José Victoriano Carmelo Carlos González-Pérez oli Pablo Picasson ja Georges Bracquen ohella yksi synteettisen kubismin "kolmesta suuresta". Taidemaailma tuntee hänet kuitenkin hieman lyhyemmällä (ja siksi mieleenpainuvammalla) salanimellä Juan Gris.
Juan Gris syntyi vuonna 1887 Madridissa varakkaan kauppiaan neljästätoista lapsesta kolmastoista. Hänen setänsä opetti hänelle maalaustekniikkaa ja hän opiskeli "Escuela des Artes y Manufacturas" -yliopistossa vuosina 1902-1904. Siellä hän ystävystyi José Moreno Carboneron kanssa, josta tuli myöhemmin Salvador Dalin menestyksekäs opettaja ja joka vaikutti ratkaisevasti nuoreen "Juan Grisiin". Tämän salanimen alla nuori mies maalasi ensimmäiset, vielä jugendtyyliset kuvansa ja ansaitsi leipänsä kirjakuvituksilla - erityisesti tuolloin kuuluisan perulaisen vallankumousrunoilijan José Chocanosin runoihin. Sarjakuvapiirtäjänä toimiminen ei kuitenkaan riittänyt vuosisadan vaihteen Espanjassa, joten Gris muutti 19-vuotiaana Pariisiin vuonna 1906. Satiiristen viikkolehtien pilapiirtäjänä hänellä ei mennyt taloudellisesti paremmin, mutta hän tapasi Beau Lavoir -studiossa malagalaisen maanmiehensä, joka oli alkanut luoda maalauksia geometrisista muodoista tai, kuten kriitikot väittivät, paloitella niitä: Pablo Picasso oli luonut "kubismin" (ranskaksi: kuutio, kuutio), ja Grisistä tuli hänen oppilaansa.
Grisin erikoisalasta tuli "papiers collées", josta sana "kollaasi" on peräisin: Tätä varten hän liimasi maalauksiinsa tapetinpaloja, pelikortteja ja lehtileikkeitä, jotta hän voisi liuottaa nämä asiat ja integroida ne teoksiinsa korostamalla värien, muotojen ja rakenteiden riippumattomuutta. Esimerkkejä tästä ovat "Mies kahvilassa", "Still Life with the Pipe Chair" tai "Teekupit". Samannimiset kohteet antoivat puitteet tai pikemminkin muodon teokselle, joka lopulta muistutti mainittuja esineitä vain kaukaa. Jos kuitenkin astuu kauemmas taaksepäin ja antaa kuvan vaikuttaa kokonaisuutena, "poikkeavat" materiaalit ja muodot väistyvät taustalle, ja teekupit, keppituolit jne. ilmestyvät yhtäkkiä uudelleen esiin. Saman vaikutuksen saavuttivat jo muinaiset roomalaiset värikkäillä mosaiikeillaan.
Ajan myötä Grisin maalaustyyli muuttui "pehmeämmäksi" ja sovittelevammaksi perinteistä maalausta kohtaan. Hän alkoi säveltää asetelmia ja maisemia samaan maalaukseen. Gris ei kuitenkaan rajoittunut maalaamiseen: hän teki veistoksia, lavasteita ja jopa teatteripukuja. Hän jatkoi myös kirjojen kuvitusta. Kuten niin monet monitahoiset nerot, hänkin näytti aavistaneen varhaisen loppunsa - yhtä pakkomielteisesti kuin hän ajoittain työskenteli. Hän kuoli munuaisten vajaatoimintaan Pariisissa vuonna 1927 vain neljänkymmenen vuoden ikäisenä.
José Victoriano Carmelo Carlos González-Pérez oli Pablo Picasson ja Georges Bracquen ohella yksi synteettisen kubismin "kolmesta suuresta". Taidemaailma tuntee hänet kuitenkin hieman lyhyemmällä (ja siksi mieleenpainuvammalla) salanimellä Juan Gris.
Juan Gris syntyi vuonna 1887 Madridissa varakkaan kauppiaan neljästätoista lapsesta kolmastoista. Hänen setänsä opetti hänelle maalaustekniikkaa ja hän opiskeli "Escuela des Artes y Manufacturas" -yliopistossa vuosina 1902-1904. Siellä hän ystävystyi José Moreno Carboneron kanssa, josta tuli myöhemmin Salvador Dalin menestyksekäs opettaja ja joka vaikutti ratkaisevasti nuoreen "Juan Grisiin". Tämän salanimen alla nuori mies maalasi ensimmäiset, vielä jugendtyyliset kuvansa ja ansaitsi leipänsä kirjakuvituksilla - erityisesti tuolloin kuuluisan perulaisen vallankumousrunoilijan José Chocanosin runoihin. Sarjakuvapiirtäjänä toimiminen ei kuitenkaan riittänyt vuosisadan vaihteen Espanjassa, joten Gris muutti 19-vuotiaana Pariisiin vuonna 1906. Satiiristen viikkolehtien pilapiirtäjänä hänellä ei mennyt taloudellisesti paremmin, mutta hän tapasi Beau Lavoir -studiossa malagalaisen maanmiehensä, joka oli alkanut luoda maalauksia geometrisista muodoista tai, kuten kriitikot väittivät, paloitella niitä: Pablo Picasso oli luonut "kubismin" (ranskaksi: kuutio, kuutio), ja Grisistä tuli hänen oppilaansa.
Grisin erikoisalasta tuli "papiers collées", josta sana "kollaasi" on peräisin: Tätä varten hän liimasi maalauksiinsa tapetinpaloja, pelikortteja ja lehtileikkeitä, jotta hän voisi liuottaa nämä asiat ja integroida ne teoksiinsa korostamalla värien, muotojen ja rakenteiden riippumattomuutta. Esimerkkejä tästä ovat "Mies kahvilassa", "Still Life with the Pipe Chair" tai "Teekupit". Samannimiset kohteet antoivat puitteet tai pikemminkin muodon teokselle, joka lopulta muistutti mainittuja esineitä vain kaukaa. Jos kuitenkin astuu kauemmas taaksepäin ja antaa kuvan vaikuttaa kokonaisuutena, "poikkeavat" materiaalit ja muodot väistyvät taustalle, ja teekupit, keppituolit jne. ilmestyvät yhtäkkiä uudelleen esiin. Saman vaikutuksen saavuttivat jo muinaiset roomalaiset värikkäillä mosaiikeillaan.
Ajan myötä Grisin maalaustyyli muuttui "pehmeämmäksi" ja sovittelevammaksi perinteistä maalausta kohtaan. Hän alkoi säveltää asetelmia ja maisemia samaan maalaukseen. Gris ei kuitenkaan rajoittunut maalaamiseen: hän teki veistoksia, lavasteita ja jopa teatteripukuja. Hän jatkoi myös kirjojen kuvitusta. Kuten niin monet monitahoiset nerot, hänkin näytti aavistaneen varhaisen loppunsa - yhtä pakkomielteisesti kuin hän ajoittain työskenteli. Hän kuoli munuaisten vajaatoimintaan Pariisissa vuonna 1927 vain neljänkymmenen vuoden ikäisenä.
Sivu 1 / 4