Sivu 1 / 3
Mistä aloittaa tästä 1800-luvun Leonardo da Vincistä, joka harjoitti niin laaja-alaisia intressejä ja jätti niin selvän jäljen taidehistoriaan? Muistelmissaan John Ruskin mainitsee, että hän oli opettanut itsensä lukemaan ja kirjoittamaan jo esikouluiässä. Hän kulki vanhempiensa mukana työmatkoilla, ensin Brittein saarille ja myöhemmin Ranskaan, Belgiaan, Saksaan ja Sveitsiin. Hän vieraili heidän kanssaan komeissa kodeissa, puutarhoissa, gallerioissa ja muissa kulttuurisesti kiinnostavissa laitoksissa. Tämä loi pohjan hänen kiinnostukselleen arkkitehtuuria, historiaa ja taidetta kohtaan jo varhain. Alpit ja muut erikoiset luontonäkymät tekivät häneen yhtä pysyvän vaikutuksen. Melko motivoitumattomana hän suoritti opintonsa loppuun Oxfordissa ja työskenteli lähes 20 vuotta "History of Modern Painting" -teoksensa parissa, joka toi mukanaan läheisen edistyksen ja kiintymyksen brittiläiseen taidemaalariin William Turneriin. Ruskin oli yksi tärkeimmistä Arts and Crafts -liikkeen jäsenistä, joka oli englantilainen vastine mannermaiselle jugendtaiteelle. Hän puolusti prerafaeliittitaiteilijoiden maalaustyyliä ARTISTREPLEPLACE0, vaikka jälkimmäiset varastivat hänen vaimonsa. Yleisesti ottaen hän oli epäonninen, kun oli kyse suhteista naisiin. Hänen oli tyydyttävä platonisiin ystävyyssuhteisiin tai hylättävä avioehdotukset.
Sitä innokkaammin Ruskin jatkoi taidehistoriallisia opintojaan. Hän esitti arkkitehtuuriteorian virstanpylväitä teoksissaan "Arkkitehtuurin seitsemän lamppua" ja "Venetsian kivet". Hän loi perustan nykyarkkitehtuurin käsittelylle sekä historiallisten muistomerkkien suojelun teorialle ja käytännölle. Jälkimmäiset olivat ristiriidassa ranskalaisen Eugène Viollet-le-Ducin näkemysten kanssa, sillä Ruskin kannatti historiallisten muutosten säilyttämistä arkkitehtonisissa monumenteissa, kun taas Viollet-le-Duc kannatti historiallisten rakennusten palauttamista alkuperäiseen tilaansa. Ruskin kiinnitti erityistä huomiota goottilaisuuteen, joka 1800-luvulla tulkittiin helposti uudelleen uusgoottilaisuudeksi ja joka löysi tiensä arkkitehtuuriin sekä koristetaiteeseen ja maalaustaiteeseen. Hänellä oli taidehistorian professuuri Oxfordissa, ja yli puolen vuosisadan ajan Ruskin oli julkisesti kiinnostunut luonnosta, geologiasta, arkkitehtuurista, taiteesta ja kirjallisuudesta. Hän tarkasteli taloudellisia näkökohtia, osallistui mytologian tutkimukseen ja keskusteli eettisistä, historiallisista tai uskonnollisista kysymyksistä. Hänen skeptisyytensä lisääntyvää teollistumista kohtaan, hänen huolensa käsityötaitojen häviämisestä ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä hänen kapitalismia ja marxilaisuutta kohtaan esittämänsä yhteiskuntakritiikki vaikuttivat lukuisiin henkilöihin, muun muassa Mahatma Gandhiin.
Kirjailijana, taidehistorioitsijana ja yhteiskuntafilosofina hänen maalaustaiteen ja grafiikan alalla tekemänsä työt keskittyivät yksityiskohtaisiin arkkitehtuurinäkymiin, realistisiin maisemakuviin ja valikoituihin luontotutkimuksiin, jotka kuvastavat hänen laaja-alaisia kiinnostuksen kohteitaan. Omakuvillaan hän sen sijaan näytti tutkineen puhtaasti itseään ja moninaisia kiinnostuksen kohteitaan.
