Leonhard Sandrock syntyi Sleesiassa vuonna 1867, hänen samanniminen isänsä oli pastori ja hänen äitinsä Luise oli upseeriperheestä. Äidin kuoleman jälkeen Leonhard ja hänen veljensä sijoitettiin sijaisvanhempien luo. Hänen kykynsä maalaamiseen ja piirtämiseen oli ilmeinen jo lapsena, ja hän piti erityisesti laivoista ja meriaiheista. Hänen ensimmäinen säilynyt maalauksensa on vesiväreillä maalattu veturi, jonka hän teki viisivuotiaana. Hänen oli kuitenkin jatkettava sotilasuraa, ja hän päätyi Preussin armeijan jalkaväkiyksikköön. Hän joutuu jättämään tämän jälleen loukkaantumisen vuoksi, hän putoaa hevosensa selästä ja on siitä lähtien kävelyvammainen.
Nyt hän voi ainakin omistautua todelliselle lahjakkuudelleen, ja hän opiskelee Berliinissä saksalaisen taidemaalarin Hermann Eschken luona, joka oli itse saanut opetusta merimaalareilta. Vuonna 1898 Sandrockista tuli Verein Berliner Künstlerin, Saksan vanhimman taiteilijayhdistyksen, jäsen. Opettajansa tavoin hän teki lukuisia opintomatkoja esimerkiksi Hollantiin ja Belgiaan, minkä jälkeen hän asettui takaisin Berliiniin. Hän menee naimisiin silesialaisen Ella Schmidtin kanssa ja ottaa ateljeen Berlin-Friedenaussa. Merelliset teemat säestivät häntä koko hänen elämänsä ajan, ja intohimoa vahvistivat matkat Italiaan, Maltalle, Kreikkaan sekä Pohjan- ja Itämerelle. Satamista ja satamakaupungeista tuli hänen päämotiivejaan, erityisesti Hampurin satamasta. Myös teollisuusaiheet, veturit ja koneet kiinnostivat häntä. Nämä motiivit ja aiheet olivat hyvin suosittuja ennen ensimmäistä maailmansotaa, ja monet museot olivat kiinnostuneita hänen töistään. Hänen teoksiaan painettiin ja niistä keskusteltiin myös taidelehdissä. Yhdessä muiden taiteilijoiden kanssa hän perusti Club Berliner Landschafter -yhdistyksen ja tuli Freie Vereinigung der Graphiker zu Berlinin jäseneksi. Sandrockille on ominaista voimakkaiden värien käyttö, tekniikan ja yksityiskohtien ymmärtäminen sekä ihmisten ja koneiden yhdistäminen.
Hän pääsi usein esittelemään teoksiaan Berliinin suuressa taidenäyttelyssä, Münchenin kansainvälisessä taidenäyttelyssä, kotimaassaan Ala-Sleesian taideyhdistyksessä ja lukuisissa teollisuus- ja merenkulkualan näyttelyissä. Hän oli erityisen kysytty silesialaisten taiteilijoiden edustajana myös kotimaansa ulkopuolella - jopa kuolemansa jälkeen Berliinissä vuonna 1945. 1900-luvun lopulla hänen taiteensa löydettiin uudelleen (osittain taidekauppias Eduard Sabatierin ansiosta, joka osti 300 Sandrockin öljyvärimaalausta), restauroitiin ja esiteltiin Bremerhavenin merenkulkumuseossa, Overbeckin museossa Bremenissä ja näytelmäkirjailija Gerhart Hauptmannin kunniaksi järjestetyssä näyttelyssä. Vaikka taiteilija harvoin ajoittaa maalauksiaan, ne osoittavat, miten teollisuus ja julkinen liikenne ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana. Hänen teollisia ja käsityöläisyyteen liittyviä yksityiskohtia koskevan silmänsä ansiosta voimme ymmärtää syvemmin liikenteen teollistumisen alkua.
