Jülichissä 7. syyskuuta 1807 syntyneen ja Karlsruhessa 11. syyskuuta 1863 kuolleen Johann Wilhelm Schirmerin tarina on kuin kiehtova kertomus taiteellisesta matkasta. Hänen jalanjälkensä taiteen alalla ovat syviä ja peruuttamattomia. Jokainen hänen teoksistaan tehty taidegrafiikka lupaa upottaa katsojan tämän matkan syvyyksiin.
Jülichin kaduilla, joita leimasivat hänen lapsuutensa ja vuoden 1814 piirityksen arvet, alkoi Schirmerin intohimo taiteeseen. Alku oli vaatimaton, mutta tiedonjano johti hänet Düsseldorfin taideakatemiaan. Sieltä hän löysi paitsi koulutusta myös inspiraatiota. Wilhelm Schadowin ja Heinrich Kolben valvovien silmien alla Schirmer muovasi itseään. Hänen teoksestaan "Saksalainen viidakko" tuli keskustelunaihe, ja Pariisin Salonissa vuonna 1838 saatu kultamitali vahvisti hänen paikkansa tähtien joukossa.
Hänen vilkas mielikuvituksensa, johon vaikuttivat matkat eri puolilla Eurooppaa, johti hänen teoksissaan sielua koskettavaan värien ja sävyjen leikkiin. Jokaisella siveltimenvedollaan Schirmer paljasti paitsi ulkoisen maiseman myös ihmishengen sisäisen maiseman. Hänen oleskelunsa Roomassa vuosina 1839-1840 laajensi hänen taidekäsitystään. Ikuinen kaupunki inspiroi häntä, ja hän vei monia teoksiaan tyylitellympään ja ihannoidumpaan suuntaan, usein raamatullisin motiivein, jotka korostivat hänen käsitystään luonnosta jumalallisena ilmestyksenä.
Schirmerin panos ei kuitenkaan rajoittunut hänen omiin luomuksiinsa. Professorina ja lopulta vastaperustetun Karlsruhen taidekoulun ensimmäisenä johtajana hän jätti jälkensä taiteilijasukupolviin. Nimet kuten Hans Thoma ja Anton Alexander von Werner ovat vain muutamia monista, jotka kukoistivat hänen ohjauksessaan. Vaikka hänen grafiikkatyönsä ovatkin vähemmän tunnettuja, niillä oli suuri merkitys nousevalle taiteilijalle, ja ne kuvastavat hänen monipuolisuuttaan ja syvällisyyttään.
Johann Wilhelm Schirmer jätti perinnön paitsi teostensa myös vaikutuksensa kautta. Hänen merkityksensä 1800-luvun saksalaiselle maisemamaalaukselle on edelleen kiistaton, ja hänen mukaansa nimetyt kadut sekä lukuisat kunnianosoitukset vahvistavat tämän. Niille, joilla on onni omistaa taidegrafiikka hänen töistään, se on ikkuna hänen sieluunsa ja todiste hänen loistavuudestaan.
Jülichissä 7. syyskuuta 1807 syntyneen ja Karlsruhessa 11. syyskuuta 1863 kuolleen Johann Wilhelm Schirmerin tarina on kuin kiehtova kertomus taiteellisesta matkasta. Hänen jalanjälkensä taiteen alalla ovat syviä ja peruuttamattomia. Jokainen hänen teoksistaan tehty taidegrafiikka lupaa upottaa katsojan tämän matkan syvyyksiin.
Jülichin kaduilla, joita leimasivat hänen lapsuutensa ja vuoden 1814 piirityksen arvet, alkoi Schirmerin intohimo taiteeseen. Alku oli vaatimaton, mutta tiedonjano johti hänet Düsseldorfin taideakatemiaan. Sieltä hän löysi paitsi koulutusta myös inspiraatiota. Wilhelm Schadowin ja Heinrich Kolben valvovien silmien alla Schirmer muovasi itseään. Hänen teoksestaan "Saksalainen viidakko" tuli keskustelunaihe, ja Pariisin Salonissa vuonna 1838 saatu kultamitali vahvisti hänen paikkansa tähtien joukossa.
Hänen vilkas mielikuvituksensa, johon vaikuttivat matkat eri puolilla Eurooppaa, johti hänen teoksissaan sielua koskettavaan värien ja sävyjen leikkiin. Jokaisella siveltimenvedollaan Schirmer paljasti paitsi ulkoisen maiseman myös ihmishengen sisäisen maiseman. Hänen oleskelunsa Roomassa vuosina 1839-1840 laajensi hänen taidekäsitystään. Ikuinen kaupunki inspiroi häntä, ja hän vei monia teoksiaan tyylitellympään ja ihannoidumpaan suuntaan, usein raamatullisin motiivein, jotka korostivat hänen käsitystään luonnosta jumalallisena ilmestyksenä.
Schirmerin panos ei kuitenkaan rajoittunut hänen omiin luomuksiinsa. Professorina ja lopulta vastaperustetun Karlsruhen taidekoulun ensimmäisenä johtajana hän jätti jälkensä taiteilijasukupolviin. Nimet kuten Hans Thoma ja Anton Alexander von Werner ovat vain muutamia monista, jotka kukoistivat hänen ohjauksessaan. Vaikka hänen grafiikkatyönsä ovatkin vähemmän tunnettuja, niillä oli suuri merkitys nousevalle taiteilijalle, ja ne kuvastavat hänen monipuolisuuttaan ja syvällisyyttään.
Johann Wilhelm Schirmer jätti perinnön paitsi teostensa myös vaikutuksensa kautta. Hänen merkityksensä 1800-luvun saksalaiselle maisemamaalaukselle on edelleen kiistaton, ja hänen mukaansa nimetyt kadut sekä lukuisat kunnianosoitukset vahvistavat tämän. Niille, joilla on onni omistaa taidegrafiikka hänen töistään, se on ikkuna hänen sieluunsa ja todiste hänen loistavuudestaan.
Sivu 1 / 1