Uusi päivä koittaa vuonna 1539 Zürichissä, sveitsiläis-saksalaisen taiteilijan Jost Ammanin kehdossa, jonka nimi kuultiin latinankielellä usein nimellä Jodocus Amman. Tämän lahjakkaan kuparipainajan, muotinleikkaajan ja taidemaalarin kynästä pursuaa paitsi hienoja kuvituksia ja yksityiskohdiltaan rikkaita taideteoksia myös syvällisiä kirjoja, jotka osoittavat hänen vankkumattoman sitoutumisensa taiteisiin.
Protestanttisen papin Johann Jakob Ammannin isällisestä vaikutuksesta nuori Amman löysi tiensä Nürnbergiin vuonna 1561, ja häntä ajoi eteenpäin mahdollisuus työskennellä Virgil Solis:n kanssa. Mutta hänen mentorinsa äkillinen kuolema vain vuotta myöhemmin järkytti Nürnbergin taiteilijayhteisöä ja jätti sen keskelle kuiluvan aukon. Taiteellisen tyhjiön keskellä Amman alkoi kuitenkin kasvaa ja kukoistaa antautumalla Solisin työpajan hänelle jättämien työvälineiden ja tekniikoiden käyttöön. Aikanaan hän sai kaupungin kansalaisuuden, ja tämä kunnia säilyi hänen kuolemaansa asti vuonna 1591.
Ammania pidettiin yhtenä aikansa merkittävimmistä piirtäjistä ja muotinleikkaajista, mikä nimitys näkyy hänen töidensä vertaansa vailla olevassa kauneudessa. Hän tuotti vaikuttavan sarjan puupiirroksilla varustettuja kirjoja, jotka kattoivat monenlaisia aiheita sukututkimus- ja turnauskirjoista farmakopeaan ja kätilökirjoihin. Hän kuvitti myös Raamatun painoksia, antiikin ja nykyajan teoksia sekä uskonnollisia ja historiallisia aiheita käsitteleviä tietokirjoja. Hänen puupiirroksilleen oli ominaista hahmojen elegantti hoikkuus, joka vaikutti hieman maneeriselta, mutta kiehtoi kuitenkin yksityiskohtaisilla havainnoilla ja arkielämää lähellä olevilla kuvauksilla. Amman jätti jälkeensä paitsi laajan taiteellisen tuotannon myös panoksensa aikansa kulttuurihistorialliseen tietämykseen. Hänen kuvituksensa ja taidegrafiikkansa avaavat ikkunan menneisiin aikakausiin kuvaamalla ammatteja, pukuja ja arkipäivän kohtauksia elävästi ja aidosti. Lisäksi hän laati yksityiskohtaisia piirustuksia lasimaalauksia ja arkkitehtonisia yksityiskohtia varten, esimerkiksi Würzburgin yliopistokirkkoon, Neubaukircheen.
Hänen teoksensa, jotka löytyvät nykyään kokoelmiemme täydellisesti muotoilluista taidegrafiikoista, ovat osoitus hänen omistautumisestaan käsityöläisammatille ja hänen kyvystään kutoa taide ja arkielämä yhteen ainutlaatuisella tavalla. Hienot viivat, jotka kulkevat läpi jokaisen taidegrafiikan, eivät ole vain osoitus Ammanin mestarillisesta tekniikasta, vaan myös todiste hänen panoksestaan taidehistoriaan ja hänen vertaansa vailla olevasta kyvystään tarkastella maailmaansa taiteen linssin läpi. Näin hänen teoksensa paljastavat vertaansa vailla olevan taidon kuvata luonnetta ja tunnelmaa, joka heijastuu jokaiseen yksityiskohtaan. Hänen tekniset ja teoreettiset kirjoituksensa taiteesta paljastavat myös taiteilijan, joka kykeni paitsi luomaan poikkeuksellisia teoksia myös pukemaan sanoiksi ja välittämään ymmärrystään taiteesta ja käsityöstä.
