Nicolaas Wilhelm Jungmann oli englantilais-hollantilainen taiteilija. Hänen päämotiiveihinsa kuuluvat maisemat ja hahmot. Hän toimi myös sisustajana, restauroijana ja kirjojen kuvittajana. Hän oli alun perin Alankomaiden kansalainen, mutta hänestä tuli Britannian kansalainen vuonna 1895.
Jungmann, englanniksi usein Jungman, syntyi Amsterdamissa ja sai siellä ensimmäiset piirustustuntinsa kirkko- ja seinämaalarilta. Myöhemmin hän opiskeli siellä Rijksakademie van beeldende kunstenissa (keisarillinen taideakatemia). Apuraha toi hänet Lontooseen. Kansalaistettu britti avioitui Beatrix Mackayn kanssa, ja heillä oli kolme lasta. Ensimmäisen maailmansodan aikana brittien puolella taistellut Jungmann joutui saksalaisten joukkojen huostaan ja lähetettiin Ruhlebeniin, brittiläisten sotavankien leirille. Hänen sotakokemuksiaan kuvaavat maalaukset ovat nyt Imperial War Museumissa Lontoossa. Eräs hyvin tunnettu kuva on nimeltään "Ruhlebenin vankileiri", ja siinä näkyy leirialue, jonka oikealla puolella on suuri, kolmikerroksinen rakennus. Sen edessä on univormuun pukeutunut saksalainen vanginvartija hevosvaunujen kanssa, ja vasemmalla näkyy vankeja. Sota vaikutti myös hänen avioliittonsa päättymiseen. Mackay meni myöhemmin naimisiin Guinnessin perheen perillisen kanssa. Kaksi Jungmannin lapsista, Zita ja Teresa, saavutti kuuluisuutta ensimmäisten "valovoimaisten nuorten" joukossa. Tähän iltapäivälehtien niin kutsumaan ryhmään kuului nuoria, aristokraattisia julkkiksia.
Jopa Britanniassa ollessaan taiteilija matkusti usein takaisin kotimaahansa maalaamaan, ja hän oli erityisen ihastunut Volendamin kylään Pohjois-Hollannissa. Hänen figuratiivisia teoksiaan kuvataan hyvin koristeellisiksi, ja ne voidaan lukea jugendtyyliin. Ystävänsä Charles W. Bartlettin kanssa, joka oli myös taidemaalari ja graafikko, hän teki opintomatkoja sekä Hollantiin että Bretagneen. Hänen kuvitustöihinsä kuuluvat muun muassa topografisten teosten "Hollanti" (1904) ja "Norja" (1905) kuvitukset, joihin hänen vaimonsa kirjoitti oheistekstit, sekä "Normandia" (1905), jonka tekstin on kirjoittanut kirjailija Geraldine Mitton. Jungmannin viehättävä kuvaus eri kansoista sai erityisen hyvän vastaanoton. Jotta etniset piirteet ja puvut voitaisiin esittää mahdollisimman tarkasti, hän oli tehnyt useita opintomatkoja kyseisiin maihin.
1900-luvun alussa Jungmannista tuli säännöllinen näytteilleasettaja Dowdeswellin ja Dowdeswellin galleriassa Lontoossa. Lontoossa hänen teoksensa olivat suosittuja myös Royal Academy of Artsissa, Grosvenor Galleryssä ja Royal Society of British Artistsissa. Hänellä oli näyttelyitä myös Pariisissa, Münchenissä ja Brysselissä. Jungmann kuoli Lontoossa vuonna 1935 63-vuotiaana.
Nicolaas Wilhelm Jungmann oli englantilais-hollantilainen taiteilija. Hänen päämotiiveihinsa kuuluvat maisemat ja hahmot. Hän toimi myös sisustajana, restauroijana ja kirjojen kuvittajana. Hän oli alun perin Alankomaiden kansalainen, mutta hänestä tuli Britannian kansalainen vuonna 1895.
Jungmann, englanniksi usein Jungman, syntyi Amsterdamissa ja sai siellä ensimmäiset piirustustuntinsa kirkko- ja seinämaalarilta. Myöhemmin hän opiskeli siellä Rijksakademie van beeldende kunstenissa (keisarillinen taideakatemia). Apuraha toi hänet Lontooseen. Kansalaistettu britti avioitui Beatrix Mackayn kanssa, ja heillä oli kolme lasta. Ensimmäisen maailmansodan aikana brittien puolella taistellut Jungmann joutui saksalaisten joukkojen huostaan ja lähetettiin Ruhlebeniin, brittiläisten sotavankien leirille. Hänen sotakokemuksiaan kuvaavat maalaukset ovat nyt Imperial War Museumissa Lontoossa. Eräs hyvin tunnettu kuva on nimeltään "Ruhlebenin vankileiri", ja siinä näkyy leirialue, jonka oikealla puolella on suuri, kolmikerroksinen rakennus. Sen edessä on univormuun pukeutunut saksalainen vanginvartija hevosvaunujen kanssa, ja vasemmalla näkyy vankeja. Sota vaikutti myös hänen avioliittonsa päättymiseen. Mackay meni myöhemmin naimisiin Guinnessin perheen perillisen kanssa. Kaksi Jungmannin lapsista, Zita ja Teresa, saavutti kuuluisuutta ensimmäisten "valovoimaisten nuorten" joukossa. Tähän iltapäivälehtien niin kutsumaan ryhmään kuului nuoria, aristokraattisia julkkiksia.
Jopa Britanniassa ollessaan taiteilija matkusti usein takaisin kotimaahansa maalaamaan, ja hän oli erityisen ihastunut Volendamin kylään Pohjois-Hollannissa. Hänen figuratiivisia teoksiaan kuvataan hyvin koristeellisiksi, ja ne voidaan lukea jugendtyyliin. Ystävänsä Charles W. Bartlettin kanssa, joka oli myös taidemaalari ja graafikko, hän teki opintomatkoja sekä Hollantiin että Bretagneen. Hänen kuvitustöihinsä kuuluvat muun muassa topografisten teosten "Hollanti" (1904) ja "Norja" (1905) kuvitukset, joihin hänen vaimonsa kirjoitti oheistekstit, sekä "Normandia" (1905), jonka tekstin on kirjoittanut kirjailija Geraldine Mitton. Jungmannin viehättävä kuvaus eri kansoista sai erityisen hyvän vastaanoton. Jotta etniset piirteet ja puvut voitaisiin esittää mahdollisimman tarkasti, hän oli tehnyt useita opintomatkoja kyseisiin maihin.
1900-luvun alussa Jungmannista tuli säännöllinen näytteilleasettaja Dowdeswellin ja Dowdeswellin galleriassa Lontoossa. Lontoossa hänen teoksensa olivat suosittuja myös Royal Academy of Artsissa, Grosvenor Galleryssä ja Royal Society of British Artistsissa. Hänellä oli näyttelyitä myös Pariisissa, Münchenissä ja Brysselissä. Jungmann kuoli Lontoossa vuonna 1935 63-vuotiaana.
Sivu 1 / 3