Kuka muistaa vielä 500 markan setelin naisen, ja jos muistaa, kuka edes tuntee tämän 1600-luvun merkittävän "naishenkilön"? Maria Sibylla Merian. Hän oli Matthäus Merianin, Saksan tähän päivään asti kuuluisimman topografin ja kaivertajan tytär, jonka taiteeseen hän sai tutustua vain kiertoteitse, sillä mies kuoli, kun hän oli 3-vuotias. Hän syntyi vuonna 1747 ja kuului kolmikymmenvuotisen sodan jälkeiseen traumaattiseen yhteiskuntaan. Hänen perheympäristönsä oli selvästi eurooppalainen. Hänen isänsä oli kotoisin Baselista, sisarpuolen äiti Flanderista, oma äiti Valloniasta ja isäpuoli, kukkamaalari Jacob Marrel, Alankomaista. Hän oli erittäin lahjakas, mutta hän ei ollut kiinnostunut velipuoltensa töistä, jotka jatkoivat kaupunki- ja taistelukohtausten julkaisemista Frankfurtissa. Hän selvästi rakasti luontoa, erityisesti kukkia, ja hänen maalaukselliset luonnoksensa ja erityisesti etsauksensa, joita kutsutaan edelleen kuparikaiverruksiksi, kuten hänen isänsä niitä virheellisesti kutsui, olivat ja ovat edelleen erittäin kiinnostavia.
Mutta tämä ei luultavasti olisi riittänyt luokittelemaan häntä poikkeukselliseksi ihmiseksi. Taiteellisen toimintansa aikana, joka osoitti varhaista kypsyyttä, hän kehittyi biologisen tutkimuksen varhaiseksi edustajaksi ja eli samalla elämää, joka oli nykypäivänkin mittapuulla avointa ja lähes romaanimaista. Mistä tarkalleen ottaen hänen kiinnostuksensa luontoa kohtaan kumpusi, voidaan vain arvailla. Joka tapauksessa hänen tärkein opettajansa oli TAITEILIJA0, joka oli TAITEILIJA1:n oppilas, jota pidetään nykyään asetelmamaalauksen varsinaisena perustajana. Hän meni naimisiin isäpuolensa oppilaan Johann Andreas Graffin kanssa ja muutti tämän kanssa Nürnbergiin. Siellä hän joutui saksalaisen Vasarin, Joachim Sandrartin, huomion kohteeksi. Hänen avioliitossaan Graffin kanssa ilmeni kuitenkin moderneja piirteitä, ja se päättyi lopulta ruususodan jälkeen. Jäi avoimeksi, tapahtuiko tämä jo varhaisen pietistisen lahkolaisuuden labadistien vaikutuksesta. Nainen itsenäisenä taideyrittäjänä. Joka tapauksessa hän muutti vuonna 1686 Nieuwerdin linnaan Alankomaihin purisittien yhteisöön, jota nykyään kutsuttaisiin uskonnolliseksi kommuuniksi. Yhteisön ilmapiiri radikalisoitui kuitenkin niin, että hän muutti "epäpyhään" Amsterdamiin vuonna 1791. Hänen kirjapainoksiaan arvostettiin, mutta korkeiden kustannusten ja pienten painosmäärien vuoksi hänen oli pakko harjoittaa sivutoimista toimintaa, kuten maalausopetusta naisille. Naiset ja taide pysyivät 1800-luvun loppuun asti tabuaiheena, jota edes Maria Sibylla ei pystynyt muuttamaan.
Hän pystyi vakauttamaan taloudellisen tilanteensa siinä määrin, että hän pystyi käynnistämään tieteen ja taiteen tutkimusmatkan, matkansa hollantilaiseen Surinamiin, joka oli seikkailu jopa miehille tuohon aikaan. Myytyään lähes kaiken omaisuutensa jo yli 50-vuotias lähti nuoremman tyttärensä kanssa Surinamiin vastoin kaikkia hyvää tarkoittavia suosituksia. Hänen kaksivuotista tutkimustyötään seurasi hänen pääteoksensa, perhosten kehitystä käsittelevän perusteoksen "Metamorphosis insectorum Surinamensium" julkaiseminen. Tämän varhaisen luonnontieteellisen tutkimuksen myötä hänestä tuli perhostutkimuksen (lepidopterologian) perustaja. 1800-luvun luonnontieteilijät paheksuivat hänen tieteellistä imagoaan, mutta biologian modernin nimikkeistön perustaja Carl von Linné arvosti hänen työtään. Tieteellisestä keskustelusta riippumaton on kuitenkin yksi oivallus. Hänen kuvauksensa kasveista, perhosista ja kukista ovat edelleen vertaansa vailla.
