Taidemaalari Lucas van Valckenborchin historia ja taiteellinen kehitys liittyvät läheisesti kalvinististen hollantilaisten kapinan epäonnistumiseen Espanjan hallintoa vastaan, sillä vuonna 1566 Valckenborch lähti flaaminkielisestä Mechelenin kaupungista pakoon myös takavarikkouhkaa. Sijainnin vaihtaminen Aachenista Antwerpeniin Tonavan varrella sijaitsevan Linzin ja Mainin varrella sijaitsevan Frankfurtin kautta osoittaa, että hänen oli usein siirrettävä työpajojaan poliittisten tapahtumien paineessa. Linz houkutteli häntä, koska keisari Rudolf II:n nuorempi veli, arkkiherttua Matias kutsui hänet palvelukseensa vuonna 1579. Valckenborchia pidettiin tuolloin palveluksessaan tärkeimpänä taiteilijana. Siksi kannattaa aina vierailla Wienin Kunsthistorisches Museumissa, jossa on paljon hänen teoksiaan. Hän ei kuitenkaan viipynyt Linzissäkään pitkään, vaan seurasi veljeään Frankfurtiin. Siellä hänellä oli suuri ja tuottava työpaja kuolemaansa saakka.
Valckenborch eli 1500-luvulla levottomuuksien ja poliittisen myllerryksen myllerryksessä. Mutta jokainen, joka nyt odottaa taidemaalarin heijastavan poliittisia tapahtumia kuvissaan, on väärässä. Poliittista taidetta, saati poliittisia kannanottoja, ei tuohon aikaan ollut olemassa. Pikemminkin Valckenborch käänsi aikansa hyvin tyypillisiksi ideaalikuvauksiksi, joille on ominaista hyvin yksityiskohtainen maalaustyyli suuren Pieter Brueghel vanhemman perintönä. Niin sanottuina maailmanmaisemina hänen maisemilleen on ominaista suuri yksityiskohtaisuus. Pienet hahmot asuttavat laajoja maisemia ja sulautuvat niihin harmonisesti. Yksipuolisista näkymistä on tullut vuosien mittaan yhä jännittävämpiä, kun niissä on diagonaalisia sommitelmia, joissa on useita tilallisia kujia. Upeat talvimaisemat ovat aina tehneet erityisen vaikutuksen katsojiin. Nykyään kutsuisimme niitä piilokuviksi, koska lukuisat pienet kohtaukset, joissa ihmiset seisovat yhdessä ryhmissä tai liikkuvat jäällä, saavat meidät katsojina lukemaan näitä kuvia kuin kuvakertomuksia.
Valckenborch on ammattinsa mestari. Joskus hänen maisemissaan on tunnistettavissa konkreettisia paikkoja. Hän omistautui yhä enemmän myös kallio- ja vuoristomaisemille, jotka vastasivat silloisen yleisön makuun yhtä hyvin kuin lumimaisemat. Sieltä löytyy usein profaaneja motiiveja, varsin arkisia motiiveja kaivostoiminnasta ja malmin sulattamisesta. Tässä Valckenborch on aikansa kronikoitsija, vaikka monet motiivit ovatkin mytologisesti ihannoituja. Mutta metsäkohtaukset näkymineen, markkinat ja talonpoikaisjuhlat antavat meille kuvan 1500-luvun maaseutuelämästä. Erikoinen motiivi on Baabelin torni, jonka Valckenborch otti haltuunsa Pieter Brueghel vanhemmalta. Hän toisti Baabelin teeman yhteensä neljä kertaa vuosien 1568 ja 1595 välillä. Tässä hän jälleen kerran laittoi kaiken mestaruutensa yksityiskohtien maailmaan. Torni täydellisenä ihannekuvana, mutta myös ylimielisyyden symbolina, kymmenine realistisine yksityiskohtineen osoittaa hänen kykynsä tarkkaavaisuuteen ja nautintoon jokapäiväisistä inhimillisistä toimista.
