Sotilaspalvelu, maisemamaalaus ja historiallisten valaisimien keräily - nämä kolme intohimoa määrittelivät itävaltalaisen everstiluutnantti Edler von Beneschin elämän. "Keräilyni lähti siitä, että tajusin, että taideteoksia ja taide-esineitä uhkaa tuhoaminen, ja siksi halusin kaikin voimin estää sen, ja kiinnostukseni maalaamiseen lähti luonnon kauneuden ihailusta." Näillä sanoilla Benesch osoitti kerran Krainer Kunstmuseumin johtajalle, että armeija oli sijoitettu alueelle, joka tuolloin kuului Itävallan kruununmaahan, pitkäksi aikaa. Näiden kuukausien aikana hän loi lukuisia maalauksia ja kuvituksia erityisesti koskemattomista, hiljaisista ja koskemattomista maisemista. Kruununprinssin teoksen "Itävalta-Unkarin monarkia sanoin ja kuvin" niteessä Kärnten ja Karvia monet hänen teoksistaan osoittavat hänen erityistä kiintymystään tähän alueeseen. Sotilasura vei hänet myöhemmin Steiermarkiin, Galiciaan, Dalmatiaan, Venetoon, Unkariin ja Ala-Itävaltaan. Kaikissa näissä paikoissa Ladislav Benesch jatkoi väsymättä keräilyä ja maalaamista.
Benesch kasvoi turvallisesti ja huolettomasti Itävallan Austerlitzissa. Hänen isänsä oli kreivi Kaunitzin yksityinen virkamies ja linnanjohtaja. Koulun jälkeen hän päätti nopeasti palvella Itävallan vanhan monarkian armeijassa ja lopetti palveluksensa vapaaehtoisesti yli 40 vuoden jälkeen. Koristeltu lukuisilla kotimaisilla ja ulkomaisilla mitaleilla, tilauksilla ja aatelisarvonimellä. Jo 19-vuotiaana hän taisteli kadettina Tanskan ja Italian vastaisissa sotaretkissä ja haavoittui vakavasti kaksi vuotta myöhemmin Custozzan taistelussa. Tämä kokemus - kuten hän myöhemmin kirjoitti - sai hänet kiinnostumaan taiteesta. Siitä lähtien Benesch oli sotilaspalveluksensa ohella innokas, yksityiskohtiin keskittyvä taidemaalari ja keräilijä.
Hän oppi taidemaalarin ammatin välineitä Wienin akatemiassa ja myöhemmin itävaltalaisen maisemamaalarin professori Eduard Peithner von Lichtenfelsin yksityisoppilaana. Myöhemmin everstiluutnanttina Benesch välitti taitojaan vapaakätisen piirtämisen opettajana muun muassa Wienin jalkaväen kadettikoulussa.
Lähes romanttisten maisemiensa lisäksi hän dokumentoi piirroksin tarkasti monia arkeologisia löytöjä ja dokumentoi huolellisesti kaikki oman kokoelmansa esineet. Jälkimmäinen syntyi koskaan tarkemmin kuvaamattomasta heikkoudesta keskiajalta XIX vuosisadan puoliväliin saakka Itävallan ja Unkarin monarkian alueella valmistettuja tai ainakin siellä käytössä olleita "antiikkisia valaisimia" kohtaan. Viimeisimmän laskennan mukaan hän säilytti Wienin asunnossaan 1 206 historiallista esinettä. Niistä kaikista oli pieniä lyijykynäpiirroksia ja kirjallisia muistiinpanoja, sikäli kuin hän sai ne käsiinsä. Ainutlaatuinen kokoelma ja siitä vuonna 1904 julkaistut asiakirjat ovat nykyään Itävallan kansatieteellisen museon hallussa Wienissä.
Sotilaspalvelu, maisemamaalaus ja historiallisten valaisimien keräily - nämä kolme intohimoa määrittelivät itävaltalaisen everstiluutnantti Edler von Beneschin elämän. "Keräilyni lähti siitä, että tajusin, että taideteoksia ja taide-esineitä uhkaa tuhoaminen, ja siksi halusin kaikin voimin estää sen, ja kiinnostukseni maalaamiseen lähti luonnon kauneuden ihailusta." Näillä sanoilla Benesch osoitti kerran Krainer Kunstmuseumin johtajalle, että armeija oli sijoitettu alueelle, joka tuolloin kuului Itävallan kruununmaahan, pitkäksi aikaa. Näiden kuukausien aikana hän loi lukuisia maalauksia ja kuvituksia erityisesti koskemattomista, hiljaisista ja koskemattomista maisemista. Kruununprinssin teoksen "Itävalta-Unkarin monarkia sanoin ja kuvin" niteessä Kärnten ja Karvia monet hänen teoksistaan osoittavat hänen erityistä kiintymystään tähän alueeseen. Sotilasura vei hänet myöhemmin Steiermarkiin, Galiciaan, Dalmatiaan, Venetoon, Unkariin ja Ala-Itävaltaan. Kaikissa näissä paikoissa Ladislav Benesch jatkoi väsymättä keräilyä ja maalaamista.
Benesch kasvoi turvallisesti ja huolettomasti Itävallan Austerlitzissa. Hänen isänsä oli kreivi Kaunitzin yksityinen virkamies ja linnanjohtaja. Koulun jälkeen hän päätti nopeasti palvella Itävallan vanhan monarkian armeijassa ja lopetti palveluksensa vapaaehtoisesti yli 40 vuoden jälkeen. Koristeltu lukuisilla kotimaisilla ja ulkomaisilla mitaleilla, tilauksilla ja aatelisarvonimellä. Jo 19-vuotiaana hän taisteli kadettina Tanskan ja Italian vastaisissa sotaretkissä ja haavoittui vakavasti kaksi vuotta myöhemmin Custozzan taistelussa. Tämä kokemus - kuten hän myöhemmin kirjoitti - sai hänet kiinnostumaan taiteesta. Siitä lähtien Benesch oli sotilaspalveluksensa ohella innokas, yksityiskohtiin keskittyvä taidemaalari ja keräilijä.
Hän oppi taidemaalarin ammatin välineitä Wienin akatemiassa ja myöhemmin itävaltalaisen maisemamaalarin professori Eduard Peithner von Lichtenfelsin yksityisoppilaana. Myöhemmin everstiluutnanttina Benesch välitti taitojaan vapaakätisen piirtämisen opettajana muun muassa Wienin jalkaväen kadettikoulussa.
Lähes romanttisten maisemiensa lisäksi hän dokumentoi piirroksin tarkasti monia arkeologisia löytöjä ja dokumentoi huolellisesti kaikki oman kokoelmansa esineet. Jälkimmäinen syntyi koskaan tarkemmin kuvaamattomasta heikkoudesta keskiajalta XIX vuosisadan puoliväliin saakka Itävallan ja Unkarin monarkian alueella valmistettuja tai ainakin siellä käytössä olleita "antiikkisia valaisimia" kohtaan. Viimeisimmän laskennan mukaan hän säilytti Wienin asunnossaan 1 206 historiallista esinettä. Niistä kaikista oli pieniä lyijykynäpiirroksia ja kirjallisia muistiinpanoja, sikäli kuin hän sai ne käsiinsä. Ainutlaatuinen kokoelma ja siitä vuonna 1904 julkaistut asiakirjat ovat nykyään Itävallan kansatieteellisen museon hallussa Wienissä.
Sivu 1 / 2