Mistä aloittaa tästä 1800-luvun Leonardo da Vincistä, joka harjoitti niin laaja-alaisia intressejä ja jätti niin selvän jäljen taidehistoriaan? Muistelmissaan John Ruskin mainitsee, että hän oli opettanut itsensä lukemaan ja kirjoittamaan jo esikouluiässä. Hän kulki vanhempiensa mukana työmatkoilla, ensin Brittein saarille ja myöhemmin Ranskaan, Belgiaan, Saksaan ja Sveitsiin. Hän vieraili heidän kanssaan komeissa kodeissa, puutarhoissa, gallerioissa ja muissa kulttuurisesti kiinnostavissa laitoksissa. Tämä loi pohjan hänen kiinnostukselleen arkkitehtuuria, historiaa ja taidetta kohtaan jo varhain. Alpit ja muut erikoiset luontonäkymät tekivät häneen yhtä pysyvän vaikutuksen. Melko motivoitumattomana hän suoritti opintonsa loppuun Oxfordissa ja työskenteli lähes 20 vuotta "History of Modern Painting" -teoksensa parissa, joka toi mukanaan läheisen edistyksen ja kiintymyksen brittiläiseen taidemaalariin William Turneriin. Ruskin oli yksi tärkeimmistä Arts and Crafts -liikkeen jäsenistä, joka oli englantilainen vastine mannermaiselle jugendtaiteelle. Hän puolusti prerafaeliittitaiteilijoiden maalaustyyliä ARTISTREPLEPLACE0, vaikka jälkimmäiset varastivat hänen vaimonsa. Yleisesti ottaen hän oli epäonninen, kun oli kyse suhteista naisiin. Hänen oli tyydyttävä platonisiin ystävyyssuhteisiin tai hylättävä avioehdotukset.
Sitä innokkaammin Ruskin jatkoi taidehistoriallisia opintojaan. Hän esitti arkkitehtuuriteorian virstanpylväitä teoksissaan "Arkkitehtuurin seitsemän lamppua" ja "Venetsian kivet". Hän loi perustan nykyarkkitehtuurin käsittelylle sekä historiallisten muistomerkkien suojelun teorialle ja käytännölle. Jälkimmäiset olivat ristiriidassa ranskalaisen Eugène Viollet-le-Ducin näkemysten kanssa, sillä Ruskin kannatti historiallisten muutosten säilyttämistä arkkitehtonisissa monumenteissa, kun taas Viollet-le-Duc kannatti historiallisten rakennusten palauttamista alkuperäiseen tilaansa. Ruskin kiinnitti erityistä huomiota goottilaisuuteen, joka 1800-luvulla tulkittiin helposti uudelleen uusgoottilaisuudeksi ja joka löysi tiensä arkkitehtuuriin sekä koristetaiteeseen ja maalaustaiteeseen. Hänellä oli taidehistorian professuuri Oxfordissa, ja yli puolen vuosisadan ajan Ruskin oli julkisesti kiinnostunut luonnosta, geologiasta, arkkitehtuurista, taiteesta ja kirjallisuudesta. Hän tarkasteli taloudellisia näkökohtia, osallistui mytologian tutkimukseen ja keskusteli eettisistä, historiallisista tai uskonnollisista kysymyksistä. Hänen skeptisyytensä lisääntyvää teollistumista kohtaan, hänen huolensa käsityötaitojen häviämisestä ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä hänen kapitalismia ja marxilaisuutta kohtaan esittämänsä yhteiskuntakritiikki vaikuttivat lukuisiin henkilöihin, muun muassa Mahatma Gandhiin.
Kirjailijana, taidehistorioitsijana ja yhteiskuntafilosofina hänen maalaustaiteen ja grafiikan alalla tekemänsä työt keskittyivät yksityiskohtaisiin arkkitehtuurinäkymiin, realistisiin maisemakuviin ja valikoituihin luontotutkimuksiin, jotka kuvastavat hänen laaja-alaisia kiinnostuksen kohteitaan. Omakuvillaan hän sen sijaan näytti tutkineen puhtaasti itseään ja moninaisia kiinnostuksen kohteitaan.