1800-luvun lopulla Hronovin pikkukaupunki silloisessa Itävalta-Unkarissa oli poikkeuksellisen taiteilijauran alku. Maaliskuun 23. päivänä 1887 syntyi Josef Čapek, joka jätti jälkensä taidemaailmaan paitsi taidemaalarina ja kirjailijana myös valokuvaajana, lavastajana ja kirjankuvittajana. Työskennellessään tiiviisti veljensä ARTISTREPLEPLACE0:n kanssa hänellä oli merkittävä rooli Tšekkoslovakian kulttuuri- ja poliittisen elämän muokkaamisessa 1920- ja 1930-luvuilla. He tukivat journalistisen työnsä kautta maansa nuorta demokratiaa ja jopa vaalivat henkilökohtaista ystävyyttä Tšekkoslovakian silloisen presidentin Tomáš Garrigue Masarykin kanssa. Josef Čapek päätti kutojan oppisopimuskoulutuksen jälkeen jatkaa luovaa suuntautumistaan ja aloitti opinnot Prahan taideteollisuuskoulussa vuonna 1904. Muutamaa vuotta myöhemmin häntä ja hänen veljeään Karelia veti Pariisiin, Euroopan taiteen ytimeen. Siellä Josef tuli tunnetuksi paitsi ensimmäisillä kirjallisilla julkaisuillaan, kuten taideteoriaa ja elokuvakäsikirjoituksia käsittelevillä kirjoituksillaan, myös maalaustaiteilijana. Hän kehitti kubismista omanlaisensa käsityksen, johon hän otti elementtejä tšekkiläisestä kansantaiteesta. Mielikuvituksellaan ja ainutlaatuisella tyylillään Josef Čapek toi kubismin ja soveltavan taiteen yhteen tavalla, jonka vain harvat taiteilijat olivat tehneet ennen häntä. Josef Čapek osasi esittää näkemyksensä ainutlaatuisella tavalla, olipa kyse sitten maalauksista, malleista, veistoksista tai piirustuksista.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Čapek palasi Prahaan vaimonsa Jarmilan ja tyttärensä Alenan kanssa. Hän löysi itsensä dynaamisesta, jatkuvasti muuttuvasta maailmasta, ja hänen taiteensa heijasteli näitä muutoksia. Jopa toisen maailmansodan synkkien pilvien kerääntyessä Euroopan ylle Čapek pysyi väsymättömänä taiteen ja demokratian puolestapuhujana. Hän käytti piirustustaitojaan varoittaakseen uhkaavasta sodasta ja paljastaakseen kansallissosialismin propagandan. Josef Čapek onnistui kuitenkin 1930- ja 1940-luvuille tyypillisen kaaoksen ja epävarmuuden keskellä aina luomaan toivon säteitä. Yhdessä veljensä Karelin kanssa hän jatkoi kirjallisten tekstien, kuten näytelmien ja kertomusten, julkaisemista. Hän löysi myös tyttärensä Alenan maailmasta inspiraatiota lastenkirjasarjaan, johon Karel kirjoitti tekstejä. Alenan tarinat vau ja miau olivat suuri menestys, ja ne ovat suosittuja vielä nykyäänkin. Näissä piirroksissa näkyy Čapekin lahjakkuuden koko kirjo ja hänen syvä ymmärryksensä ihmisluonnosta ja ihmishengestä.
Toisen maailmansodan puhjettua Josef Čapek pidätettiin 9. syyskuuta 1939 kansallissosialismia kohtaan esittämänsä kritiikin vuoksi ja karkotettiin eri keskitysleireille. Sodan kauhujen keskellä hän löysi vielä voimia harjoittaa taidettaan ja jätti meille muutamia Sachsenhausenin keskitysleirillä kirjoittamiaan runoja. Josef Čapek murhattiin Bergen-Belsenissä 12. huhtikuuta 1945, vain kolme päivää ennen leirin vapauttamista. Nyt olemme ylpeitä voidessamme jatkaa Josef Čapekin perintöä jäljentämällä hänen teoksiaan korkealaatuisina taidegrafiikoina. Jokainen taidegrafiikka on kunnianosoitus Čapekin lahjakkuudelle, hänen väsymättömälle intohimolleen taidetta kohtaan ja hänen sitoutumiselleen vapauteen ja demokratiaan. Jokaisessa taidegrafiikassa tunnemme hänen näkemystensä voiman, joka inspiroi meitä tänäkin päivänä ja kannustaa meitä näkemään maailman avoimin silmin ja etsimään aina valoa pimeydestä.