Taidemaalari Lucas van Valckenborchin historia ja taiteellinen kehitys liittyvät läheisesti kalvinististen hollantilaisten kapinan epäonnistumiseen Espanjan hallintoa vastaan, sillä vuonna 1566 Valckenborch lähti flaaminkielisestä Mechelenin kaupungista pakoon myös takavarikkouhkaa. Sijainnin vaihtaminen Aachenista Antwerpeniin Tonavan varrella sijaitsevan Linzin ja Mainin varrella sijaitsevan Frankfurtin kautta osoittaa, että hänen oli usein siirrettävä työpajojaan poliittisten tapahtumien paineessa. Linz houkutteli häntä, koska keisari Rudolf II:n nuorempi veli, arkkiherttua Matias kutsui hänet palvelukseensa vuonna 1579. Valckenborchia pidettiin tuolloin palveluksessaan tärkeimpänä taiteilijana. Siksi kannattaa aina vierailla Wienin Kunsthistorisches Museumissa, jossa on paljon hänen teoksiaan. Hän ei kuitenkaan viipynyt Linzissäkään pitkään, vaan seurasi veljeään Frankfurtiin. Siellä hänellä oli suuri ja tuottava työpaja kuolemaansa saakka.
Valckenborch eli 1500-luvulla levottomuuksien ja poliittisen myllerryksen myllerryksessä. Mutta jokainen, joka nyt odottaa taidemaalarin heijastavan poliittisia tapahtumia kuvissaan, on väärässä. Poliittista taidetta, saati poliittisia kannanottoja, ei tuohon aikaan ollut olemassa. Pikemminkin Valckenborch käänsi aikansa hyvin tyypillisiksi ideaalikuvauksiksi, joille on ominaista hyvin yksityiskohtainen maalaustyyli suuren Pieter Brueghel vanhemman perintönä. Niin sanottuina maailmanmaisemina hänen maisemilleen on ominaista suuri yksityiskohtaisuus. Pienet hahmot asuttavat laajoja maisemia ja sulautuvat niihin harmonisesti. Yksipuolisista näkymistä on tullut vuosien mittaan yhä jännittävämpiä, kun niissä on diagonaalisia sommitelmia, joissa on useita tilallisia kujia. Upeat talvimaisemat ovat aina tehneet erityisen vaikutuksen katsojiin. Nykyään kutsuisimme niitä piilokuviksi, koska lukuisat pienet kohtaukset, joissa ihmiset seisovat yhdessä ryhmissä tai liikkuvat jäällä, saavat meidät katsojina lukemaan näitä kuvia kuin kuvakertomuksia.
Valckenborch on ammattinsa mestari. Joskus hänen maisemissaan on tunnistettavissa konkreettisia paikkoja. Hän omistautui yhä enemmän myös kallio- ja vuoristomaisemille, jotka vastasivat silloisen yleisön makuun yhtä hyvin kuin lumimaisemat. Sieltä löytyy usein profaaneja motiiveja, varsin arkisia motiiveja kaivostoiminnasta ja malmin sulattamisesta. Tässä Valckenborch on aikansa kronikoitsija, vaikka monet motiivit ovatkin mytologisesti ihannoituja. Mutta metsäkohtaukset näkymineen, markkinat ja talonpoikaisjuhlat antavat meille kuvan 1500-luvun maaseutuelämästä. Erikoinen motiivi on Baabelin torni, jonka Valckenborch otti haltuunsa Pieter Brueghel vanhemmalta. Hän toisti Baabelin teeman yhteensä neljä kertaa vuosien 1568 ja 1595 välillä. Tässä hän jälleen kerran laittoi kaiken mestaruutensa yksityiskohtien maailmaan. Torni täydellisenä ihannekuvana, mutta myös ylimielisyyden symbolina, kymmenine realistisine yksityiskohtineen osoittaa hänen kykynsä tarkkaavaisuuteen ja nautintoon jokapäiväisistä inhimillisistä toimista.
Sivu 1 / 1