Jean Honoré Fragonard (1732-1806) oli ranskalainen rokokoo-maalari ja kaivertaja. Hän syntyi Grassessa Ranskassa vuonna 1732. Kuusi vuotta myöhemmin perhe muutti Pariisiin, jossa hän opiskeli notaariksi. Koulutuksensa aikana Jean osoitti suurta kiinnostusta maalaustaiteeseen. Tämän vuoksi hänen opettajansa ehdotti, että hänestä tulisi taidemaalari. Jean oli oppipoikana aikansa kuuluisimmalla rokokoo-maalarilla: François Boucher. Vaikka Boucher tunnisti Jeanin lahjakkuuden, pojalta puuttuivat perusvalmiudet, joten hänet koulutettiin taidemaalari Jean-Baptiste-Siméon Chardin:n ateljeessa. Tämän peruskoulutuksen jälkeen nuori Jean oli Boucherin oppipoikana ja sai vaikutteita hänen tyylistään. Jean Honoré Fragonard osasi kopioida mestarinsa teoksia niin hyvin, että Boucher antoi hänen tehdä niistä kopioita. Jean pystyi myös kopioimaan muita taiteilijoita.
Vuonna 1752 Jean Honoré Fragonard voitti Kuninkaallisen maalaustaiteen ja kuvanveiston akatemian "Prix de Rome"-palkinnon maalauksellaan "Jerobeam uhraamassa kultaiselle vasikalle". Palkintoon sisältyi stipendi ja vierailu Rooman akatemiaan sekä opintoja Ludvig XV:n hovimaalari Carle Van Loon johdolla. Vuosina 1756-1759 Jean kehitti tyyliään Roomassa. Tässä hän sai vaikutteita ARTISTREPLEPLACE2:n, ARTISTREPLEPLACE3:n ja ARTISTREPLEPLACE4:n teoksista. Opintojensa lopussa hän tapasi tulevan suojelijansa Jean-Claude Richardin. Vuonna 1760 hän matkusti mestarinsa kanssa Italiassa, ja vuonna 1765 hän palasi Pariisiin ja pääsi Kuninkaalliseen akatemiaan.
Jean Honoré Fragonard jatkoi mestarinsa Boucherin rokokootyyliä. Hänen hahmonsa vaikuttavat kuitenkin paljon eloisammilta, fyysisemmiltä kuin Boucherin hahmot. Roomassa hän sai vaikutteita myös Frans Halsin töistä, jotka antoivat Jeanille hänen siveltimensä. Puutarhoilla, terasseilla, temppeleillä ja luonnonmaisemilla on tärkeä rooli hänen taiteessaan. Hänen maalauksilleen on ominaista monet yksityiskohdat, pastellivärit, valo, korkea aistillisuus ja luonto. Kriitikot syyttävät hänen tyyliään hedonismista, taipumuksesta eroottisuuteen ja häpeämättömyyteen. Kun Ranskan vallankumous puhkesi Ranskassa vuonna 1789, Jean menetti monet asiakkaistaan. Kuolemaansa asti vuonna 1806 hän loi kotikaupungissaan Grassessa grisaille-teoksia, joista osa sisälsi vapaamuurarillista sisältöä.
Jean Honoré Fragonard (1732-1806) oli ranskalainen rokokoo-maalari ja kaivertaja. Hän syntyi Grassessa Ranskassa vuonna 1732. Kuusi vuotta myöhemmin perhe muutti Pariisiin, jossa hän opiskeli notaariksi. Koulutuksensa aikana Jean osoitti suurta kiinnostusta maalaustaiteeseen. Tämän vuoksi hänen opettajansa ehdotti, että hänestä tulisi taidemaalari. Jean oli oppipoikana aikansa kuuluisimmalla rokokoo-maalarilla: François Boucher. Vaikka Boucher tunnisti Jeanin lahjakkuuden, pojalta puuttuivat perusvalmiudet, joten hänet koulutettiin taidemaalari Jean-Baptiste-Siméon Chardin:n ateljeessa. Tämän peruskoulutuksen jälkeen nuori Jean oli Boucherin oppipoikana ja sai vaikutteita hänen tyylistään. Jean Honoré Fragonard osasi kopioida mestarinsa teoksia niin hyvin, että Boucher antoi hänen tehdä niistä kopioita. Jean pystyi myös kopioimaan muita taiteilijoita.
Vuonna 1752 Jean Honoré Fragonard voitti Kuninkaallisen maalaustaiteen ja kuvanveiston akatemian "Prix de Rome"-palkinnon maalauksellaan "Jerobeam uhraamassa kultaiselle vasikalle". Palkintoon sisältyi stipendi ja vierailu Rooman akatemiaan sekä opintoja Ludvig XV:n hovimaalari Carle Van Loon johdolla. Vuosina 1756-1759 Jean kehitti tyyliään Roomassa. Tässä hän sai vaikutteita ARTISTREPLEPLACE2:n, ARTISTREPLEPLACE3:n ja ARTISTREPLEPLACE4:n teoksista. Opintojensa lopussa hän tapasi tulevan suojelijansa Jean-Claude Richardin. Vuonna 1760 hän matkusti mestarinsa kanssa Italiassa, ja vuonna 1765 hän palasi Pariisiin ja pääsi Kuninkaalliseen akatemiaan.
Jean Honoré Fragonard jatkoi mestarinsa Boucherin rokokootyyliä. Hänen hahmonsa vaikuttavat kuitenkin paljon eloisammilta, fyysisemmiltä kuin Boucherin hahmot. Roomassa hän sai vaikutteita myös Frans Halsin töistä, jotka antoivat Jeanille hänen siveltimensä. Puutarhoilla, terasseilla, temppeleillä ja luonnonmaisemilla on tärkeä rooli hänen taiteessaan. Hänen maalauksilleen on ominaista monet yksityiskohdat, pastellivärit, valo, korkea aistillisuus ja luonto. Kriitikot syyttävät hänen tyyliään hedonismista, taipumuksesta eroottisuuteen ja häpeämättömyyteen. Kun Ranskan vallankumous puhkesi Ranskassa vuonna 1789, Jean menetti monet asiakkaistaan. Kuolemaansa asti vuonna 1806 hän loi kotikaupungissaan Grassessa grisaille-teoksia, joista osa sisälsi vapaamuurarillista sisältöä.
Sivu 1 / 7