1700-luvun lopun vilkkaassa taide-elämässä näytti siltä, että Ranska tuotti poikkeuksellisen taiteilijan joka nurkkaan. Nicolas-André Monsiau erottui kuitenkin joukosta. Tämä vuonna 1754 syntynyt historiamaalari kehitti lahjakkuuttaan uusklassismin ja vallankumouksen vaikutuksen alaisena aikakautena. Hänen piirtotaidostaan, jolle on ominaista Poussinin tyyli ja ainutlaatuinen väritys, tuli haluttua taidegrafiikkaa aikakauden salongeissa.
Juuri arvostettu Académie Royale de Peinture et de Sculpture Pariisissa muokkasi Monsiaun muodollista koulutusta Jean Francois Pierre Peyron:n alla. Varhainen mesenaatti, markiisi de Corberon, tunnusti hänen poikkeuksellisen lahjakkuutensa ja rahoitti opintojakson Rooman akatemiassa, mikä epäilemättä vaikutti hänen myöhempiin töihinsä. Kyvyistään huolimatta hänet kuitenkin aluksi suljettiin arvostettujen pariisilaisten salonkien ulkopuolelle. Hän hakeutui Salon de la corréspondance -salonkiin, jossa hän esitteli vuonna 1782 teoksen, joka kiehtoi lukijoita kuvaamalla lampun valon leikkiä. Monsiaun pääsyn Académien eliittipiireihin sinetöi lopullisesti hänen vaikuttava näytelmänsä "Alexander tames Bukephalos".
Mutta tällaisista klassisista aiheista huolimatta hän uskaltautui teoksiin, jotka kertoivat moderneja tarinoita, jotka olivat kaukana taisteluista, kuten Molièren lukema Tartuffe Ninon de Lenclosin talossa. Kuvaus oli niin ainutlaatuinen, että Jean-Louis Anselin muutti sen taidegrafiaksi. Vaikka Monsiau loi lukemattomia unohtumattomia teoksia, kuten kuvauksen Zeuxis-maalarista, joka valitsee Crotonan kauneimpien tyttöjen joukosta, hänen monumentaalinen teoksensa, joka kuvaa hetkeä, jolloin Napoleon esitteli perustuslain Cisalpinin tasavallalle, oli luultavasti hänen taiteellinen huippunsa. Tästä majesteettisesta maalauksesta, jossa yhdistyvät ankara uusklassismi ja modernismin dynaamisuus, tuli haluttu taidegrafiikka. Vaikka Monsiaun teokset hallitsivat salonkien taidekenttää, hänen vaikutuksensa näkyy selvimmin hänen oppilaidensa töissä, joihin kuuluu merkittävä muotokuvamaalari Louis Letronne, joka tunnetaan ikonisesta Ludwig van Beethovenin lyijykynämuotokuvastaan.
1700-luvun lopun vilkkaassa taide-elämässä näytti siltä, että Ranska tuotti poikkeuksellisen taiteilijan joka nurkkaan. Nicolas-André Monsiau erottui kuitenkin joukosta. Tämä vuonna 1754 syntynyt historiamaalari kehitti lahjakkuuttaan uusklassismin ja vallankumouksen vaikutuksen alaisena aikakautena. Hänen piirtotaidostaan, jolle on ominaista Poussinin tyyli ja ainutlaatuinen väritys, tuli haluttua taidegrafiikkaa aikakauden salongeissa.
Juuri arvostettu Académie Royale de Peinture et de Sculpture Pariisissa muokkasi Monsiaun muodollista koulutusta Jean Francois Pierre Peyron:n alla. Varhainen mesenaatti, markiisi de Corberon, tunnusti hänen poikkeuksellisen lahjakkuutensa ja rahoitti opintojakson Rooman akatemiassa, mikä epäilemättä vaikutti hänen myöhempiin töihinsä. Kyvyistään huolimatta hänet kuitenkin aluksi suljettiin arvostettujen pariisilaisten salonkien ulkopuolelle. Hän hakeutui Salon de la corréspondance -salonkiin, jossa hän esitteli vuonna 1782 teoksen, joka kiehtoi lukijoita kuvaamalla lampun valon leikkiä. Monsiaun pääsyn Académien eliittipiireihin sinetöi lopullisesti hänen vaikuttava näytelmänsä "Alexander tames Bukephalos".
Mutta tällaisista klassisista aiheista huolimatta hän uskaltautui teoksiin, jotka kertoivat moderneja tarinoita, jotka olivat kaukana taisteluista, kuten Molièren lukema Tartuffe Ninon de Lenclosin talossa. Kuvaus oli niin ainutlaatuinen, että Jean-Louis Anselin muutti sen taidegrafiaksi. Vaikka Monsiau loi lukemattomia unohtumattomia teoksia, kuten kuvauksen Zeuxis-maalarista, joka valitsee Crotonan kauneimpien tyttöjen joukosta, hänen monumentaalinen teoksensa, joka kuvaa hetkeä, jolloin Napoleon esitteli perustuslain Cisalpinin tasavallalle, oli luultavasti hänen taiteellinen huippunsa. Tästä majesteettisesta maalauksesta, jossa yhdistyvät ankara uusklassismi ja modernismin dynaamisuus, tuli haluttu taidegrafiikka. Vaikka Monsiaun teokset hallitsivat salonkien taidekenttää, hänen vaikutuksensa näkyy selvimmin hänen oppilaidensa töissä, joihin kuuluu merkittävä muotokuvamaalari Louis Letronne, joka tunnetaan ikonisesta Ludwig van Beethovenin lyijykynämuotokuvastaan.
Sivu 1 / 1