Taidehistorian mosaiikki peittää usein alleen poikkeuksellisen taiteilijan, jonka teokset ovat kuin ikkunoita kadonneisiin maailmoihin. Yksi tällainen taiteilija oli Lilian Stannard, joka löysi oman, omaleimaisen tyylinsä taidemaailman mullistusten ja muutosten aikaan. 1900-luvun alkuaikaa Englannissa leimasi paitsi teknologinen kehitys myös luonnon kauneuden syvä arvostus. Lilian, lahjakas akvarellisti ja kuvittaja, liittyi "puutarhamaalareiden" eliittijoukkoon ja muutti englantilaiset puutarhat upeiksi taideteoksiksi. Hänen kuvaukseltaan niin autenttiset työnsä herättivät niin paljon kiinnostusta, että Lilian tuli tunnetuksi paitsi maalauksistaan myös hänen teoksistaan tehdyistä taidegrafiikoista. Vuosina 1902-1930 hän esitteli lähes kolmekymmentä akvarellipuutarhakuvaa arvostetussa Royal Academy of Artsissa, mikä teki hänen nimensä yhä tunnetummaksi taidesirkuksessa.
Froxfieldissä, Bedfordshiressä, perheeseen, jonka suonissa taide sykki, syntynyt Lilian nautti luovuuden läpitunkemasta kasvatuksesta. Isänsä, taidemaalari Henry Stannardin ohjauksessa hän oppi paitsi tekniikat myös intohimon taidetta kohtaan. Jokainen perheenjäsen, olipa kyseessä sitten sisar Emily, veli Henry tai jopa lahjakas veljentytär Theresa, vaikutti omalla tavallaan Stannardien kodin taiteelliseen ilmapiiriin. Lilianin työt saivat kuitenkin erityistä huomiota. Jo vuonna 1898, kun Lilianin esikoisnäyttelyssä Royal Society of British Artistsissa, hän osoitti kykynsä vangita hienoimmat yksityiskohdat - olipa kyseessä sitten pieni perhonen tai herkät ruiskaunokit.
Mutta juuri hänen elinvoimainen väripalettinsa ja ainutlaatuinen tulkintansa puutarhoista takasi hänelle vertaansa vailla olevan aseman taidemaailmassa. Hänen näyttelyjään, kuten Summer Gardens of England ja Flower Gardens of England, ylistivät niin taiteen ystävät kuin kriitikotkin. Hänelle ei ollut vierasta edes kuninkaallinen tunnustus, kun Walesin prinsessa osti yhden hänen teoksistaan.Mutta kaikesta maineesta ja tunnustuksesta huolimatta Lilian Stannard pysyi uskollisena taiteelleen. Hän tuskin muutti tyyliään ensimmäisen maailmansodan aikana ja sen jälkeisinä vuosina, mutta jatkoi voimakasta värien käyttöä ja nostalgista kuvausta sekä ylellisistä että mökkipuutarhoista.
Elämä vei hänet Bedfordshirestä Lontooseen ja takaisin, mutta lopulta hän henkäisi viimeisen hengenvetonsa pääkaupungissa. Hän kuoli Blackheathissa 24. marraskuuta 1944, mutta jätti jälkeensä perinnön, joka tuntuu edelleen jokaisessa hänen teoksistaan tehdyssä taidegrafiikassa. Hänen taiteensa ytimessä oli hänen kykynsä vangita englantilaisen puutarhan sielu, ja tämä ominaisuus on aistittavissa joka kerta, kun katsot hänen mestarillisia teoksiaan.
Taidehistorian mosaiikki peittää usein alleen poikkeuksellisen taiteilijan, jonka teokset ovat kuin ikkunoita kadonneisiin maailmoihin. Yksi tällainen taiteilija oli Lilian Stannard, joka löysi oman, omaleimaisen tyylinsä taidemaailman mullistusten ja muutosten aikaan. 1900-luvun alkuaikaa Englannissa leimasi paitsi teknologinen kehitys myös luonnon kauneuden syvä arvostus. Lilian, lahjakas akvarellisti ja kuvittaja, liittyi "puutarhamaalareiden" eliittijoukkoon ja muutti englantilaiset puutarhat upeiksi taideteoksiksi. Hänen kuvaukseltaan niin autenttiset työnsä herättivät niin paljon kiinnostusta, että Lilian tuli tunnetuksi paitsi maalauksistaan myös hänen teoksistaan tehdyistä taidegrafiikoista. Vuosina 1902-1930 hän esitteli lähes kolmekymmentä akvarellipuutarhakuvaa arvostetussa Royal Academy of Artsissa, mikä teki hänen nimensä yhä tunnetummaksi taidesirkuksessa.
Froxfieldissä, Bedfordshiressä, perheeseen, jonka suonissa taide sykki, syntynyt Lilian nautti luovuuden läpitunkemasta kasvatuksesta. Isänsä, taidemaalari Henry Stannardin ohjauksessa hän oppi paitsi tekniikat myös intohimon taidetta kohtaan. Jokainen perheenjäsen, olipa kyseessä sitten sisar Emily, veli Henry tai jopa lahjakas veljentytär Theresa, vaikutti omalla tavallaan Stannardien kodin taiteelliseen ilmapiiriin. Lilianin työt saivat kuitenkin erityistä huomiota. Jo vuonna 1898, kun Lilianin esikoisnäyttelyssä Royal Society of British Artistsissa, hän osoitti kykynsä vangita hienoimmat yksityiskohdat - olipa kyseessä sitten pieni perhonen tai herkät ruiskaunokit.
Mutta juuri hänen elinvoimainen väripalettinsa ja ainutlaatuinen tulkintansa puutarhoista takasi hänelle vertaansa vailla olevan aseman taidemaailmassa. Hänen näyttelyjään, kuten Summer Gardens of England ja Flower Gardens of England, ylistivät niin taiteen ystävät kuin kriitikotkin. Hänelle ei ollut vierasta edes kuninkaallinen tunnustus, kun Walesin prinsessa osti yhden hänen teoksistaan.Mutta kaikesta maineesta ja tunnustuksesta huolimatta Lilian Stannard pysyi uskollisena taiteelleen. Hän tuskin muutti tyyliään ensimmäisen maailmansodan aikana ja sen jälkeisinä vuosina, mutta jatkoi voimakasta värien käyttöä ja nostalgista kuvausta sekä ylellisistä että mökkipuutarhoista.
Elämä vei hänet Bedfordshirestä Lontooseen ja takaisin, mutta lopulta hän henkäisi viimeisen hengenvetonsa pääkaupungissa. Hän kuoli Blackheathissa 24. marraskuuta 1944, mutta jätti jälkeensä perinnön, joka tuntuu edelleen jokaisessa hänen teoksistaan tehdyssä taidegrafiikassa. Hänen taiteensa ytimessä oli hänen kykynsä vangita englantilaisen puutarhan sielu, ja tämä ominaisuus on aistittavissa joka kerta, kun katsot hänen mestarillisia teoksiaan.
Sivu 1 / 1