n maalauksissa arkkitehtuurin kauneus paljastuu maiseman kauneuden yhteydessä. Luonnon luomien kukkuloiden, vuorten ja tasankojen keskellä kohoavat vahvat muurit, jotka muodostavat suojaavia linnoja. Preussilainen arkkitehti ja taidemaalari Karl Friedrich Schinkel (1781-1841) ymmärsi eurooppalaisen arkkitehtuurin antiikin kreikkalaisen arkkitehtuurin jatkumona. Neuruppilaisen pastorin pojan erinomainen taiteellinen lahjakkuus oli havaittavissa jo hänen lukioaikoinaan. Vierailtuaan arkkitehtuuripiirustuksia esittelevässä näyttelyssä nuori Schinkel päätti ryhtyä arkkitehdiksi. Hän opiskeli Friedrich ja David Gillyn yksityisessä rakennuskoulussa Berliinissä. Samaan aikaan hän aloitti arkkitehtiopinnot Berliinin Bauakademiassa ja osallistui luennoille Akademie der Künste -akatemiassa.
Uuden vuosisadan alussa Schinkel suoritti ensimmäisten joukossa virkamiestutkinnon, joka oikeutti hänet työskentelemään rakennusvalvojana tai rakennustarkastajana. Preussin taloudellisen kurjuuden vuoksi, joka liittyi Napoleonia vastaan käytyyn sotaan vuoden 1800 tienoilla, uusia rakennushankkeita voitiin kuitenkin toteuttaa vain vähän. Ensimmäisten rakennus- ja suunnitteluhankkeidensa toteuttamisen jälkeen Friedrich Schinkel päätti nähdä maailmaa. Hänen tiensä vei hänet Dresdeniin, Prahaan, Wieniin, Venetsiaan, Padovaan, Torinoon, Palermoon, Napoliin, Lyoniin ja Pariisiin. Strasbourgin ja Weimarin kautta hän palasi Berliiniin. Siellä hän esitteli matkojensa innoittamia panoraamakuvia. Teosten ihailijoita olivat muun muassa kuningas Fredrik Vilhelm III ja Preussin kuningatar Luise. Tämän seurauksena Schinkel sai tehtäväkseen suunnitella uudelleen kuningatar Luisen makuuhuoneen Kronprinzenpalaisessa ja hänen huoneidensa sisustuksen Berliinin Stadtschlossissa. Tämän toimeksiannon myötä hänestä tuli Preussin kuningasperheen sisustussuunnittelija ja rakennusmestari.
Pääarkkitehtina Schinkel oli vastuussa siitä, että Berliinistä tuli Preussin edustava pääkaupunki. Lisäksi hänen vastuualueeseensa kuuluivat muut rakennushankkeet Kölnistä Königsbergiin. Berliinin Königswache, Schauspielhaus ja Altes Museum todistavat vielä nykyäänkin Karl Friedrich Schinkelin työstä. Hänestä tuli todennäköisesti klassismin tärkein arkkitehti, ja hän oli ystävällisissä väleissä ja vilkkaassa henkisessä vuorovaikutuksessa sellaisten aikalaistensa kanssa kuin Wilhelm von Humboldt, Johann Wolfgang von Goethe, kreivi Hermann von Pückler-Muskau ja Clemens von Brentano. Vaikka Karl Friedrich Schinkel oli yhä enemmän kiinnostunut arkkitehtuurista, hän omistautui edelleen intensiivisesti maalaustaiteelle. Hänelle molemmat taiteet liittyivät erottamattomasti toisiinsa.
n maalauksissa arkkitehtuurin kauneus paljastuu maiseman kauneuden yhteydessä. Luonnon luomien kukkuloiden, vuorten ja tasankojen keskellä kohoavat vahvat muurit, jotka muodostavat suojaavia linnoja. Preussilainen arkkitehti ja taidemaalari Karl Friedrich Schinkel (1781-1841) ymmärsi eurooppalaisen arkkitehtuurin antiikin kreikkalaisen arkkitehtuurin jatkumona. Neuruppilaisen pastorin pojan erinomainen taiteellinen lahjakkuus oli havaittavissa jo hänen lukioaikoinaan. Vierailtuaan arkkitehtuuripiirustuksia esittelevässä näyttelyssä nuori Schinkel päätti ryhtyä arkkitehdiksi. Hän opiskeli Friedrich ja David Gillyn yksityisessä rakennuskoulussa Berliinissä. Samaan aikaan hän aloitti arkkitehtiopinnot Berliinin Bauakademiassa ja osallistui luennoille Akademie der Künste -akatemiassa.
Uuden vuosisadan alussa Schinkel suoritti ensimmäisten joukossa virkamiestutkinnon, joka oikeutti hänet työskentelemään rakennusvalvojana tai rakennustarkastajana. Preussin taloudellisen kurjuuden vuoksi, joka liittyi Napoleonia vastaan käytyyn sotaan vuoden 1800 tienoilla, uusia rakennushankkeita voitiin kuitenkin toteuttaa vain vähän. Ensimmäisten rakennus- ja suunnitteluhankkeidensa toteuttamisen jälkeen Friedrich Schinkel päätti nähdä maailmaa. Hänen tiensä vei hänet Dresdeniin, Prahaan, Wieniin, Venetsiaan, Padovaan, Torinoon, Palermoon, Napoliin, Lyoniin ja Pariisiin. Strasbourgin ja Weimarin kautta hän palasi Berliiniin. Siellä hän esitteli matkojensa innoittamia panoraamakuvia. Teosten ihailijoita olivat muun muassa kuningas Fredrik Vilhelm III ja Preussin kuningatar Luise. Tämän seurauksena Schinkel sai tehtäväkseen suunnitella uudelleen kuningatar Luisen makuuhuoneen Kronprinzenpalaisessa ja hänen huoneidensa sisustuksen Berliinin Stadtschlossissa. Tämän toimeksiannon myötä hänestä tuli Preussin kuningasperheen sisustussuunnittelija ja rakennusmestari.
Pääarkkitehtina Schinkel oli vastuussa siitä, että Berliinistä tuli Preussin edustava pääkaupunki. Lisäksi hänen vastuualueeseensa kuuluivat muut rakennushankkeet Kölnistä Königsbergiin. Berliinin Königswache, Schauspielhaus ja Altes Museum todistavat vielä nykyäänkin Karl Friedrich Schinkelin työstä. Hänestä tuli todennäköisesti klassismin tärkein arkkitehti, ja hän oli ystävällisissä väleissä ja vilkkaassa henkisessä vuorovaikutuksessa sellaisten aikalaistensa kanssa kuin Wilhelm von Humboldt, Johann Wolfgang von Goethe, kreivi Hermann von Pückler-Muskau ja Clemens von Brentano. Vaikka Karl Friedrich Schinkel oli yhä enemmän kiinnostunut arkkitehtuurista, hän omistautui edelleen intensiivisesti maalaustaiteelle. Hänelle molemmat taiteet liittyivät erottamattomasti toisiinsa.
Sivu 1 / 1