Romaniasta Kreikkaan ja Turkista Egyptiin: pariisilaisen taidemaalarin Jean Lecomte du Nouÿn matkustusintohimo, jota hän noudatti koko kirjaimellisesti tapahtumarikkaan elämänsä ajan, jätti selvät jäljet hänen teoksiinsa. Niinpä hänen tärkeimmillä teoksillaan, jotka voidaan luokitella orientalismiksi, on otsikot kuten "Arabit rukoilemassa", "Haremin portti, matkamuisto Kairosta" tai "Näkymä kasbaan terassiltani". Historia-, muotokuva- ja genremaalari tunnetaan kuitenkin myös mytologisista ja uskonnollisista motiiveistaan. Hän maalasi esimerkiksi muotokuvan raamatullisesta Judithista tai teoksen "Job ja hänen ystävänsä". Hän sai vaikutteita myös Danten "Jumalaisesta komediasta" ja antiikin kreikkalaisten tragedioista. Lisäksi Jean Lecomte du Nouÿ loi kuvanveistäjänä lukuisia veistoksia ja veistoksia.
Hän oli oppinut taitonsa Charles Gleyreltä, Jean-Léon Gérômelta ja Émile Signolilta, jotka kaikki olivat uuskreikkalaisen taidesuuntauksen pääedustajia, johon myös heidän oppilaansa liittyivät. Hän debytoi Pariisin Salonissa 21-vuotiaana. Myöhemmin hän osallistui myös säännöllisesti sikäläisiin näyttelyihin. Tästä hän sai vuonna 1863 kunniamitalin teoksestaan "Neptunuksen kutsuminen". Tämä ei jäänyt ainoaksi tunnustukseksi, jonka hän sai nuorena. Esimerkiksi Ranskan hallitus hankki hänen maalauksensa "Huonojen uutisten sanansaattajat faraon edessä" Luxemburgin museoon ja tilasi häneltä myös kaksi suurta teosta, jotka koristavat Pariisin Trinitén kirkkoa ja joissa keskitytään Pyhään Vincentiin. Vuonna 1876 Jean Lecomte du Nouÿ, itse katolilainen ja erittäin konservatiivinen, avioitui juutalaisesta perheestä peräisin olevan Valentine Peigné-Crémieux'n kanssa. Liitto senaattori Adolphe Crémieux'n tyttärentyttären kanssa ei ollut niinkään henkilökohtainen kuin taloudellinen onnenpotku. Ensimmäisen vaimonsa kuoleman jälkeenkin taiteilija oli tiiviisti yhteydessä tämän vaikutusvaltaiseen perheeseen, mikä mahdollisti taiteilijan matkat kaukaisiin maihin. Tämän seurauksena taiteilija osallistui Pariisin maailmannäyttelyihin vuosina 1878 ja 1889 ja oli edustettuna myös Kairon ja Aleksandrian salongeissa.
1800-luvun 90-luvulla Jean Lecomte du Nouÿ kääntyi yhä enemmän tuottoisan muotokuvamaalauksen puoleen. Hän kuvasi muun muassa Romanian kuningasperheen jäseniä, kuten Romanian Kaarle I:tä ja hänen vaimoaan Elisabethia. Muotokuvia voi hyvinkin luonnehtia hienostuneiksi, mutta muut maalaukset erottuvat hienoista piirteistä ja viileästä, mattapintaisesta värityksestä. Tunnetuin hänen teoksistaan lienee "Valkoinen orja". Laajan tuotantonsa lisäksi Jean Lecomte du Nouÿ jätti myös muita jälkiä (taide)maailmaan: kun hänen avioliittonsa Valentinen kanssa ja myös avioliittonsa kolmannen vaimonsa Térésa Marie Fisannen kanssa jäivät lapsettomiksi, hänen toinen vaimonsa Caroline Evrard synnytti hänelle pojan Jacques Théodore Julesin, josta tuli myöhemmin tunnettu arkkitehti ja arkeologi. Hänen maalauksiaan ja veistoksiaan on nykyään lukuisissa museoissa ja kokoelmissa. Lisäksi yksi katu Pariisissa on kantanut hänen nimeään vuodesta 1932 lähtien.
