Knud Bergslien, norjalaisen kansallisromantiikan mestari, joka syntyi Vossissa toukokuussa 1827 ja kuoli Kristianiassa marraskuussa 1908, loi mielikuvitusta herättäviä ja aisteja kiehtovia taideteoksia. Hänen ainutlaatuinen taiteellinen ilmaisuvoimansa näkyy hänen upeissa taidegrafiikoissaan, joille on ominaista kyky vangita norjalaisen elämän runous ja romantiikka. Bergslienin elämänmatka alkoi vaatimattomasta pientilan ympäristöstä, jossa hän löysi varhain intohimonsa taiteeseen. Hänen matkansa vei hänet Bergenin sotilaselämästä taidekoulutukseen tunnetun maisemamaalarin Hans Leganger Reusch:n kanssa. Hänen lahjakkuutensa ja omistautumisensa ansiosta hän pääsi Antwerpenin taideakatemiaan, jonka Bergenin asukkaiden tuki rahoitti. Hänen matkansa jatkui, kun hän hioi piirustustaitojaan Pariisissa Charles Gleyre:ssä ennen kuin hän palasi Bergeniin piirustus- ja maalauskoulun opettajaksi.

Bergslien vakiinnutti nopeasti asemansa lahjakkaana muotokuvamaalarina, ja hänen kiinnostuksensa kansanelämän kuvaamiseen toi hänelle tunnustusta ja menestystä. Hänen kykynsä vangita arkielämän kauneus ja ilmaista norjalaisen kulttuurin sielua etnografisten kuvaustensa kautta toi hänelle erityisaseman Düsseldorfin koulukunnassa. Kansanaiheiden lisäksi hän paneutui myös Norjan historiaan Snorri Sturlusonin Heimskringlan innoittamana, jonka eräs mesenaatti oli antanut hänelle. Palattuaan Norjaan Bergslien perusti yhdessä Morten Müllerin kanssa maalauskoulun, joka sai Müllerin lähdön jälkeen nimen "Bergsliens Malerskole". Hänen panoksensa Christianian, kuten Osloa tuolloin kutsuttiin, taide-elämään oli valtava ja mullistava. Koulun johtajana hän vaikutti kokonaiseen taiteilijasukupolveen, mukaan lukien hänen veljenpoikansa ARTISTREPLEPLACE2.

Luovan elämänsä toisessa vaiheessa, palattuaan Norjaan, Bergslien loi pääasiassa muotokuvia, joita voi yhä nykyäänkin ihailla lukuisissa taidegrafiikoissa. Hänen tunnetuin panoksensa taiteeseen ovat kuitenkin hänen historiamaalauksensa. Sellaiset teokset kuin "Birkebeinerit" (1869), "Kuningas Sverre lumimyrskyssä" (1870), "Hafrsfjordin taistelu" (1872) ja "Kuningas Oskari II:n kruunajaiset" (1874), josta hän sai kuninkaallisen Wasa-ristin, ovat loistavia esimerkkejä Berglienin kyvystä herättää historia ja myytit eloon kiehtovassa kuvallisessa muodossa. Knud Bergslien on todellinen taidemaailman jättiläinen, joka vangitsee teoksissaan norjalaisen kansanelämän ja historian ytimen. Hänen poikkeukselliset taitonsa ja luova nerokkuutensa ovat tehneet hänestä kansallisromanttisen liikkeen pysyvän symbolin. Hänen teoksensa jatkavat elämäänsä taidegrafiikkana, ja ne vangitsevat edelleen sen lumovoiman ja syvät tunteet, jotka ne herättivät, kun ne ensimmäisen kerran kuviteltiin. Hänen taiteensa on enemmän kuin pelkkä visuaalinen elämys - se on portaali menneeseen Norjaan, joka vaikuttaa eläväiseltä ja henkeäsalpaavan todelliselta hänen siveltimenvedoissaan ja väreissään.