Lance Thackerayn säilynyt graafinen tuotanto voidaan jakaa karkeasti kahteen aihepiiriin: Urheilutoiminnan, erityisesti golfin ja biljardin, vastoinkäymiset ja tyypillisten tilanteiden hahmottelu, joihin eurooppalaiset Egyptinmatkailijat joutuivat tai joutuivat tahtomattaan. Lisäksi lisääntyvä motorisoituminen ja sen vaikutukset löysivät tiensä myös hänen teoksiinsa.
Vähän ennen vuosisadan vaihdetta Thackeray oli asettunut taiteilijaksi Lontooseen. Hän valmisti yli 800 erilaista postikorttia lontoolaiselle Raphael Tuck & Sons -yritykselle ja oli jäsenenä Royal Society of British Artists -järjestössä, joka oli tunnetumman Royal Academyn vastine. London Sketch Club, jonka hän oli mukana perustamassa ja joka myöhemmin laajeni maalaustaiteen ja akvarellitaiteen osastoihin, oli yksityinen kerho taiteilijoille, jotka suunnittelivat kaupallisia graafisia teoksia sanomalehtiin, aikakauslehtiin tai kirjoihin. Se perustettiin erään toisen piirustuskerhon sivutuotteena, ja se johtui siitä, että jäsenet eivät päässeet yksimielisyyteen kylmästä tai kuumasta keitosta kiireisen illan päätteeksi, ja se viittaa tyypilliseen brittiläiseen huumoriin tällaisissa asioissa. Thackeray teki lukuisia humoristisia piirroksia brittiläiseen lehdistöön, esimerkiksi satiiriseen Punch-lehteen. Hän piti peiliä edvardiaanisen ajan englantilaiselle yhteiskunnalle ja tarkasteli pilkallisesti sen maneereita ja vanhentuneita arvoja. Ensimmäistä maailmansotaa edeltävänä aikana hän matkusti Egyptiin ja löysi runsaan kentän humoristisille kuvauksille englantilaisesta turismista, jotka eivät ole menettäneet viehätystään tähän päivään mennessä. Olipa kyse sitten ylipainoisista herrasmiehistä, joiden alla huohottava laukkahevonen melkein romahtaa, tai helteeseen sopimattomasti pukeutuneista naisista, jotka olivat enemmän kiinnostuneita hattunsa oikeasta istuvuudesta kuin paikallisesta kulttuurista. Suosikkikohteena oli englantilainen snobi, joka piti alkuasukkaita primitiivisinä mutta joka ei osannut peittää omaa primitiivisyyttään sivuuttamalla tapoja ja perinteitä. Punakasvoiset englantilaiset, jotka halusivat kiivetä pyramideille päivän suurimmassa helteessä tai jotka luulivat olevansa etulyöntiasemassa tinkimässä basaarissa. Englantilaiset matkustajat, jotka noudattivat brittiläistä arkirutiinia jopa hotelleissaan ja majapaikoissaan ja jotka halusivat näyttää egyptiläisille heidän elämäntapaansa, Thackeray seurasi kaikkea tätä tarkasti ja esitti sen hienovaraisesta liian ilmeiseen.
Postikorttien lisäksi on säilynyt Lance Thackerayn Egyptin-vaihetta käsitteleviä luonnos- ja painokirjoja. Hän oli erinomainen englantilaisen yläluokan seurapiirien tarkkailija, ja hänen piirtämänsä huumori on edelleen ajankohtaista, sillä sen avulla katsoja voi löytää itsensä ja nauraa itselleen.
Lance Thackerayn säilynyt graafinen tuotanto voidaan jakaa karkeasti kahteen aihepiiriin: Urheilutoiminnan, erityisesti golfin ja biljardin, vastoinkäymiset ja tyypillisten tilanteiden hahmottelu, joihin eurooppalaiset Egyptinmatkailijat joutuivat tai joutuivat tahtomattaan. Lisäksi lisääntyvä motorisoituminen ja sen vaikutukset löysivät tiensä myös hänen teoksiinsa.
Vähän ennen vuosisadan vaihdetta Thackeray oli asettunut taiteilijaksi Lontooseen. Hän valmisti yli 800 erilaista postikorttia lontoolaiselle Raphael Tuck & Sons -yritykselle ja oli jäsenenä Royal Society of British Artists -järjestössä, joka oli tunnetumman Royal Academyn vastine. London Sketch Club, jonka hän oli mukana perustamassa ja joka myöhemmin laajeni maalaustaiteen ja akvarellitaiteen osastoihin, oli yksityinen kerho taiteilijoille, jotka suunnittelivat kaupallisia graafisia teoksia sanomalehtiin, aikakauslehtiin tai kirjoihin. Se perustettiin erään toisen piirustuskerhon sivutuotteena, ja se johtui siitä, että jäsenet eivät päässeet yksimielisyyteen kylmästä tai kuumasta keitosta kiireisen illan päätteeksi, ja se viittaa tyypilliseen brittiläiseen huumoriin tällaisissa asioissa. Thackeray teki lukuisia humoristisia piirroksia brittiläiseen lehdistöön, esimerkiksi satiiriseen Punch-lehteen. Hän piti peiliä edvardiaanisen ajan englantilaiselle yhteiskunnalle ja tarkasteli pilkallisesti sen maneereita ja vanhentuneita arvoja. Ensimmäistä maailmansotaa edeltävänä aikana hän matkusti Egyptiin ja löysi runsaan kentän humoristisille kuvauksille englantilaisesta turismista, jotka eivät ole menettäneet viehätystään tähän päivään mennessä. Olipa kyse sitten ylipainoisista herrasmiehistä, joiden alla huohottava laukkahevonen melkein romahtaa, tai helteeseen sopimattomasti pukeutuneista naisista, jotka olivat enemmän kiinnostuneita hattunsa oikeasta istuvuudesta kuin paikallisesta kulttuurista. Suosikkikohteena oli englantilainen snobi, joka piti alkuasukkaita primitiivisinä mutta joka ei osannut peittää omaa primitiivisyyttään sivuuttamalla tapoja ja perinteitä. Punakasvoiset englantilaiset, jotka halusivat kiivetä pyramideille päivän suurimmassa helteessä tai jotka luulivat olevansa etulyöntiasemassa tinkimässä basaarissa. Englantilaiset matkustajat, jotka noudattivat brittiläistä arkirutiinia jopa hotelleissaan ja majapaikoissaan ja jotka halusivat näyttää egyptiläisille heidän elämäntapaansa, Thackeray seurasi kaikkea tätä tarkasti ja esitti sen hienovaraisesta liian ilmeiseen.
Postikorttien lisäksi on säilynyt Lance Thackerayn Egyptin-vaihetta käsitteleviä luonnos- ja painokirjoja. Hän oli erinomainen englantilaisen yläluokan seurapiirien tarkkailija, ja hänen piirtämänsä huumori on edelleen ajankohtaista, sillä sen avulla katsoja voi löytää itsensä ja nauraa itselleen.
Sivu 1 / 2