Sivu 1 / 1
Josse de Momper (monissa tallenteissa myös Joos de Momper) oli belgialainen taidemaalari ja taidekauppias Antwerpenistä. Hänen isänsä Bartholomew de Momper, joka harjoitti samaa ammattia, oli hänen kouluttajansa - myös hänen isoisänsä ja isoisoisoisänsä olivat maalareita. Vain 17-vuotiaana Josse liittyi Antwerpenin taidemaalarikillan, Saint Luke's Guildin, jäseneksi, ja 37-vuotiaana hänestä tuli lopulta dekaani ja hallituksen jäsen. Hän sai vaimonsa Elisabeth Gobynin kanssa kymmenen lasta, joista kolme seurasi myös isänsä ammattia. Tunnetuin pojista oli Philippe de Momper, jonka Josse koulutti.
Josse oli erittäin arvostettu taiteellisten aikalaistensa keskuudessa, ja hän koulutti ateljeessaan myös lukuisia oppilaita, kuten taidemaalari Louis de Caullery. Noin vuonna 1580 on olemassa merkintöjä de Mompersin matkasta Italiaan, ja myös Rooman San Vitalen kirkossa olevien freskojen sanotaan olevan hänen tekemiään, ja italialaiset vaikutteet näkyvät selvästi hänen maalauksissaan. Hänen maisemamaalaustyyliään kuvataan flaaminkieliseksi väritykseksi, johon kuuluu punaruskea etuala, kellanvihreä keskusta ja harmaansinisellä maalattu takaosa. Näissä värisävyissä lämpimät sävyt hallitsevat etualalla ja kylmät taustalla. Josse teki useaan otteeseen yhteistyötä sellaisten suurten taiteilijoiden kanssa kuin Jan Brueghel dem Älteren, Jan Brueghel dem Jüngeren tai Peeter Snayers, jotka tunnetaan taistelukohtauksista. Sanotaan, että de Momper maalasi maisemat ja muut henkilökuvat. Maisemakuviin kuului sekä fantasiamaisemia että realistisia maisemia. De Momperin päämotiivi on varmasti maisemat. Aikaisemmissa taideteoksissaan hän sai vahvasti vaikutteita hollantilaisesta renessanssimaalari Pieter Bruegel vanhemmasta ja taiteilijasta ARTISTREPLEPLACE4, joka oli myös hollantilainen. Näissä teoksissa on pääasiassa manieristiseen tyyliin tehtyjä maailmanmaisemia, mutta myöhemmin aiheet monipuolistuvat, ja hän luo kukkuloita, laaksoja ja talvimaisemia. Painopiste on kuitenkin edelleen vuoristo- ja merimaisemissa. Taloudellisesti de Momperilla ei tiettävästi ollut helppoa, mutta hänen maineensa ansiosta hän sai jopa Espanjan Isabellan, Espanjan arkkiherttuattaren ja Espanjan Alankomaiden kuvernöörin, kirjoittamaan anteeksipyyntökirjeen veloistaan ja lähettämään sen Antwerpenin tuomarille.
De Momper siirtyi kuitenkin manierismista naturalismiin, ja hänestä tuli yksi kuuluisimmista hollantilaisista maisemamaalareista. Hänen teoksiaan on säilynyt 500 kappaletta, joista vain harvat on signeerattu ja päivätty (tämä johti usein väärinkäsityksiin ja vääriin määrityksiin). Tunnetuimpia maalauksia ovat "Vuoristomaisema", "Talvimaisema", "Alppimaisema", "Baabelin torni" ja "Vuoristomaisema, jossa on kulkijoita polulla". Jälkimmäinen on maalattu yhteistyössä Jan Brueghel vanhemman kanssa. Monet Brueghelin kanssa tehdyistä yhteistyötaideteoksista ovat nykyään kymmenien tuhansien eurojen arvoisia. Hänen taidettaan on muun muassa Herzog Anton Ulrich -museossa Braunschweigissa, Hampurin Kunsthallessa ja Kunsthistorisches Museumissa Wienissä.