Leonhard Sandrock syntyi Sleesiassa vuonna 1867, hänen samanniminen isänsä oli pastori ja hänen äitinsä Luise oli upseeriperheestä. Äidin kuoleman jälkeen Leonhard ja hänen veljensä sijoitettiin sijaisvanhempien luo. Hänen kykynsä maalaamiseen ja piirtämiseen oli ilmeinen jo lapsena, ja hän piti erityisesti laivoista ja meriaiheista. Hänen ensimmäinen säilynyt maalauksensa on vesiväreillä maalattu veturi, jonka hän teki viisivuotiaana. Hänen oli kuitenkin jatkettava sotilasuraa, ja hän päätyi Preussin armeijan jalkaväkiyksikköön. Hän joutuu jättämään tämän jälleen loukkaantumisen vuoksi, hän putoaa hevosensa selästä ja on siitä lähtien kävelyvammainen.
Nyt hän voi ainakin omistautua todelliselle lahjakkuudelleen, ja hän opiskelee Berliinissä saksalaisen taidemaalarin Hermann Eschken luona, joka oli itse saanut opetusta merimaalareilta. Vuonna 1898 Sandrockista tuli Verein Berliner Künstlerin, Saksan vanhimman taiteilijayhdistyksen, jäsen. Opettajansa tavoin hän teki lukuisia opintomatkoja esimerkiksi Hollantiin ja Belgiaan, minkä jälkeen hän asettui takaisin Berliiniin. Hän menee naimisiin silesialaisen Ella Schmidtin kanssa ja ottaa ateljeen Berlin-Friedenaussa. Merelliset teemat säestivät häntä koko hänen elämänsä ajan, ja intohimoa vahvistivat matkat Italiaan, Maltalle, Kreikkaan sekä Pohjan- ja Itämerelle. Satamista ja satamakaupungeista tuli hänen päämotiivejaan, erityisesti Hampurin satamasta. Myös teollisuusaiheet, veturit ja koneet kiinnostivat häntä. Nämä motiivit ja aiheet olivat hyvin suosittuja ennen ensimmäistä maailmansotaa, ja monet museot olivat kiinnostuneita hänen töistään. Hänen teoksiaan painettiin ja niistä keskusteltiin myös taidelehdissä. Yhdessä muiden taiteilijoiden kanssa hän perusti Club Berliner Landschafter -yhdistyksen ja tuli Freie Vereinigung der Graphiker zu Berlinin jäseneksi. Sandrockille on ominaista voimakkaiden värien käyttö, tekniikan ja yksityiskohtien ymmärtäminen sekä ihmisten ja koneiden yhdistäminen.
Hän pääsi usein esittelemään teoksiaan Berliinin suuressa taidenäyttelyssä, Münchenin kansainvälisessä taidenäyttelyssä, kotimaassaan Ala-Sleesian taideyhdistyksessä ja lukuisissa teollisuus- ja merenkulkualan näyttelyissä. Hän oli erityisen kysytty silesialaisten taiteilijoiden edustajana myös kotimaansa ulkopuolella - jopa kuolemansa jälkeen Berliinissä vuonna 1945. 1900-luvun lopulla hänen taiteensa löydettiin uudelleen (osittain taidekauppias Eduard Sabatierin ansiosta, joka osti 300 Sandrockin öljyvärimaalausta), restauroitiin ja esiteltiin Bremerhavenin merenkulkumuseossa, Overbeckin museossa Bremenissä ja näytelmäkirjailija Gerhart Hauptmannin kunniaksi järjestetyssä näyttelyssä. Vaikka taiteilija harvoin ajoittaa maalauksiaan, ne osoittavat, miten teollisuus ja julkinen liikenne ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana. Hänen teollisia ja käsityöläisyyteen liittyviä yksityiskohtia koskevan silmänsä ansiosta voimme ymmärtää syvemmin liikenteen teollistumisen alkua.
Sivu 1 / 1