Kuka muistaa vielä 500 markan setelin naisen, ja jos muistaa, kuka edes tuntee tämän 1600-luvun merkittävän "naishenkilön"? Maria Sibylla Merian. Hän oli Matthäus Merianin, Saksan tähän päivään asti kuuluisimman topografin ja kaivertajan tytär, jonka taiteeseen hän sai tutustua vain kiertoteitse, sillä mies kuoli, kun hän oli 3-vuotias. Hän syntyi vuonna 1747 ja kuului kolmikymmenvuotisen sodan jälkeiseen traumaattiseen yhteiskuntaan. Hänen perheympäristönsä oli selvästi eurooppalainen. Hänen isänsä oli kotoisin Baselista, sisarpuolen äiti Flanderista, oma äiti Valloniasta ja isäpuoli, kukkamaalari Jacob Marrel, Alankomaista. Hän oli erittäin lahjakas, mutta hän ei ollut kiinnostunut velipuoltensa töistä, jotka jatkoivat kaupunki- ja taistelukohtausten julkaisemista Frankfurtissa. Hän selvästi rakasti luontoa, erityisesti kukkia, ja hänen maalaukselliset luonnoksensa ja erityisesti etsauksensa, joita kutsutaan edelleen kuparikaiverruksiksi, kuten hänen isänsä niitä virheellisesti kutsui, olivat ja ovat edelleen erittäin kiinnostavia.
Mutta tämä ei luultavasti olisi riittänyt luokittelemaan häntä poikkeukselliseksi ihmiseksi. Taiteellisen toimintansa aikana, joka osoitti varhaista kypsyyttä, hän kehittyi biologisen tutkimuksen varhaiseksi edustajaksi ja eli samalla elämää, joka oli nykypäivänkin mittapuulla avointa ja lähes romaanimaista. Mistä tarkalleen ottaen hänen kiinnostuksensa luontoa kohtaan kumpusi, voidaan vain arvailla. Joka tapauksessa hänen tärkein opettajansa oli TAITEILIJA0, joka oli TAITEILIJA1:n oppilas, jota pidetään nykyään asetelmamaalauksen varsinaisena perustajana. Hän meni naimisiin isäpuolensa oppilaan Johann Andreas Graffin kanssa ja muutti tämän kanssa Nürnbergiin. Siellä hän joutui saksalaisen Vasarin, Joachim Sandrartin, huomion kohteeksi. Hänen avioliitossaan Graffin kanssa ilmeni kuitenkin moderneja piirteitä, ja se päättyi lopulta ruususodan jälkeen. Jäi avoimeksi, tapahtuiko tämä jo varhaisen pietistisen lahkolaisuuden labadistien vaikutuksesta. Nainen itsenäisenä taideyrittäjänä. Joka tapauksessa hän muutti vuonna 1686 Nieuwerdin linnaan Alankomaihin purisittien yhteisöön, jota nykyään kutsuttaisiin uskonnolliseksi kommuuniksi. Yhteisön ilmapiiri radikalisoitui kuitenkin niin, että hän muutti "epäpyhään" Amsterdamiin vuonna 1791. Hänen kirjapainoksiaan arvostettiin, mutta korkeiden kustannusten ja pienten painosmäärien vuoksi hänen oli pakko harjoittaa sivutoimista toimintaa, kuten maalausopetusta naisille. Naiset ja taide pysyivät 1800-luvun loppuun asti tabuaiheena, jota edes Maria Sibylla ei pystynyt muuttamaan.
Hän pystyi vakauttamaan taloudellisen tilanteensa siinä määrin, että hän pystyi käynnistämään tieteen ja taiteen tutkimusmatkan, matkansa hollantilaiseen Surinamiin, joka oli seikkailu jopa miehille tuohon aikaan. Myytyään lähes kaiken omaisuutensa jo yli 50-vuotias lähti nuoremman tyttärensä kanssa Surinamiin vastoin kaikkia hyvää tarkoittavia suosituksia. Hänen kaksivuotista tutkimustyötään seurasi hänen pääteoksensa, perhosten kehitystä käsittelevän perusteoksen "Metamorphosis insectorum Surinamensium" julkaiseminen. Tämän varhaisen luonnontieteellisen tutkimuksen myötä hänestä tuli perhostutkimuksen (lepidopterologian) perustaja. 1800-luvun luonnontieteilijät paheksuivat hänen tieteellistä imagoaan, mutta biologian modernin nimikkeistön perustaja Carl von Linné arvosti hänen työtään. Tieteellisestä keskustelusta riippumaton on kuitenkin yksi oivallus. Hänen kuvauksensa kasveista, perhosista ja kukista ovat edelleen vertaansa vailla.
Sivu 1 / 7