Sivu 1 / 1
Max Kurzweil oli kotoisin hyvin varakkaasta perheestä, hänen isänsä omisti sokeritehtaan Moraviassa. Tehtaan myynnin jälkeen perhe muutti Wieniin, ja hänen isänsä jäi eläkkeelle. Max Kurzwein poikkeuksellinen taiteellinen lahjakkuus ilmeni jo varhain, ja perheen optimaalisen taloudellisen tilanteen ansiosta häntä voitiin kannustaa. Max valmistui lukiosta ja opiskeli Wienin taideakatemiassa vuosina 1886-1892. Siellä häntä opettivat muun muassa saksalais-itävaltalainen taidemaalari Christian Griepenkerl ja kuuluisa itävaltalainen "itämainen maalari" ARTISTREPLEPLACE0. "Orient-Müller" matkusti Egyptissä yhä uudelleen ja uudelleen ja talletti vaikutelmansa kiehtovasta elämästä ja maisemista akvarelleihin ja öljyvärimaalauksiin.
Hänen Wienissä suorittamiaan opintoja seurasi oleskelu Pariisin Julien-akatemiassa vuonna 1892. Max Kurzweil opiskeli täällä kaksi vuotta. Max Kurzweilin ensimmäiset teokset olivat jo menestyksekkäästi esillä ja saivat suurta tunnustusta. Hänestä tuli tunnettu itävaltalainen jugendkauden taidemaalari ja taidegraafikko, joka maalasi muun muassa "Nainen keltaisessa mekossa". "Seppä" ja "Kalastaja". Pian hän asetti valon ja värin töidensä keskiöön. Tämä johti hänet loogisesti impressionismiin, joka 1800-luvun jälkipuoliskolta lähtien vaikutti erityisesti ranskalaiseen maalaustaiteeseen. Tätä mallia seuraten Max Kurzweil loi samankaltaisia valoa tulvivia maisemavaikutelmia. Hän sai Wienissä vuonna 1896 "pienen kultaisen valtionmitalin" maalauksestaan "Genesen" (toipuminen), jonka hän loi Bretagnessa. Böömiläinen taidemaalari, graafikko ja käsityöläinen Emil Orlik (1870-1932) tutustutti hänet japanilaiseen puupiirrokseen. Max Kurzweil loi vuonna 1903 useita puupiirroksia, kuten "The Cushion" ja "Sitting Nude", jotka perustuivat tähän kuvankopiotekniikkaan. Joissakin hänen puupiirroksissaan on vaikutteita 1800-luvun lopulla levinneestä ekspressionismin tyylistä. Tuolloin Max Kurzweil sai vaikutteita erityisesti norjalaisen taidemaalarin TAITEILIJAN1 (1863-1944) ja sveitsiläisen TAITEILIJAN2 (1853-1918) sensaatiomaisista töistä.
Vuonna 1895 Max Kurzweil meni naimisiin Concarneaun bretagnelaisen satamakaupungin apulaispormestarin tyttären, kauniin naisen kanssa. Hänen vaimonsa toimi usein mallina hänen piirustuksissaan ja puupiirroksissaan. Tuolloin hän maalasi esimerkiksi "Concarneaun sataman" ja "Lammen. Mutta valitettavasti siitä ei tullut onnellista avioliittoa. Max ja Marie-Josephine Marthe jäivät lapsettomiksi ja asuivat lopulta erillään. Vaimo ei viihtynyt Wienissä lainkaan ja kaipasi takaisin ranskalaiseen kotimaahansa. Max Kurzweil opetti piirustusta ja maalausta Wienin naisakatemiassa vuodesta 1909 alkaen. Hän kärsi melankoliasta koko elämänsä ajan. Niinpä hän yhdessä maalausoppilaansa Helene Hegerin kanssa riisti itseltään hengen toukokuussa 1916. Maxilla oli suhde tämän nuoren naisen kanssa, mikä rasitti häntä henkisesti suuresti. Hän piti itsemurhaa omassa ateljeessaan ainoana ulospääsymahdollisuutena molemmille.
