän teki myös useita matkoja Provenceen, Auvergneen ja Alankomaihin, joissa hän teki maisemamaalauksia. Maisemamaalausten lisäksi Guillaumin oli kiinnostunut myös asetelmista, muotokuvista ja pastellimaalauksesta. Vaikka hänen varhaiset teoksensa voidaan luokitella impressionistisiksi, hänen myöhemmät teoksensa ovat enemmän fauvismin vaikutteita. Guillaumin oli naimisissa serkkunsa Marie-Joséphine Charretonin kanssa. Hän eli kauemmin kuin kaikki muut impressionistisen liikkeen taiteilijat ja kuoli 86-vuotiaana.
Jean-Baptiste Armand Guillaumin oli ranskalainen impressionistinen taidemaalari ja litografi. Hän kasvoi melko vaatimattomissa oloissa työläisen poikana. Guillauminilla ei ollut tarvittavia taloudellisia resursseja klassiseen taidekoulutukseen. Hän työskenteli 15-vuotiaana setänsä alusvaateliikkeessä ja myöhemmin Ranskan rautateillä. Niinpä hän pystyi omistautumaan todelliselle intohimolleen, taiteelle, vain vapaa-ajallaan ja jatkoi autodidaktista kouluttautumistaan. Vuonna 1861 hänellä oli vihdoin varaa osallistua Académie Suisseen. Siellä hän tutustui ARTISTREPLEPLACE0:een ja ARTISTREPLEPLACE1:een, joihin häntä yhdisti syvä ystävyys koko elämänsä ajan. Guillaumin ei koskaan saavuttanut samanlaista mainetta ja tunnustusta kuin Cézanne tai Pissaro, mutta hänen sanotaan vaikuttaneen voimakkaasti heidän töihinsä. Cézanne käytti esimerkiksi ensimmäistä vedostaan varten Guillauminin maalausta. Cézannen ja Pissaron ohella Guillaumin oli myös Refusé-salonissa säännöllisesti esillä. Hän osallistui myös useaan otteeseen Salon des Indépendants -näyttelyyn.
Guillaumin oli syvällä impressionistien piirissä. Varhaisissa teoksissaan hän suuntautui vahvasti Édouard Manet:een. Hänen myöhemmät teoksensa sen sijaan olivat hyvin värikkäitä ja muistuttivat Claude Monet:n tyyliä. Huolimatta suuresta lahjakkuudestaan raha-asioilla oli Guillauminin elämässä kuitenkin aina ratkaiseva merkitys, ja ne haittasivat aluksi suuresti hänen taiteellista toimintaansa. Hän joutui jatkamaan työtään julkisten töiden osastolla monta vuotta, eikä hänellä ollut varaa omistautua kokonaan taiteelle, toisin kuin ystävillään. Tutustuminen Vincent van Gogh:ään oli Guillauminille ensimmäinen askel kohti taloudellista riippumattomuutta. Guillauminin erityinen luontotuntemus teki vaikutuksen Van Goghiin ja vaikutti hänen työhönsä. Hän ohjasi Guillauminin veljelleen Theo van Goghille, joka oli taidekauppias. Jälkimmäinen pystyi myymään osan Guillauminin teoksista voitolla. Vasta vuonna 1891 Guillaumin pystyi kuitenkin omistautumaan täysin maalaamiselle, eikä hänen tarvinnut enää huolehtia rahasta. Hän nimittäin voitti yllättäen 100 000 frangia valtion arpajaisissa. Tämän jälkeen hän luopui välittömästi työstään tienrakennustoimistossa.
Tuottojen ansiosta hän pystyi lopulta asettumaan Crozanttiin, paikkaan, joka oli hyvin suosittu monien hänen aikansa taidemaalareiden keskuudessa. Siellä hänestä tuli myös École de Crozantin johtaja. Yli sadassa teoksessaan hän esitteli vaikutelmia ympäröivästä Creusen alueesta. Hän teki myös useita matkoja Provenceen, Auvergneen ja Alankomaihin, joissa hän teki maisemamaalauksia. Maisemamaalausten lisäksi Guillaumin oli kiinnostunut myös asetelmista, muotokuvista ja pastellimaalauksesta. Vaikka hänen varhaiset teoksensa voidaan luokitella impressionistisiksi, hänen myöhemmät teoksensa ovat enemmän fauvismin vaikutteita. Guillaumin oli naimisissa serkkunsa Marie-Joséphine Charretonin kanssa. Hän eli kauemmin kuin kaikki muut impressionistisen liikkeen taiteilijat ja kuoli 86-vuotiaana.
Sivu 1 / 2