Uusi päivä koittaa vuonna 1539 Zürichissä, sveitsiläis-saksalaisen taiteilijan Jost Ammanin kehdossa, jonka nimi kuultiin latinankielellä usein nimellä Jodocus Amman. Tämän lahjakkaan kuparipainajan, muotinleikkaajan ja taidemaalarin kynästä pursuaa paitsi hienoja kuvituksia ja yksityiskohdiltaan rikkaita taideteoksia myös syvällisiä kirjoja, jotka osoittavat hänen vankkumattoman sitoutumisensa taiteisiin.
Protestanttisen papin Johann Jakob Ammannin isällisestä vaikutuksesta nuori Amman löysi tiensä Nürnbergiin vuonna 1561, ja häntä ajoi eteenpäin mahdollisuus työskennellä Virgil Solis:n kanssa. Mutta hänen mentorinsa äkillinen kuolema vain vuotta myöhemmin järkytti Nürnbergin taiteilijayhteisöä ja jätti sen keskelle kuiluvan aukon. Taiteellisen tyhjiön keskellä Amman alkoi kuitenkin kasvaa ja kukoistaa antautumalla Solisin työpajan hänelle jättämien työvälineiden ja tekniikoiden käyttöön. Aikanaan hän sai kaupungin kansalaisuuden, ja tämä kunnia säilyi hänen kuolemaansa asti vuonna 1591.
Ammania pidettiin yhtenä aikansa merkittävimmistä piirtäjistä ja muotinleikkaajista, mikä nimitys näkyy hänen töidensä vertaansa vailla olevassa kauneudessa. Hän tuotti vaikuttavan sarjan puupiirroksilla varustettuja kirjoja, jotka kattoivat monenlaisia aiheita sukututkimus- ja turnauskirjoista farmakopeaan ja kätilökirjoihin. Hän kuvitti myös Raamatun painoksia, antiikin ja nykyajan teoksia sekä uskonnollisia ja historiallisia aiheita käsitteleviä tietokirjoja. Hänen puupiirroksilleen oli ominaista hahmojen elegantti hoikkuus, joka vaikutti hieman maneeriselta, mutta kiehtoi kuitenkin yksityiskohtaisilla havainnoilla ja arkielämää lähellä olevilla kuvauksilla. Amman jätti jälkeensä paitsi laajan taiteellisen tuotannon myös panoksensa aikansa kulttuurihistorialliseen tietämykseen. Hänen kuvituksensa ja taidegrafiikkansa avaavat ikkunan menneisiin aikakausiin kuvaamalla ammatteja, pukuja ja arkipäivän kohtauksia elävästi ja aidosti. Lisäksi hän laati yksityiskohtaisia piirustuksia lasimaalauksia ja arkkitehtonisia yksityiskohtia varten, esimerkiksi Würzburgin yliopistokirkkoon, Neubaukircheen.
Hänen teoksensa, jotka löytyvät nykyään kokoelmiemme täydellisesti muotoilluista taidegrafiikoista, ovat osoitus hänen omistautumisestaan käsityöläisammatille ja hänen kyvystään kutoa taide ja arkielämä yhteen ainutlaatuisella tavalla. Hienot viivat, jotka kulkevat läpi jokaisen taidegrafiikan, eivät ole vain osoitus Ammanin mestarillisesta tekniikasta, vaan myös todiste hänen panoksestaan taidehistoriaan ja hänen vertaansa vailla olevasta kyvystään tarkastella maailmaansa taiteen linssin läpi. Näin hänen teoksensa paljastavat vertaansa vailla olevan taidon kuvata luonnetta ja tunnelmaa, joka heijastuu jokaiseen yksityiskohtaan. Hänen tekniset ja teoreettiset kirjoituksensa taiteesta paljastavat myös taiteilijan, joka kykeni paitsi luomaan poikkeuksellisia teoksia myös pukemaan sanoiksi ja välittämään ymmärrystään taiteesta ja käsityöstä.
Sivu 1 / 3