Skotlantilainen taidemaalari Joseph Farquharson on yhä nykyäänkin arvostettu lumimaisemistaan. Näitä hän kuvasi tunnelmallisesti lämpimässä aamu- tai iltavalossa. Hän valitsi usein synnyinseutunsa ympäristön maalaustensa motiiviksi. Taiteilija kasvoi idyllisellä maaseudulla Skotlannin koillisosassa perheensä maatilalla. Hänen isänsä oli lääkäri ja Finzeanin laird. Skotlantilaisena maanomistajana hän kuului feodaalioikeuksia nauttivaan maaherrasväkeen. Maanomistus ja aatelisarvonimet siirtyivät myöhemmin hänen pojalleen Joseph Farquharsonille. Toisinaan Joseph sai ohjeita skotlantilaiselta maisemamaalarilta Peter Graham. Jälkimmäisestä tuli pitkäaikainen ystävä. Grahamin teokset inspiroivat Joseph Farquharsonia koko hänen taiteellisen uransa ajan. Edinburghin Trustees Academyn ja Royal Academy of Artsin Life-koulujen aikana hän oppi tärkeitä maalaus- ja piirustustekniikoita ja tutki taiteellisia aiheita. Vuonna 1873 siellä järjestettiin hänen ensimmäinen suuri näyttelynsä. Vuonna 1915 hänestä tuli Royal Academy of Artsin jäsen.
Hän maalasi pääasiassa öljyvärimaalauksia ja akvarelleja. Hän oli tietoisesti valinnut Lontoon taiteellisen työskentelynsä paikaksi. Hän toivoi saavuttavansa teoksillaan laajemman yleisön. Hänen teoksillaan on erityinen esteettisyys luopumatta kuitenkaan jännitteestä ja realismista. Täydellisen kauniit maisemat ovat saaneet inspiraationsa maaseutuympäristöstä, jossa hän kasvoi. Lumikohtaukset näyttävät idyllisen maiseman erityisessä valoisassa tunnelmassa. Taiteilija oli mestari tuomaan lämpimät ja miellyttävät valotunnelmat kaikessa rikkaudessaan kankaalle. Hän työskenteli usein ulkona. Näin hän sai esteettömän näkymän kuvamotiiviin ja yksittäiseen valaistustunnelmaan. Skotlannin ankara ilmasto teki ulkona työskentelystä haastavaa. Farquharson sai kuitenkin idean ja rakensi pienen pyörillä kulkevan maalaustalon. Suuren lasi-ikkunan läpi hän katsoi suoraan kotiaan ympäröiviin viehättäviin maisemiin.
Noin vuonna 1800 hän vietti aikaa Pariisissa opiskellen taiteilijakollegansa Charles Auguste Émile Durandin kanssa. Siellä vietetty aika muutti Farquharsonin tyyliä. Durand opetti oppilaitaan ajattelemaan muodon ja värin näkökulmasta. Tästä lähtien Farquharsonin teoksissa oli entistä enemmän värien kirjoa. Vuodesta 1885 lähtien taiteilija vietti kahdeksan vuotta Pohjois-Afrikassa. Tänä aikana hän tuotti erinomaisia teoksia Pohjois-Afrikan aavikkonäkymistä, jotka ovat kuitenkin nykyään valitettavasti hieman unohdettu. Taiteilija valitsi teostensa otsikot Miltonin, Burnsin tai Shakespearen runoista. Vuonna 1935 hän kuoli perheensä kuolinpesään. Hänen maalauksiaan voi nykyään nähdä monissa museoissa. Yksi hänen maalauksistaan ilmestyi vasta vuonna 2008. Eräs asunnon omistaja osti taiteilijan vuonna 1901 tekemän teoksen 1 450 punnalla. Omistaja päätti myydä talon. Uudessa kodissa ei ollut tilaa maalaukselle, joten se myytiin taidehuutokaupassa. Maalauksesta maksettiin 70 000 puntaa.