1800-luvun lopulla Hronovin pikkukaupunki silloisessa Itävalta-Unkarissa oli poikkeuksellisen taiteilijauran alku. Maaliskuun 23. päivänä 1887 syntyi Josef Čapek, joka jätti jälkensä taidemaailmaan paitsi taidemaalarina ja kirjailijana myös valokuvaajana, lavastajana ja kirjankuvittajana. Työskennellessään tiiviisti veljensä ARTISTREPLEPLACE0:n kanssa hänellä oli merkittävä rooli Tšekkoslovakian kulttuuri- ja poliittisen elämän muokkaamisessa 1920- ja 1930-luvuilla. He tukivat journalistisen työnsä kautta maansa nuorta demokratiaa ja jopa vaalivat henkilökohtaista ystävyyttä Tšekkoslovakian silloisen presidentin Tomáš Garrigue Masarykin kanssa. Josef Čapek päätti kutojan oppisopimuskoulutuksen jälkeen jatkaa luovaa suuntautumistaan ja aloitti opinnot Prahan taideteollisuuskoulussa vuonna 1904. Muutamaa vuotta myöhemmin häntä ja hänen veljeään Karelia veti Pariisiin, Euroopan taiteen ytimeen. Siellä Josef tuli tunnetuksi paitsi ensimmäisillä kirjallisilla julkaisuillaan, kuten taideteoriaa ja elokuvakäsikirjoituksia käsittelevillä kirjoituksillaan, myös maalaustaiteilijana. Hän kehitti kubismista omanlaisensa käsityksen, johon hän otti elementtejä tšekkiläisestä kansantaiteesta. Mielikuvituksellaan ja ainutlaatuisella tyylillään Josef Čapek toi kubismin ja soveltavan taiteen yhteen tavalla, jonka vain harvat taiteilijat olivat tehneet ennen häntä. Josef Čapek osasi esittää näkemyksensä ainutlaatuisella tavalla, olipa kyse sitten maalauksista, malleista, veistoksista tai piirustuksista.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Čapek palasi Prahaan vaimonsa Jarmilan ja tyttärensä Alenan kanssa. Hän löysi itsensä dynaamisesta, jatkuvasti muuttuvasta maailmasta, ja hänen taiteensa heijasteli näitä muutoksia. Jopa toisen maailmansodan synkkien pilvien kerääntyessä Euroopan ylle Čapek pysyi väsymättömänä taiteen ja demokratian puolestapuhujana. Hän käytti piirustustaitojaan varoittaakseen uhkaavasta sodasta ja paljastaakseen kansallissosialismin propagandan. Josef Čapek onnistui kuitenkin 1930- ja 1940-luvuille tyypillisen kaaoksen ja epävarmuuden keskellä aina luomaan toivon säteitä. Yhdessä veljensä Karelin kanssa hän jatkoi kirjallisten tekstien, kuten näytelmien ja kertomusten, julkaisemista. Hän löysi myös tyttärensä Alenan maailmasta inspiraatiota lastenkirjasarjaan, johon Karel kirjoitti tekstejä. Alenan tarinat vau ja miau olivat suuri menestys, ja ne ovat suosittuja vielä nykyäänkin. Näissä piirroksissa näkyy Čapekin lahjakkuuden koko kirjo ja hänen syvä ymmärryksensä ihmisluonnosta ja ihmishengestä.
Toisen maailmansodan puhjettua Josef Čapek pidätettiin 9. syyskuuta 1939 kansallissosialismia kohtaan esittämänsä kritiikin vuoksi ja karkotettiin eri keskitysleireille. Sodan kauhujen keskellä hän löysi vielä voimia harjoittaa taidettaan ja jätti meille muutamia Sachsenhausenin keskitysleirillä kirjoittamiaan runoja. Josef Čapek murhattiin Bergen-Belsenissä 12. huhtikuuta 1945, vain kolme päivää ennen leirin vapauttamista. Nyt olemme ylpeitä voidessamme jatkaa Josef Čapekin perintöä jäljentämällä hänen teoksiaan korkealaatuisina taidegrafiikoina. Jokainen taidegrafiikka on kunnianosoitus Čapekin lahjakkuudelle, hänen väsymättömälle intohimolleen taidetta kohtaan ja hänen sitoutumiselleen vapauteen ja demokratiaan. Jokaisessa taidegrafiikassa tunnemme hänen näkemystensä voiman, joka inspiroi meitä tänäkin päivänä ja kannustaa meitä näkemään maailman avoimin silmin ja etsimään aina valoa pimeydestä.
Sivu 1 / 1