Jean-Jacques Henner oli taidemaalari ja ennen kaikkea alsacelainen. Hän syntyi maanviljelijän poikana eteläisessä Elsassissa ja oli hyvin kiintynyt kotiseutuunsa. Hän otti Ranskan kansalaisuuden sen jälkeen, kun Saksa liitti Elsassin, mutta palasi lapsuutensa ja nuoruutensa kotiseudulle vähintään kerran vuodessa. Siksi Alsace on myös hyvin läsnä hänen töissään, maalasi hän sitten maisemaa tai sen asukkaita. Hän aloitti taiteilijanuransa pääasiassa muotokuvilla ja lähiympäristönsä genremaalauksilla. Charles Goutzwiller, josta tuli hänen piirustusopettajansa, huomasi nopeasti hänen kykynsä. Stipendin ansiosta Jean-Jacques pystyi jatkamaan opintojaan Pariisin École des Beaux-Artsissa. Ranskan pääkaupungissa ollessaan hän vieraili säännöllisesti museoissa. Hän oli erityisen kiinnostunut italialaisista renessanssimaalareista Tizianista Rafaeliin ja Corregioon. Mutta hän ihaili myös Holbeinia ja sen ajan ranskalaisia: Ingresiä, Prud'honia ja Corot'ta. Nämä vaikutteet muokkasivat ja kehittivät häntä ja hänen työtään.
Mutta hyvä taide vie aikaa: Hän teki kaksi epäonnistunutta yritystä ennen kuin voitti Grand Prix de Rome -kilpailun vuonna 1858. Tämä seikka johti hänet viideksi vuodeksi Italian metropoliin, jossa hän tapasi monia muita taiteilijoita Villa Medicissä. Heidän joukossaan olivat kuvanveistäjä Falguière ja säveltäjä Bizet. Yhdessä heidän kanssaan hän teki monia retkiä lähiympäristöön ja imi sisäänsä kauniita maisemia ja arkielämän viehättäviä kohtauksia.
Roomasta palattuaan Henner kääntyi ensin naturalismin puoleen. Manet'n ja Degas'n vaikutuksesta hän loi muun muassa teoksen "La Toilette". Sitä ei kuitenkaan ole enää olemassa. Taiteilija tuhosi sen saatuaan negatiivisia arvosteluja. Ehkä ne olivat myös syy siihen, että hän omistautui vastedes enemmän muotokuvamaalaukselle. Ja tämä erittäin onnistuneesti. Henner valittiin Institut de Francen jäseneksi, ja Ranskan valtio osti hänen maalauksiaan Luxemburgin museoon. Myös yksityiset taidekeräilijät alkoivat kiinnostua hänestä, kuten Alfred Chauchard. Näin hän sai myös toimeksiannon kuuluisalta kemistiltä Louis Pasteurilta vuonna 1876: Hennerin oli määrä maalata muotokuva tyttärestään Marie-Luisesta. Isä oli usein mukana muotokuvatilaisuuksissa ja vietti taiteilijan kanssa monta keskustelutuntia. Heistä tuli läheisiä ystäviä. Vaikka Jean-Jacques Henner teki menestyksekkään taiteilijanuran, hänen teoksensa eivät vastanneet ajan akateemista ihannetta. Yleisesti ottaen Hennerin töitä on tuskin mahdollista luokitella ja luokitella johonkin taiteelliseen tyyliin. Mutta juuri tämä tekee ranskalaisen teoksista niin jännittäviä: idealismin, realismin ja viittausten Italian renessanssiin sekoitus on ainutlaatuinen.
Jean-Jacques Henner oli taidemaalari ja ennen kaikkea alsacelainen. Hän syntyi maanviljelijän poikana eteläisessä Elsassissa ja oli hyvin kiintynyt kotiseutuunsa. Hän otti Ranskan kansalaisuuden sen jälkeen, kun Saksa liitti Elsassin, mutta palasi lapsuutensa ja nuoruutensa kotiseudulle vähintään kerran vuodessa. Siksi Alsace on myös hyvin läsnä hänen töissään, maalasi hän sitten maisemaa tai sen asukkaita. Hän aloitti taiteilijanuransa pääasiassa muotokuvilla ja lähiympäristönsä genremaalauksilla. Charles Goutzwiller, josta tuli hänen piirustusopettajansa, huomasi nopeasti hänen kykynsä. Stipendin ansiosta Jean-Jacques pystyi jatkamaan opintojaan Pariisin École des Beaux-Artsissa. Ranskan pääkaupungissa ollessaan hän vieraili säännöllisesti museoissa. Hän oli erityisen kiinnostunut italialaisista renessanssimaalareista Tizianista Rafaeliin ja Corregioon. Mutta hän ihaili myös Holbeinia ja sen ajan ranskalaisia: Ingresiä, Prud'honia ja Corot'ta. Nämä vaikutteet muokkasivat ja kehittivät häntä ja hänen työtään.
Mutta hyvä taide vie aikaa: Hän teki kaksi epäonnistunutta yritystä ennen kuin voitti Grand Prix de Rome -kilpailun vuonna 1858. Tämä seikka johti hänet viideksi vuodeksi Italian metropoliin, jossa hän tapasi monia muita taiteilijoita Villa Medicissä. Heidän joukossaan olivat kuvanveistäjä Falguière ja säveltäjä Bizet. Yhdessä heidän kanssaan hän teki monia retkiä lähiympäristöön ja imi sisäänsä kauniita maisemia ja arkielämän viehättäviä kohtauksia.
Roomasta palattuaan Henner kääntyi ensin naturalismin puoleen. Manet'n ja Degas'n vaikutuksesta hän loi muun muassa teoksen "La Toilette". Sitä ei kuitenkaan ole enää olemassa. Taiteilija tuhosi sen saatuaan negatiivisia arvosteluja. Ehkä ne olivat myös syy siihen, että hän omistautui vastedes enemmän muotokuvamaalaukselle. Ja tämä erittäin onnistuneesti. Henner valittiin Institut de Francen jäseneksi, ja Ranskan valtio osti hänen maalauksiaan Luxemburgin museoon. Myös yksityiset taidekeräilijät alkoivat kiinnostua hänestä, kuten Alfred Chauchard. Näin hän sai myös toimeksiannon kuuluisalta kemistiltä Louis Pasteurilta vuonna 1876: Hennerin oli määrä maalata muotokuva tyttärestään Marie-Luisesta. Isä oli usein mukana muotokuvatilaisuuksissa ja vietti taiteilijan kanssa monta keskustelutuntia. Heistä tuli läheisiä ystäviä. Vaikka Jean-Jacques Henner teki menestyksekkään taiteilijanuran, hänen teoksensa eivät vastanneet ajan akateemista ihannetta. Yleisesti ottaen Hennerin töitä on tuskin mahdollista luokitella ja luokitella johonkin taiteelliseen tyyliin. Mutta juuri tämä tekee ranskalaisen teoksista niin jännittäviä: idealismin, realismin ja viittausten Italian renessanssiin sekoitus on ainutlaatuinen.
Sivu 1 / 1