Max Kurzweil oli kotoisin hyvin varakkaasta perheestä, hänen isänsä omisti sokeritehtaan Moraviassa. Tehtaan myynnin jälkeen perhe muutti Wieniin, ja hänen isänsä jäi eläkkeelle. Max Kurzwein poikkeuksellinen taiteellinen lahjakkuus ilmeni jo varhain, ja perheen optimaalisen taloudellisen tilanteen ansiosta häntä voitiin kannustaa. Max valmistui lukiosta ja opiskeli Wienin taideakatemiassa vuosina 1886-1892. Siellä häntä opettivat muun muassa saksalais-itävaltalainen taidemaalari Christian Griepenkerl ja kuuluisa itävaltalainen "itämainen maalari" ARTISTREPLEPLACE0. "Orient-Müller" matkusti Egyptissä yhä uudelleen ja uudelleen ja talletti vaikutelmansa kiehtovasta elämästä ja maisemista akvarelleihin ja öljyvärimaalauksiin.
Hänen Wienissä suorittamiaan opintoja seurasi oleskelu Pariisin Julien-akatemiassa vuonna 1892. Max Kurzweil opiskeli täällä kaksi vuotta. Max Kurzweilin ensimmäiset teokset olivat jo menestyksekkäästi esillä ja saivat suurta tunnustusta. Hänestä tuli tunnettu itävaltalainen jugendkauden taidemaalari ja taidegraafikko, joka maalasi muun muassa "Nainen keltaisessa mekossa". "Seppä" ja "Kalastaja". Pian hän asetti valon ja värin töidensä keskiöön. Tämä johti hänet loogisesti impressionismiin, joka 1800-luvun jälkipuoliskolta lähtien vaikutti erityisesti ranskalaiseen maalaustaiteeseen. Tätä mallia seuraten Max Kurzweil loi samankaltaisia valoa tulvivia maisemavaikutelmia. Hän sai Wienissä vuonna 1896 "pienen kultaisen valtionmitalin" maalauksestaan "Genesen" (toipuminen), jonka hän loi Bretagnessa. Böömiläinen taidemaalari, graafikko ja käsityöläinen Emil Orlik (1870-1932) tutustutti hänet japanilaiseen puupiirrokseen. Max Kurzweil loi vuonna 1903 useita puupiirroksia, kuten "The Cushion" ja "Sitting Nude", jotka perustuivat tähän kuvankopiotekniikkaan. Joissakin hänen puupiirroksissaan on vaikutteita 1800-luvun lopulla levinneestä ekspressionismin tyylistä. Tuolloin Max Kurzweil sai vaikutteita erityisesti norjalaisen taidemaalarin TAITEILIJAN1 (1863-1944) ja sveitsiläisen TAITEILIJAN2 (1853-1918) sensaatiomaisista töistä.
Vuonna 1895 Max Kurzweil meni naimisiin Concarneaun bretagnelaisen satamakaupungin apulaispormestarin tyttären, kauniin naisen kanssa. Hänen vaimonsa toimi usein mallina hänen piirustuksissaan ja puupiirroksissaan. Tuolloin hän maalasi esimerkiksi "Concarneaun sataman" ja "Lammen. Mutta valitettavasti siitä ei tullut onnellista avioliittoa. Max ja Marie-Josephine Marthe jäivät lapsettomiksi ja asuivat lopulta erillään. Vaimo ei viihtynyt Wienissä lainkaan ja kaipasi takaisin ranskalaiseen kotimaahansa. Max Kurzweil opetti piirustusta ja maalausta Wienin naisakatemiassa vuodesta 1909 alkaen. Hän kärsi melankoliasta koko elämänsä ajan. Niinpä hän yhdessä maalausoppilaansa Helene Hegerin kanssa riisti itseltään hengen toukokuussa 1916. Maxilla oli suhde tämän nuoren naisen kanssa, mikä rasitti häntä henkisesti suuresti. Hän piti itsemurhaa omassa ateljeessaan ainoana ulospääsymahdollisuutena molemmille.