Josse de Momper (monissa tallenteissa myös Joos de Momper) oli belgialainen taidemaalari ja taidekauppias Antwerpenistä. Hänen isänsä Bartholomew de Momper, joka harjoitti samaa ammattia, oli hänen kouluttajansa - myös hänen isoisänsä ja isoisoisoisänsä olivat maalareita. Vain 17-vuotiaana Josse liittyi Antwerpenin taidemaalarikillan, Saint Luke's Guildin, jäseneksi, ja 37-vuotiaana hänestä tuli lopulta dekaani ja hallituksen jäsen. Hän sai vaimonsa Elisabeth Gobynin kanssa kymmenen lasta, joista kolme seurasi myös isänsä ammattia. Tunnetuin pojista oli Philippe de Momper, jonka Josse koulutti.
Josse oli erittäin arvostettu taiteellisten aikalaistensa keskuudessa, ja hän koulutti ateljeessaan myös lukuisia oppilaita, kuten taidemaalari Louis de Caullery. Noin vuonna 1580 on olemassa merkintöjä de Mompersin matkasta Italiaan, ja myös Rooman San Vitalen kirkossa olevien freskojen sanotaan olevan hänen tekemiään, ja italialaiset vaikutteet näkyvät selvästi hänen maalauksissaan. Hänen maisemamaalaustyyliään kuvataan flaaminkieliseksi väritykseksi, johon kuuluu punaruskea etuala, kellanvihreä keskusta ja harmaansinisellä maalattu takaosa. Näissä värisävyissä lämpimät sävyt hallitsevat etualalla ja kylmät taustalla. Josse teki useaan otteeseen yhteistyötä sellaisten suurten taiteilijoiden kanssa kuin Jan Brueghel dem Älteren, Jan Brueghel dem Jüngeren tai Peeter Snayers, jotka tunnetaan taistelukohtauksista. Sanotaan, että de Momper maalasi maisemat ja muut henkilökuvat. Maisemakuviin kuului sekä fantasiamaisemia että realistisia maisemia. De Momperin päämotiivi on varmasti maisemat. Aikaisemmissa taideteoksissaan hän sai vahvasti vaikutteita hollantilaisesta renessanssimaalari Pieter Bruegel vanhemmasta ja taiteilijasta ARTISTREPLEPLACE4, joka oli myös hollantilainen. Näissä teoksissa on pääasiassa manieristiseen tyyliin tehtyjä maailmanmaisemia, mutta myöhemmin aiheet monipuolistuvat, ja hän luo kukkuloita, laaksoja ja talvimaisemia. Painopiste on kuitenkin edelleen vuoristo- ja merimaisemissa. Taloudellisesti de Momperilla ei tiettävästi ollut helppoa, mutta hänen maineensa ansiosta hän sai jopa Espanjan Isabellan, Espanjan arkkiherttuattaren ja Espanjan Alankomaiden kuvernöörin, kirjoittamaan anteeksipyyntökirjeen veloistaan ja lähettämään sen Antwerpenin tuomarille.
De Momper siirtyi kuitenkin manierismista naturalismiin, ja hänestä tuli yksi kuuluisimmista hollantilaisista maisemamaalareista. Hänen teoksiaan on säilynyt 500 kappaletta, joista vain harvat on signeerattu ja päivätty (tämä johti usein väärinkäsityksiin ja vääriin määrityksiin). Tunnetuimpia maalauksia ovat "Vuoristomaisema", "Talvimaisema", "Alppimaisema", "Baabelin torni" ja "Vuoristomaisema, jossa on kulkijoita polulla". Jälkimmäinen on maalattu yhteistyössä Jan Brueghel vanhemman kanssa. Monet Brueghelin kanssa tehdyistä yhteistyötaideteoksista ovat nykyään kymmenien tuhansien eurojen arvoisia. Hänen taidettaan on muun muassa Herzog Anton Ulrich -museossa Braunschweigissa, Hampurin Kunsthallessa ja Kunsthistorisches Museumissa Wienissä.