Romaniasta Kreikkaan ja Turkista Egyptiin: pariisilaisen taidemaalarin Jean Lecomte du Nouÿn matkustusintohimo, jota hän noudatti koko kirjaimellisesti tapahtumarikkaan elämänsä ajan, jätti selvät jäljet hänen teoksiinsa. Niinpä hänen tärkeimmillä teoksillaan, jotka voidaan luokitella orientalismiksi, on otsikot kuten "Arabit rukoilemassa", "Haremin portti, matkamuisto Kairosta" tai "Näkymä kasbaan terassiltani". Historia-, muotokuva- ja genremaalari tunnetaan kuitenkin myös mytologisista ja uskonnollisista motiiveistaan. Hän maalasi esimerkiksi muotokuvan raamatullisesta Judithista tai teoksen "Job ja hänen ystävänsä". Hän sai vaikutteita myös Danten "Jumalaisesta komediasta" ja antiikin kreikkalaisten tragedioista. Lisäksi Jean Lecomte du Nouÿ loi kuvanveistäjänä lukuisia veistoksia ja veistoksia.
Hän oli oppinut taitonsa Charles Gleyreltä, Jean-Léon Gérômelta ja Émile Signolilta, jotka kaikki olivat uuskreikkalaisen taidesuuntauksen pääedustajia, johon myös heidän oppilaansa liittyivät. Hän debytoi Pariisin Salonissa 21-vuotiaana. Myöhemmin hän osallistui myös säännöllisesti sikäläisiin näyttelyihin. Tästä hän sai vuonna 1863 kunniamitalin teoksestaan "Neptunuksen kutsuminen". Tämä ei jäänyt ainoaksi tunnustukseksi, jonka hän sai nuorena. Esimerkiksi Ranskan hallitus hankki hänen maalauksensa "Huonojen uutisten sanansaattajat faraon edessä" Luxemburgin museoon ja tilasi häneltä myös kaksi suurta teosta, jotka koristavat Pariisin Trinitén kirkkoa ja joissa keskitytään Pyhään Vincentiin. Vuonna 1876 Jean Lecomte du Nouÿ, itse katolilainen ja erittäin konservatiivinen, avioitui juutalaisesta perheestä peräisin olevan Valentine Peigné-Crémieux'n kanssa. Liitto senaattori Adolphe Crémieux'n tyttärentyttären kanssa ei ollut niinkään henkilökohtainen kuin taloudellinen onnenpotku. Ensimmäisen vaimonsa kuoleman jälkeenkin taiteilija oli tiiviisti yhteydessä tämän vaikutusvaltaiseen perheeseen, mikä mahdollisti taiteilijan matkat kaukaisiin maihin. Tämän seurauksena taiteilija osallistui Pariisin maailmannäyttelyihin vuosina 1878 ja 1889 ja oli edustettuna myös Kairon ja Aleksandrian salongeissa.
1800-luvun 90-luvulla Jean Lecomte du Nouÿ kääntyi yhä enemmän tuottoisan muotokuvamaalauksen puoleen. Hän kuvasi muun muassa Romanian kuningasperheen jäseniä, kuten Romanian Kaarle I:tä ja hänen vaimoaan Elisabethia. Muotokuvia voi hyvinkin luonnehtia hienostuneiksi, mutta muut maalaukset erottuvat hienoista piirteistä ja viileästä, mattapintaisesta värityksestä. Tunnetuin hänen teoksistaan lienee "Valkoinen orja". Laajan tuotantonsa lisäksi Jean Lecomte du Nouÿ jätti myös muita jälkiä (taide)maailmaan: kun hänen avioliittonsa Valentinen kanssa ja myös avioliittonsa kolmannen vaimonsa Térésa Marie Fisannen kanssa jäivät lapsettomiksi, hänen toinen vaimonsa Caroline Evrard synnytti hänelle pojan Jacques Théodore Julesin, josta tuli myöhemmin tunnettu arkkitehti ja arkeologi. Hänen maalauksiaan ja veistoksiaan on nykyään lukuisissa museoissa ja kokoelmissa. Lisäksi yksi katu Pariisissa on kantanut hänen nimeään vuodesta 1932 lähtien.
Sivu 1 / 1