Nykyään japanilaisesta taiteilijasta Ohara Kosonista tiedetään valitettavan vähän. Kosonin teokset ovat hyvin graafisia. Linnut, kukat ja muut luontoaiheet muodostavat suurimman osan hänen kuvamotiiveistaan. Hienovaraisesti valitut värit ovat luonnollisen kauniita ja esittävät lahjakkaan japanilaisen taiteilijan klassiset kuva-aiheet tuohon aikaan nähden varsin modernista näkökulmasta.
Kosonin maalausopinnot suuntautuivat nihonga-tyyliin. Tämän taidesuuntauksen tavoitteena oli säilyttää ja nykyaikaistaa perinteisen japanilaisen maalaustaiteen elementtejä. Nihonga on vastine länsivaikutteiselle japanilaiselle maalaustaiteelle, joka tunnetaan nimellä Yōga. Nihonga-tyyliset teokset luopuvat syvyyskuvauksista ja varjoista. Maalaukset näyttävät eloisilta vain kaksiulotteisten värisävyjen kontrastien ansiosta. Opintojensa jälkeen Ohara Koson opetti Tokion taideakatemiassa, josta myöhemmin tuli Tokion taideyliopisto. Japanilainen taiteilija omistautui luovan kautensa aikana intensiivisesti puupiirrostekniikalle. Ernest Francisco Fenollosa innoitti Kosonia ottamaan tämän askeleen. Yhdysvaltalainen oli filosofian ja taloustieteen professori. Hän opetti Tokion taideyliopistossa ja työskenteli Tokion keisarillisen museon taideosastolla. Fenollosa oli intohimoinen orientalisti, joka sitoutui perinteisen taiteen säilyttämiseen Japanin modernisoitumisen aikana. Vuosina 1910-1912 Ohara Koson julkaisi kukkamaalauksia, jotka hän valmisti perinteisellä japanilaisella puupiirrostekniikalla. Sitten hän kääntyi pois tekniikasta ja sijoitti kaiken energiansa maalaamiseen. Tuolloin hänen teoksensa ilmestyivät taiteilijanimellä Shōson. 1920-luvun puolivälissä hän palasi puupiirroksen pariin. Hän tuotti lukuisia klassiseen tyyliin tehtyjä teoksia, joita Watanabe Shōzaburōn kustantamo monisti ja julkaisi. Japanissa ja ulkomailla, erityisesti Yhdysvalloissa, taidegrafiikka herätti suurta kiinnostusta.
Ohara Kosonilla oli pysyvä vaikutus klassisen japanilaisen taiteen säilyttämiseen ja nykyaikaistamiseen. Suuri osa hänen teoksistaan voidaan lukea ukiyo-e-tyyliin ("kuvia virtaavasta maailmasta"). Nämä teokset heijastavat kaupunkilaisen keskiluokan maailmankuvaa ja elämänasennetta. Tyypillisiä kuva-aiheita ovat eläinten ja kasvien kuvaukset. Myöhäisessä taiteellisessa työskentelyssään Koson kuului niin sanottuun Shin Hanga -liikkeeseen, joka tarkoittaa suomeksi "uusia vedoksia". Perinteisiin japanilaisiin kuvamotiiveihin liitettiin länsimaisia elementtejä, esimerkiksi impressionistisille teoksille tyypillinen kevyt tunnelma. Nykyaikaiset vaikutteet ja perinteet kulkivat käsi kädessä. Koson valmisti elinaikanaan noin 500 vedosta. Taiteilija kuoli kotonaan Tokiossa vuonna 1935.
Nykyään japanilaisesta taiteilijasta Ohara Kosonista tiedetään valitettavan vähän. Kosonin teokset ovat hyvin graafisia. Linnut, kukat ja muut luontoaiheet muodostavat suurimman osan hänen kuvamotiiveistaan. Hienovaraisesti valitut värit ovat luonnollisen kauniita ja esittävät lahjakkaan japanilaisen taiteilijan klassiset kuva-aiheet tuohon aikaan nähden varsin modernista näkökulmasta.
Kosonin maalausopinnot suuntautuivat nihonga-tyyliin. Tämän taidesuuntauksen tavoitteena oli säilyttää ja nykyaikaistaa perinteisen japanilaisen maalaustaiteen elementtejä. Nihonga on vastine länsivaikutteiselle japanilaiselle maalaustaiteelle, joka tunnetaan nimellä Yōga. Nihonga-tyyliset teokset luopuvat syvyyskuvauksista ja varjoista. Maalaukset näyttävät eloisilta vain kaksiulotteisten värisävyjen kontrastien ansiosta. Opintojensa jälkeen Ohara Koson opetti Tokion taideakatemiassa, josta myöhemmin tuli Tokion taideyliopisto. Japanilainen taiteilija omistautui luovan kautensa aikana intensiivisesti puupiirrostekniikalle. Ernest Francisco Fenollosa innoitti Kosonia ottamaan tämän askeleen. Yhdysvaltalainen oli filosofian ja taloustieteen professori. Hän opetti Tokion taideyliopistossa ja työskenteli Tokion keisarillisen museon taideosastolla. Fenollosa oli intohimoinen orientalisti, joka sitoutui perinteisen taiteen säilyttämiseen Japanin modernisoitumisen aikana. Vuosina 1910-1912 Ohara Koson julkaisi kukkamaalauksia, jotka hän valmisti perinteisellä japanilaisella puupiirrostekniikalla. Sitten hän kääntyi pois tekniikasta ja sijoitti kaiken energiansa maalaamiseen. Tuolloin hänen teoksensa ilmestyivät taiteilijanimellä Shōson. 1920-luvun puolivälissä hän palasi puupiirroksen pariin. Hän tuotti lukuisia klassiseen tyyliin tehtyjä teoksia, joita Watanabe Shōzaburōn kustantamo monisti ja julkaisi. Japanissa ja ulkomailla, erityisesti Yhdysvalloissa, taidegrafiikka herätti suurta kiinnostusta.
Ohara Kosonilla oli pysyvä vaikutus klassisen japanilaisen taiteen säilyttämiseen ja nykyaikaistamiseen. Suuri osa hänen teoksistaan voidaan lukea ukiyo-e-tyyliin ("kuvia virtaavasta maailmasta"). Nämä teokset heijastavat kaupunkilaisen keskiluokan maailmankuvaa ja elämänasennetta. Tyypillisiä kuva-aiheita ovat eläinten ja kasvien kuvaukset. Myöhäisessä taiteellisessa työskentelyssään Koson kuului niin sanottuun Shin Hanga -liikkeeseen, joka tarkoittaa suomeksi "uusia vedoksia". Perinteisiin japanilaisiin kuvamotiiveihin liitettiin länsimaisia elementtejä, esimerkiksi impressionistisille teoksille tyypillinen kevyt tunnelma. Nykyaikaiset vaikutteet ja perinteet kulkivat käsi kädessä. Koson valmisti elinaikanaan noin 500 vedosta. Taiteilija kuoli kotonaan Tokiossa vuonna 1935.
Sivu 1 / 5