Skotlantilainen taidemaalari Joseph Farquharson on yhä nykyäänkin arvostettu lumimaisemistaan. Näitä hän kuvasi tunnelmallisesti lämpimässä aamu- tai iltavalossa. Hän valitsi usein synnyinseutunsa ympäristön maalaustensa motiiviksi. Taiteilija kasvoi idyllisellä maaseudulla Skotlannin koillisosassa perheensä maatilalla. Hänen isänsä oli lääkäri ja Finzeanin laird. Skotlantilaisena maanomistajana hän kuului feodaalioikeuksia nauttivaan maaherrasväkeen. Maanomistus ja aatelisarvonimet siirtyivät myöhemmin hänen pojalleen Joseph Farquharsonille. Toisinaan Joseph sai ohjeita skotlantilaiselta maisemamaalarilta Peter Graham. Jälkimmäisestä tuli pitkäaikainen ystävä. Grahamin teokset inspiroivat Joseph Farquharsonia koko hänen taiteellisen uransa ajan. Edinburghin Trustees Academyn ja Royal Academy of Artsin Life-koulujen aikana hän oppi tärkeitä maalaus- ja piirustustekniikoita ja tutki taiteellisia aiheita. Vuonna 1873 siellä järjestettiin hänen ensimmäinen suuri näyttelynsä. Vuonna 1915 hänestä tuli Royal Academy of Artsin jäsen.
Hän maalasi pääasiassa öljyvärimaalauksia ja akvarelleja. Hän oli tietoisesti valinnut Lontoon taiteellisen työskentelynsä paikaksi. Hän toivoi saavuttavansa teoksillaan laajemman yleisön. Hänen teoksillaan on erityinen esteettisyys luopumatta kuitenkaan jännitteestä ja realismista. Täydellisen kauniit maisemat ovat saaneet inspiraationsa maaseutuympäristöstä, jossa hän kasvoi. Lumikohtaukset näyttävät idyllisen maiseman erityisessä valoisassa tunnelmassa. Taiteilija oli mestari tuomaan lämpimät ja miellyttävät valotunnelmat kaikessa rikkaudessaan kankaalle. Hän työskenteli usein ulkona. Näin hän sai esteettömän näkymän kuvamotiiviin ja yksittäiseen valaistustunnelmaan. Skotlannin ankara ilmasto teki ulkona työskentelystä haastavaa. Farquharson sai kuitenkin idean ja rakensi pienen pyörillä kulkevan maalaustalon. Suuren lasi-ikkunan läpi hän katsoi suoraan kotiaan ympäröiviin viehättäviin maisemiin.
Noin vuonna 1800 hän vietti aikaa Pariisissa opiskellen taiteilijakollegansa Charles Auguste Émile Durandin kanssa. Siellä vietetty aika muutti Farquharsonin tyyliä. Durand opetti oppilaitaan ajattelemaan muodon ja värin näkökulmasta. Tästä lähtien Farquharsonin teoksissa oli entistä enemmän värien kirjoa. Vuodesta 1885 lähtien taiteilija vietti kahdeksan vuotta Pohjois-Afrikassa. Tänä aikana hän tuotti erinomaisia teoksia Pohjois-Afrikan aavikkonäkymistä, jotka ovat kuitenkin nykyään valitettavasti hieman unohdettu. Taiteilija valitsi teostensa otsikot Miltonin, Burnsin tai Shakespearen runoista. Vuonna 1935 hän kuoli perheensä kuolinpesään. Hänen maalauksiaan voi nykyään nähdä monissa museoissa. Yksi hänen maalauksistaan ilmestyi vasta vuonna 2008. Eräs asunnon omistaja osti taiteilijan vuonna 1901 tekemän teoksen 1 450 punnalla. Omistaja päätti myydä talon. Uudessa kodissa ei ollut tilaa maalaukselle, joten se myytiin taidehuutokaupassa. Maalauksesta maksettiin 70 000 puntaa.
Sivu 1 / 1