Kun John Crome haudattiin Norwichin Pyhän Yrjön kirkkoon keväällä 1821 vain 53-vuotiaana, hänen ystävänsä ja oppilaansa surivat yhden englantilaisen taiteen historian merkittävimmän maisemamaalarin menetystä. Chrome oli lahjakas ja mielikuvituksellinen nuori mies, joka oli päätynyt maalaamisen pariin melko sattumalta. Kahdentoista vuotiaana hän oli ensin työskennellyt lääkärin juoksupoikana ennen kuin hän kouluttautui kyltinmaalariksi. Hänen ensimmäiset "taideteoksensa" olivat kylttejä mökkeihin ja pubeihin sekä värikkäitä koristetauluja hevosvaunuihin. Hän ystävystyi Robert Landbrooken kanssa, joka oli kirjapainon oppipoika ja nousi myöhemmin myös tunnustetuksi maisemamaalariksi. Heille kehittyi nopeasti yhteinen harrastus. Nuoret miehet vaelsivat ympäröivän Norfolkin kreivikunnan idyllisellä maaseudulla piirtäen ruohoja, kukkia ja puita. Osa teoksista onnistui niin hyvin, että Robert Landbrooken pomo osti kuvat painattaakseen ne suurempina painoksina.
John Chrome oli todellinen itseoppinut taiteilija, sillä taiteen opiskelun sijaan hän opetti itse kaikki tekniikat. Suurena apuna oli Robert Landbrooken työkaveri, jolla oli laaja kokoelma kuuluisien maalausten vedoksia. John Chrome kopioi Thomas Gainsborough'n, hollantilaisen Meindert Hobbeman ja muiden suurten maalareiden maalauksia. Tänä haparoinnin ja kokeilujen aikana hän tapasi lontoolaisen muotokuvamaalarin William Beecheyn, joka antoi hänelle tärkeitä ohjeita. Maalariksi pyrkivän Chromen lahjakkuus oli niin suuri, että hän ansaitsi elantonsa antamalla piirustustunteja yksityisoppilaille. Hän menestyi 24-vuotiaana niin hyvin, että pystyi perustamaan perheen. Hän meni naimisiin vaimonsa Phoeben kanssa, ja ajan kuluessa syntyi kahdeksan lasta. Kahdesta heistä, John Berneystä ja William Henrystä, tuli myöhemmin myös kuuluisia taidemaalareita.
Crome ja Ladbrooke eivät olleet vain lahjakkaita, vaan heillä oli myös visio. 1800-luvun alussa he perustivat yhdessä Norwichin taiteilijaseuran. Niiden ensimmäistä näyttelyä vuonna 1805 pidetään tärkeänä ajankohtana Englannin taidehistoriassa. Silloin syntyi Norwichin taidemaalarikoulu, ensimmäinen vahva taidesuuntaus, joka vakiinnutti asemansa Lontoon suurkaupungin ulkopuolella. Norwichin taidemaalarikoulu otti mallia Alankomaiden kultakaudesta. Se omaksui sellaisten suurten hollantilaisten maalareiden kuin Esaias van de Velden, Jacob van Ruisdaelin tai Aelbert Cuypin maalaustyylin ja tulkitsi sitä uudella tavalla.
Näistä eurooppalaisista vaikutteista huolimatta John Chrome pysyi hyvin maanläheisenä aikalaisena. Hän matkusti vain satunnaisesti 120 mailin päässä sijaitsevaan Lontooseen, jossa hän oli kerran esillä Royal Academyssa. Vain kerran elämässään hän matkusti Pariisiin. Se oli vaikuttava matka, joka sisälsi lukuisia taiteellisia virikkeitä. Paluunsa jälkeisinä kuukausina hän teki sarjan maalauksia Pariisin maisemista sekä näkymiä Boulognen ja Oostenden satamakaupungeista. Nyt, 200 vuotta hänen ennenaikaisen kuolemansa jälkeen, hänen teoksistaan on tullut kuolemattomia. Hänen maalauksiaan on esillä suurimmissa museoissa, muun muassa Tate Galleryssa ja Lontoon Royal Academyssa. Suuri osa hänen töistään on nähtävillä hänen kotikaupungissaan Norwichin linnamuseossa.
