Itävaltalaissyntyinen ranskalainen Luigi Aloys-Francois-Joseph Loir tuli tunnetuksi kaikkialla Euroopassa maalauksillaan, jotka kuvaavat Pariisin arkea 1900-luvun tienoilla. Koska hänen vanhempansa työskentelivät palvelijoina ja kotiopettajina, nuori Luigi vietti lapsuutensa Ranskan kuningasperheen kotitaloudessa Görritzin linnassa. Tämän jälkeen Loirin perhe asui yhdessä Parman herttuakunnassa. Mutta kun hänen vanhempansa ja sisarensa muuttivat takaisin kotimaahansa Ranskaan, viisitoistavuotias Luigi päätti opiskella maalausta Parman taideakatemiassa ja jäi yksin. Kolme vuotta myöhemmin hänkin muutti lopulta Pariisiin muun muassa siksi, että hän halusi olla isänsä luona, joka oli tällä välin sairastunut. Pariisissa alkoi Loirin lupaava intohimo kaupunkimaalaukseen. Loir työskenteli yhdessä pariisilaisen taideopettajansa Jean-Aimable Amédée Pastelot'n kanssa ranskalaisille karikatyyrilehdille, jotka olivat tuolloin erityisen suosittuja. Pastelot on erikoistunut pääasiassa kukka- ja muotokuvamaalaukseen guassilla ja akvarellilla. Nuori taiteilija Loir koki, että hänen ateljeessaan rohkaistiin kokeilemaan eri taidemuotoja. Hän muun muassa suunnitteli teatteripukuja, harjoitti koristemaalausta ja toimitti kuvituksia romaaneihin. Huolimatta hänen kokeilunhalustaan kävi pian selväksi, että hänen lempiharrastuksensa oli realistinen kuvaus Pariisin katujen monista toiminnoista ja kohtauksista. Inspiraatiota etsiessään nuori Loir käveli asuinalueilla ja tutki arkkitehtuuria, valaistusolosuhteita ja kaupunkilaisia.
Loirin monitahoiset kaupunkikuvan kuvaukset kertovat vilpittömästä kiinnostuksesta ja syvällisestä ajattelusta. Hän näytti olevan erityisen kiinnostunut päivän, illan ja yön valon sekä erilaisten sääolosuhteiden vaikutusten esteettisestä vangitsemisesta. Impressionismin tapaan hän teki yksityiskohtaisia luonnoksia rakennusten ja kasvojen muuttuvista valoefekteistä, joita hän käytti myöhempien maalaustensa pohjana. Tämän yksityiskohtiin kiinnitetyn huomion avulla hän pystyi kiinnittämään katsojan huomion tiettyihin alueisiin. Samoin lisäämällä lämpimän valonlähteen hänen muuten viileään väripalettiinsa. Loir käytti mielellään tunnettuja paikkoja, rakennuksia ja muistomerkkejä taustamotiiveina. Näin hänen teoksistaan huokui jo nostalginen tunnelma, jonka vuoksi niistä tuli niin suosittuja.
Loir debytoi kuuluisassa Pariisin salongissa vuonna 1865, ja siitä lähtien hänestä tuli aktiivinen jäsen. Hänen teoksensa eivät kuitenkaan kuvanneet vain Pariisin kaupunkikuvaa. Monet hänen maalauksistaan perustuivat muiden ranskalaisten kaupunkien, kuten Bercyn, Auteuilin ja Puteaux'n, maisemiin. Loir ansaitsi taiteellaan hyvän toimeentulon. Hän sai palkintoja monista teoksistaan, ja hän sai taloudellista tukea suojelijoilta ja mesenaatilta. Lisäksi hänen maalauksiaan ostivat pariisilainen ylimystö sekä ranskalaiset ja muut eurooppalaiset museot. Vaikutusvaltaisena jäsenenä useissa taideyhdistyksissä (Société des Arts Décoratifs, Société des Aquarellistes, Société des Artists Français ja Société de Peintres-Lithographes) hän pääsi kypsänä taiteilijana tutustumaan Pariisin taidemuseoihin Le-Puy-en-Valeyssä ja Rouenissa.
