Julius Anton Adam, joka tunnettiin myös nimellä "Katzenadam" tai "Katzenraffael", näki päivänvalon 18. toukokuuta 1852 Münchenissä, joka on kuuluisa saksalaisen romantiikan kehdosta ja rikkaasta taidehistoriastaan. Hänen isänsä, jonka nimi oli myös Julius Adam, oli arvostettu litografi ja valokuvaaja. Nuori Adam seurasi isäänsä valokuvaamoon valmistuttuaan lukiosta ja aloitti taiteellisen uransa maisemakuvauksen parissa. Hänen kykynsä kuvalliseen esittämiseen ja taiteellinen silmänsä johdattivat hänet Brasiliaan, jossa hän työskenteli retusöörinä Rio de Janeirossa lähes kuusi vuotta.

Halutessaan kehittää taiteellisia taitojaan edelleen Adam palasi Saksaan, jossa hän jatkoi opintojaan Michael Echterin johdolla Münchenin kuninkaallisessa taidekoulussa. Myöhemmin hän liittyi maineikkaaseen Münchenin akatemiaan ja tuli aikansa johtaviin taidemaalareihin kuuluvan Wilhelm von Diez:n oppilaaksi. Kuuden vuoden intensiivisen opiskelun ja taiteellisen harjoittelun jälkeen Adam asettui Müncheniin vuonna 1882 genre- ja eläinmaalariksi. Tänä aikana hän valmisti kuuluisat kissamaalauksensa, jotka toivat hänelle lempinimen "kissadam".

Vuonna 1893 Adam, joka oli tuolloin jo nimitetty akatemian professoriksi, muutti vastarakennettuun huvilaan osoitteessa Böcklinstraße 25 Gernin huvilayhdyskunnassa, jonka hän oli ostanut Heilmannilta ja Littmannilta. Siellä hän asui ja työskenteli kuolemaansa asti vuonna 1913. Adamin kissakuvat tulivat tunnetuiksi maailmanlaajuisesti ja niitä juhlittiin erityisesti Yhdysvalloissa. Hänen teoksensa, muun muassa "Äidin onni", "Viimeinen puraisu", "Potilas", "Siesta" ja "Lämmittelyhuone", palkittiin kultamitalilla Münchenin kansainvälisessä taidenäyttelyssä 1905.

Vaikka hänen isoisänsä Albrecht Adamin hautapaikalla on merkintä, jonka mukaan sinne on haudattu myös Julius Adam, hänen nimeään ei löydy virallisesta hautakirjasta. Tästä epäselvyydestä huolimatta hänen taiteellinen perintönsä ja hänen ainutlaatuinen kykynsä vangita kissojen sielu ja olemus kankaalle pysyy unohtumattomana. Julius Anton Adamin teokset ovat enemmän kuin pelkkiä kuvallisia esityksiä - ne ovat ikkuna niiden eläinten sieluun, joita hän niin rakastavasti kuvasi.