Kun John Crome haudattiin Norwichin Pyhän Yrjön kirkkoon keväällä 1821 vain 53-vuotiaana, hänen ystävänsä ja oppilaansa surivat yhden englantilaisen taiteen historian merkittävimmän maisemamaalarin menetystä. Chrome oli lahjakas ja mielikuvituksellinen nuori mies, joka oli päätynyt maalaamisen pariin melko sattumalta. Kahdentoista vuotiaana hän oli ensin työskennellyt lääkärin juoksupoikana ennen kuin hän kouluttautui kyltinmaalariksi. Hänen ensimmäiset "taideteoksensa" olivat kylttejä mökkeihin ja pubeihin sekä värikkäitä koristetauluja hevosvaunuihin. Hän ystävystyi Robert Landbrooken kanssa, joka oli kirjapainon oppipoika ja nousi myöhemmin myös tunnustetuksi maisemamaalariksi. Heille kehittyi nopeasti yhteinen harrastus. Nuoret miehet vaelsivat ympäröivän Norfolkin kreivikunnan idyllisellä maaseudulla piirtäen ruohoja, kukkia ja puita. Osa teoksista onnistui niin hyvin, että Robert Landbrooken pomo osti kuvat painattaakseen ne suurempina painoksina.
John Chrome oli todellinen itseoppinut taiteilija, sillä taiteen opiskelun sijaan hän opetti itse kaikki tekniikat. Suurena apuna oli Robert Landbrooken työkaveri, jolla oli laaja kokoelma kuuluisien maalausten vedoksia. John Chrome kopioi Thomas Gainsborough'n, hollantilaisen Meindert Hobbeman ja muiden suurten maalareiden maalauksia. Tänä haparoinnin ja kokeilujen aikana hän tapasi lontoolaisen muotokuvamaalarin William Beecheyn, joka antoi hänelle tärkeitä ohjeita. Maalariksi pyrkivän Chromen lahjakkuus oli niin suuri, että hän ansaitsi elantonsa antamalla piirustustunteja yksityisoppilaille. Hän menestyi 24-vuotiaana niin hyvin, että pystyi perustamaan perheen. Hän meni naimisiin vaimonsa Phoeben kanssa, ja ajan kuluessa syntyi kahdeksan lasta. Kahdesta heistä, John Berneystä ja William Henrystä, tuli myöhemmin myös kuuluisia taidemaalareita.
Crome ja Ladbrooke eivät olleet vain lahjakkaita, vaan heillä oli myös visio. 1800-luvun alussa he perustivat yhdessä Norwichin taiteilijaseuran. Niiden ensimmäistä näyttelyä vuonna 1805 pidetään tärkeänä ajankohtana Englannin taidehistoriassa. Silloin syntyi Norwichin taidemaalarikoulu, ensimmäinen vahva taidesuuntaus, joka vakiinnutti asemansa Lontoon suurkaupungin ulkopuolella. Norwichin taidemaalarikoulu otti mallia Alankomaiden kultakaudesta. Se omaksui sellaisten suurten hollantilaisten maalareiden kuin Esaias van de Velden, Jacob van Ruisdaelin tai Aelbert Cuypin maalaustyylin ja tulkitsi sitä uudella tavalla.
Näistä eurooppalaisista vaikutteista huolimatta John Chrome pysyi hyvin maanläheisenä aikalaisena. Hän matkusti vain satunnaisesti 120 mailin päässä sijaitsevaan Lontooseen, jossa hän oli kerran esillä Royal Academyssa. Vain kerran elämässään hän matkusti Pariisiin. Se oli vaikuttava matka, joka sisälsi lukuisia taiteellisia virikkeitä. Paluunsa jälkeisinä kuukausina hän teki sarjan maalauksia Pariisin maisemista sekä näkymiä Boulognen ja Oostenden satamakaupungeista. Nyt, 200 vuotta hänen ennenaikaisen kuolemansa jälkeen, hänen teoksistaan on tullut kuolemattomia. Hänen maalauksiaan on esillä suurimmissa museoissa, muun muassa Tate Galleryssa ja Lontoon Royal Academyssa. Suuri osa hänen töistään on nähtävillä hänen kotikaupungissaan Norwichin linnamuseossa.
Sivu 1 / 1