Itävaltalaissyntyinen ranskalainen Luigi Aloys-Francois-Joseph Loir tuli tunnetuksi kaikkialla Euroopassa maalauksillaan, jotka kuvaavat Pariisin arkea 1900-luvun tienoilla. Koska hänen vanhempansa työskentelivät palvelijoina ja kotiopettajina, nuori Luigi vietti lapsuutensa Ranskan kuningasperheen kotitaloudessa Görritzin linnassa. Tämän jälkeen Loirin perhe asui yhdessä Parman herttuakunnassa. Mutta kun hänen vanhempansa ja sisarensa muuttivat takaisin kotimaahansa Ranskaan, viisitoistavuotias Luigi päätti opiskella maalausta Parman taideakatemiassa ja jäi yksin. Kolme vuotta myöhemmin hänkin muutti lopulta Pariisiin muun muassa siksi, että hän halusi olla isänsä luona, joka oli tällä välin sairastunut. Pariisissa alkoi Loirin lupaava intohimo kaupunkimaalaukseen. Loir työskenteli yhdessä pariisilaisen taideopettajansa Jean-Aimable Amédée Pastelot'n kanssa ranskalaisille karikatyyrilehdille, jotka olivat tuolloin erityisen suosittuja. Pastelot on erikoistunut pääasiassa kukka- ja muotokuvamaalaukseen guassilla ja akvarellilla. Nuori taiteilija Loir koki, että hänen ateljeessaan rohkaistiin kokeilemaan eri taidemuotoja. Hän muun muassa suunnitteli teatteripukuja, harjoitti koristemaalausta ja toimitti kuvituksia romaaneihin. Huolimatta hänen kokeilunhalustaan kävi pian selväksi, että hänen lempiharrastuksensa oli realistinen kuvaus Pariisin katujen monista toiminnoista ja kohtauksista. Inspiraatiota etsiessään nuori Loir käveli asuinalueilla ja tutki arkkitehtuuria, valaistusolosuhteita ja kaupunkilaisia.
Loirin monitahoiset kaupunkikuvan kuvaukset kertovat vilpittömästä kiinnostuksesta ja syvällisestä ajattelusta. Hän näytti olevan erityisen kiinnostunut päivän, illan ja yön valon sekä erilaisten sääolosuhteiden vaikutusten esteettisestä vangitsemisesta. Impressionismin tapaan hän teki yksityiskohtaisia luonnoksia rakennusten ja kasvojen muuttuvista valoefekteistä, joita hän käytti myöhempien maalaustensa pohjana. Tämän yksityiskohtiin kiinnitetyn huomion avulla hän pystyi kiinnittämään katsojan huomion tiettyihin alueisiin. Samoin lisäämällä lämpimän valonlähteen hänen muuten viileään väripalettiinsa. Loir käytti mielellään tunnettuja paikkoja, rakennuksia ja muistomerkkejä taustamotiiveina. Näin hänen teoksistaan huokui jo nostalginen tunnelma, jonka vuoksi niistä tuli niin suosittuja.
Loir debytoi kuuluisassa Pariisin salongissa vuonna 1865, ja siitä lähtien hänestä tuli aktiivinen jäsen. Hänen teoksensa eivät kuitenkaan kuvanneet vain Pariisin kaupunkikuvaa. Monet hänen maalauksistaan perustuivat muiden ranskalaisten kaupunkien, kuten Bercyn, Auteuilin ja Puteaux'n, maisemiin. Loir ansaitsi taiteellaan hyvän toimeentulon. Hän sai palkintoja monista teoksistaan, ja hän sai taloudellista tukea suojelijoilta ja mesenaatilta. Lisäksi hänen maalauksiaan ostivat pariisilainen ylimystö sekä ranskalaiset ja muut eurooppalaiset museot. Vaikutusvaltaisena jäsenenä useissa taideyhdistyksissä (Société des Arts Décoratifs, Société des Aquarellistes, Société des Artists Français ja Société de Peintres-Lithographes) hän pääsi kypsänä taiteilijana tutustumaan Pariisin taidemuseoihin Le-Puy-en-Valeyssä ja Rouenissa.
Sivu 1 / 1