Hänet tunnetaan muotokuvistaan ja freskoistaan. Jules-Élie Delaunay oli merkittävä ranskalainen taiteilija 1800-luvulla. Jules-Élie Delaunay syntyi Nantesissa, Loire-Atlantiquessa, ja 20-vuotiaana hän kirjoittautui Pariisin École des Beaux-artsiin, jossa hän opiskeli aikansa tunnettujen taiteilijoiden parissa.
Ensimmäisen suuren menestyksensä Jules-Élie Delaunay saavutti vuonna 1853, kun hän voitti "Second Grand Prix de Rome" (Ranskan hallituksen ansioituneimmille taideopiskelijoille perustama stipendi, joka antoi hänelle mahdollisuuden viettää neljä vuotta Roomassa) maalauksellaan Jésus chassant les vendeurs du Temple (Jeesus ajaa temppelin myyjät pois). Muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1856, hän voitti jälleen Rooman toisen Grand Prix de Rome -kilpailun maalauksellaan Le Retour du jeune Tobie (Nuoren Tobiaksen paluu). Roomassa ollessaan hän etääntyi Rafaelin täydellisyyden ihanteesta ja kääntyi 1400-luvun maalaustaiteen totuuteen ja ankaruuteen. Hän oli 1800-luvun maalari. Hän oli kuitenkin klassinen taidemaalari, ja yksi hänen suurimmista innoittajistaan oli epäilemättä Ingres. Teoksista, joista hänet muistetaan parhaiten, mainittakoon Nantesissa sijaitsevan Saint Nicolasin kirkon maalaus. Hän loi myös viisi taulua Pariisin oopperaan (Apollo, Orfeus, Amphion) ja 12 maalausta Palais Royalin valtioneuvoston huoneeseen.
Hän koristeli myös Pariisin kaupungintalon kunniaportaat ja loi Pantheonin keskilaivaan lukuisia paneeleita, jotka kuvaavat pyhien Genevieve ja Attila elämää. Delaunay työskenteli jälkimmäisen parvekkeen parissa niin intensiivisesti, että se oli ja on yhä keskeneräinen 15 vuoden jälkeen. Vuonna 1879 Delaunay valittiin Kuvataideakatemian jäseneksi ja vuonna 1889 hänet nimitettiin Pariisin taidekoulun ateljeen johtajaksi. Delaunay, joka oli varakkaan musiikinystävän Ernest Legouvén ystävä, ohjasi veljenpoikansa (josta tuli myöhemmin taidemaalari George Desvallières) taideluokkia. Delaunaysta ja Desvallièresistä tuli niin hyviä ystäviä, että he matkustivat yhdessä Ticinoon vuonna 1884. Siellä Delaunay esitteli hänet Gustave Moreaulle. Moreau ja Delaunay toimivat todistajina George Desvallièresin ja Marguerite Lefebvren häissä vuonna 1890. Jules-Élie Delaunay kuoli 5. syyskuuta 1891 Pariisin kodissaan osoitteessa 58 rue Notre-Dame-de-Lorette 9. arrondissementissa 3, ja hänet haudattiin Miséricorden hautausmaalle Nantesissa.
Hänet tunnetaan muotokuvistaan ja freskoistaan. Jules-Élie Delaunay oli merkittävä ranskalainen taiteilija 1800-luvulla. Jules-Élie Delaunay syntyi Nantesissa, Loire-Atlantiquessa, ja 20-vuotiaana hän kirjoittautui Pariisin École des Beaux-artsiin, jossa hän opiskeli aikansa tunnettujen taiteilijoiden parissa.
Ensimmäisen suuren menestyksensä Jules-Élie Delaunay saavutti vuonna 1853, kun hän voitti "Second Grand Prix de Rome" (Ranskan hallituksen ansioituneimmille taideopiskelijoille perustama stipendi, joka antoi hänelle mahdollisuuden viettää neljä vuotta Roomassa) maalauksellaan Jésus chassant les vendeurs du Temple (Jeesus ajaa temppelin myyjät pois). Muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1856, hän voitti jälleen Rooman toisen Grand Prix de Rome -kilpailun maalauksellaan Le Retour du jeune Tobie (Nuoren Tobiaksen paluu). Roomassa ollessaan hän etääntyi Rafaelin täydellisyyden ihanteesta ja kääntyi 1400-luvun maalaustaiteen totuuteen ja ankaruuteen. Hän oli 1800-luvun maalari. Hän oli kuitenkin klassinen taidemaalari, ja yksi hänen suurimmista innoittajistaan oli epäilemättä Ingres. Teoksista, joista hänet muistetaan parhaiten, mainittakoon Nantesissa sijaitsevan Saint Nicolasin kirkon maalaus. Hän loi myös viisi taulua Pariisin oopperaan (Apollo, Orfeus, Amphion) ja 12 maalausta Palais Royalin valtioneuvoston huoneeseen.
Hän koristeli myös Pariisin kaupungintalon kunniaportaat ja loi Pantheonin keskilaivaan lukuisia paneeleita, jotka kuvaavat pyhien Genevieve ja Attila elämää. Delaunay työskenteli jälkimmäisen parvekkeen parissa niin intensiivisesti, että se oli ja on yhä keskeneräinen 15 vuoden jälkeen. Vuonna 1879 Delaunay valittiin Kuvataideakatemian jäseneksi ja vuonna 1889 hänet nimitettiin Pariisin taidekoulun ateljeen johtajaksi. Delaunay, joka oli varakkaan musiikinystävän Ernest Legouvén ystävä, ohjasi veljenpoikansa (josta tuli myöhemmin taidemaalari George Desvallières) taideluokkia. Delaunaysta ja Desvallièresistä tuli niin hyviä ystäviä, että he matkustivat yhdessä Ticinoon vuonna 1884. Siellä Delaunay esitteli hänet Gustave Moreaulle. Moreau ja Delaunay toimivat todistajina George Desvallièresin ja Marguerite Lefebvren häissä vuonna 1890. Jules-Élie Delaunay kuoli 5. syyskuuta 1891 Pariisin kodissaan osoitteessa 58 rue Notre-Dame-de-Lorette 9. arrondissementissa 3, ja hänet haudattiin Miséricorden hautausmaalle Nantesissa.
Sivu 1 / 1